— Outi Alanko-Kahiluoto

Outi Alanko-Kahiluodon ryhmäpuhe: Välikysymys ikäihmisten hyvästä hoivasta, monimuotoisista palveluista ja omaishoidosta

Vanhusten hoidosta käydään tänään erittäin tärkeää keskustelua. Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että laissa tullaan viimeinkin säätämään ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Tuleva laki velvoittaa kuntia järjestämään riittävät ja laadukkaat vanhuspalvelut. Hyvä laitoshoito on tärkeää, mutta yhtä lailla tärkeää on huolehtia siitä, ettei muiden vanhustenpalveluiden tasosta jouduta tinkimään.

Vihreiden mielestä jokaiselle on taattava hyvä vanhuus riippumatta siitä, asuuko vanhus kotona vai onko hän laitoshoidossa. Vihreät haki budjettineuvotteluissa välittäjänä ratkaisua, jossa korjattaisiin sekä laitoshoidon epäkohtia että parannettaisiin kotihoidon ja omaishoidon laatua. Tämä tavoite saatiin läpi. Olimme myös päättämässä tärkeistä lisämäärärahoista omaishoitajien työn helpottamiseksi.

Ikääntyvän ihmisen täytyy saada itse päättää missä hän asuu, kun toimintakyky heikentyy. Ikääntyvän tulisi voida asua halutessaan kotona tuetusti niin pitkään kuin mahdollista ja olemme tyytyväisiä, että uusi laki luo siihen aiempaa paremmat mahdollisuudet.

Vihreät kannattavat vastuullista hyvinvointipolitiikkaa. Panostaminen myös vanhuspalveluissa ennaltaeh-käisyyn ja varhaiseen tukeen on juuri sitä. Mitä aikaisemmin ihmisen hätä tunnistetaan ja hän saa apua, sitä paremmin ihminen voi. Oikea-aikainen hoito on sekä yksilön että yhteiskunnan hyöty. On tärkeää, että jokainen vanhus voi tuloistaan riippumatta luottaa saavansa apua ja hoitoa, silloin kun sitä tarvitsee.

Uusi laki tuo merkittäviä parannuksia juuri ennaltaehkäisevään työhön – siihen, että vanhukset pystyvät elämään mahdollisimman pitkään hyvää elämää omassa kodissaan. Suurin osa vanhusten tarvitsemista palveluista on nimenomaan varhaisia, perusterveydenhuollon palveluita: kuntoutusta, terveystarkastuksia ja lääkärikäyntejä. Jos hoitoketjun alkupäähän panostetaan, voi tarve laitoshoidolle lykkääntyä.

On tutkimuksellista näyttöä siitä, että ikäihmiset hyötyvät oikea-aikaisesta kuntoutuksesta. Kelan kuntou-tuksen yläikäraja on nyt 65 vuotta. Vihreiden mielestä sitä olisi perusteltua nostaa ainakin 68 ikävuoteen.

Asuinympäristön esteettömyyttä pitää parantaa sekä rakennettaessa uusia taloja että peruskorjattaessa vanhoja. Tuettuja asumispaikkoja tulisi voida tarjota nykyistä enemmän. Asumispaikan jonottaminen kol-mekin vuotta on tavallista, eikä näin saisi olla.

Kaikille on taattava mahdollisuus osallistumiseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen ikään katsomatta. Itsenäi-nen selviäminen, mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä ja mielekäs tekeminen parantavat iäkkään ihmisen elämänlaatua.

Yhteisöllinen asuminen on yksi keino ehkäistä ikääntyvien yksinäisyyttä. Se on asumistapa, joka tukee omatoimisuutta ja tuo vanhukselle turvallisuutta. Yhteisöllisestä asumisesta on hyviä kokemuksia muun muassa Helsingin Arabianrannan Loppukiri-yhteisötalossa.

Hyvinvoivat vanhukset ovat voimavara, johon kuntien kannattaa panostaa. Monissa kunnissa on satsattu ikä-ihmisille suunnattuihin palvelukeskuksiin. Palvelu- ja virkistyskeskukset tarjoavat erilaisia harrastus-, kulttuuri- ja liikuntapalveluja. Esimerkiksi Helsingissä Riistavuoren palvelukeskuksessa kuntoutuksella on iso rooli: ikä-ihmisten henkistä, fyysistä ja sosiaalista vireyttä ja toimintakykyä pyritään tukemaan ja ylläpitämään.

Toimimaton vanhustenhuolto kaatuu usein naisten päälle: Hoitavat omaiset ja riittämättömän henkilömi-toituksen vuoksi kärsivät hoivatyöntekijät ovat pääsääntöisesti naisia. Omaishoitajien jaksamista on tuettava takaamalla heille riittävästi lomaa. Nykyisellään omaishoidon tuen myöntämisessä on kuntakohtaisia eroja, mikä asettaa kansalaiset keskenään epätasa-arvoiseen asemaan. Omaishoidon tukipäätösten siirtäminen Kelan vastuulle takaisi omaishoitajille tasa-arvoisemman kohtelun riippumatta asuinpaikasta.

Huolestuttavaa vanhuspalveluitakin silmällä pitäen on verorahojen karkaaminen hoivabisneksen myötä ulkomaille, kun monikansalliset yhtiöt valtaavat kuntien kilpailuttamia hoiva- ja hoitopalveluita. Hoivayhti-öitä siirtyy jatkuvasti ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen: jo nyt kolme suurinta vanhusten asu-mispalveluja tuottavaa yritystä on ulkomaalaisomistuksessa.

Hoivabisnekseen on pystyttävä puuttumaan. On pöyristyttävää, että monikansalliset yhtiöt pääsevät tekemään voittoa suomalaisten terveydenhoidolla samalla kun valtio menettää suuria summia verotuloja, joilla voitaisiin kustantaa parempia palveluita. Jos monikansalliset yhtiöt pääsevät liikaa valtaamaan hoiva- ja hoitomarkkinoita, ne takuuvarmasti nostavat ennen pitkää myös hintojaan.

Nykyinen järjestelmä mahdollistaa verokilpailun kansallisten lakien avulla ja verot tuloutetaan sinne, missä verotus on keveintä. Tämän kaltaiselle verokilpailulle on tehtävä loppu, sillä muuten hyvinvointivaltioltamme katoaa pohja. EU:lle on annettava riittävästi valtaa puuttua verokilpailuun. Vain se on riittävän suuri toimija, jotta saamme yhteiset pelisäännöt ja lisää avoimuutta yritysverotukseen. Verokilpailun vaikeuttamiseksi Vihreät vaativat yritysverolle vähimmäistasoa.

Ennen päätöstä lain tarkasta sisällöstä on tärkeää arvioida tarkemmin lain vaikutuksia. Tarvitsemme tietoa siitä, miten laki ja mahdolliset hoitajamitoitukset tulevat vaikuttamaan kuntiin, kotihoidon tasoon, omais-hoitajien tilanteeseen sekä yksityisen ja julkisen sektorin järjestämiin palveluihin. Budjettiriihessä sovittiinkin, että lain vaikutuksista tehdään arviointi.

Kunnat eivät yksin selviä lain antamista uusista velvoitteista, vaan valtion on osallistuttava niiden rahoituk-seen. Vanhuspalvelulain toteutuminen vaatii riittävän henkilömitoituksen ja muun satsauksen niin laitos-hoidon kuin kotihoidonkin puolelle. Hoivatyön houkuttelevuutta täytyy lisätä, sillä se on koko toiminnan jatkuvuuden elinehto. On tärkeää, että arvokasta hoivatyötä tekevien jaksamisesta huolehditaan, sillä ilman heitä meillä ei olisi vanhustenpalveluita ollenkaan.

 

Jaa sivu: