— Pekka Haavisto

Pekka Haaviston ryhmäpuhe turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta

Arvoisa puhemies,

Elämme tänään symbolisesti hyvin merkittävää päivää, kun viimeisimmän eurooppalaisen sodan osapuol-ten, Serbian ja Kosovon presidenttien, on määrä tavata toisensa ensimmäistä kertaa Brysselissä EU:n kor-kean edustajan Catherine Ashtonin kanssa. Jugoslavian hajoamisesta voi tehdä joitakin johtopäätöksiä:

1. Kriisiytyviä maita uhkaa useammin sisäinen hajoaminen kuin ulkoinen vihollinen. 2. Kun neuvotteluissa ja luottamuksen rakentamisessa epäonnistutaan, Pandoran lipas aukeaa helposti – esimerkiksi etnisen vihanpidon muodossa. 3. Siviiliväestön suojaamiseksi kriisin keskellä voidaan joutua käyttämään voimakkaita sotilaallisia toimenpiteitä. 4. Kriisit muuttavat kansainvälisiä pelisääntöjä - Sarajevon ja Srebrenican tilanteet johtivat YK:ssa suojeluvastuun periaatteen hyväksymiseen (responsibility to protect). 5. Suhteiden normalisoituminen kriisin jälkeen on vienyt 14 vuotta, ja siihen on tarvittu kolmannen osapuolen, tässä tapauksessa EU:n, tekemää välitystyötä.

Suomi käsittelee vuoden 2013 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa tilanteessa, jossa meihin ei kohdistu välitöntä turvallisuusuhkaa mistään ilmansuunnasta. Turvallisuusmaisema ei kuitenkaan ole yhtä auvoinen kuin kylmän sodan ja Jugoslavian kriisin jälkeinen hetki, jolloin laajeneva ja syvenevä Euroopan integraatio - ja sen lisääntynyt yhteistyö Venäjän kanssa - näytti vähentävän jännityksen ja uhkien mahdollisuutta Euroopassa.

Euroopassa talousvaikeudet ja suuri nuorisotyöttömyys luovat uusia jännitteitä. Maailmanpolitiikan polttopisteissä – kuten Syyriassa ja Etelä-Kiinan merellä – suurvaltojen välinen jännitys on tosiasia. Islamilaisen radikalismin alla kulkeva liike luo yhteenottoja laajalle vyöhykkeelle Afganistanista ja Pakistanista Saheliin. Marginalisoiduilla alueilla ja marginalisoiduissa ihmisryhmissä – puhuttiinpa Sudanin Darfurista tai Malin tuaregeista – kuullaan helposti kansainvälisten aseellisten liikkeiden kutsuhuuto.

Suomi ei ole ulkopuolella tästä konfliktien maailmasta. Kaikki nämä jännitteet vaikuttavat omaan turvalli-suuteemme suoraan tai välillisesti. Kansainvälinen terrorismi, tietoliikenneverkkoihin tehtävät hyökkäykset - kyberuhat – tai toisella puolella maailmaa tehtävät provokaatiot voivat yhtäkkiä muodostaa myös meille turvallisuustilanteen, jossa joudumme suojaamaan omia kansalaisiamme ja koskemattomuuttamme todellisen uhan edessä.

Maissa, jotka taistelevat aseellisesti olemassaolostaan, kaikki liikenevät resurssit käytetään puolustukseen. Tämän tiedämme myös omasta historiastamme. Rauhan aikana meidän on tässä salissa arvioitava se osuus, jonka puolustusmenoihin käytämme, ja samalla se osuus, jolla pidämme muilla tavoilla yllä sitä maata ja yhteiskuntaa, jota olemme valmiita puolustamaan. Estämme omaa yhteiskuntaamme kriisiytymästä tai vajoamasta heikkouden tilaan.

Vihreät ovat olleet mukana hallituksessa tekemässä puolustusta koskevia säästöratkaisuja. Niin kuin muutkin säästöt, ne on tehty sen vuoksi, että kokonaisuutena suomalainen yhteiskunta säilyttäisi elinvoimansa. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen on aika tehdä uusia ratkaisuja puolustusvoimien voimavaroista.

 

Kun materiaalikustannukset puolustuksessa jatkuvasti nousevat, katseet kääntyvät erilaisiin yhteistyömahdollisuuksiin. Meille läheisin ja luontevin yhteistyömahdollisuus tarjoutuu pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Suomessa puhutaan joskus vähätellen Ruotsin maanpuolustuksesta eikä aina muisteta, että Ruotsi on paitsi Euroopassa myös maailmanlaajuisesti merkittävä tekijä puolustusvälineteollisuudessa. Jos on jotakin, mitä emme omin voimavaroin pysty valmistamaan, hankkimaan, ylläpitämään tai käyttämään, pohjoismainen yhteistyö ja yhteistyö Ruotsin kanssa tarjoaisi näissä tilanteissa luontevan vaihtoehdon. Niin materiaalihankinnoissa, materiaalin yhteisomistuksessa ja -käytössä kuin ilmatilan tai merialueen valvonnassa yhteistyötä voidaan lisätä.

 

I Stoltenberg-rapporten, som gestaltar ett nordiskt försvarssamarbete, fick samarbetet kring bevakningen av Islands luftrum mycket uppmärksamhet. Det här samarbetet håller nu på att förverkligas. Stoltenberg-rapporten omfattade allt som allt 13 konkreta förslag till intensifierat nordiskt samarbete kring allt från internationell krishantering till arktiska frågor. Man borde granska ifall det bland de här förslagen finns samarbetsmöjligheter, eller helt nya områden, där ett nordiskt samarbete kunde ökas.

 

Samanlaisiin synergiaetuihin pyritään myös EU:ssa ”pooling ja sharing” –järjestelyjen kautta. Näissäkin meidän tulisi olla aktiivisesti mukana silloin, kun voidaan saada puolustusvoimien käyttöön tätä kautta uusia voimavaroja.

EU:n yhteistyö puolustuskysymyksissä ei ole vielä kovin pitkällä. Tapasin eilen Brysselissä saksalaisia ja ranskalaisia Mali-operaation tiimoilta. Saksalaisia kuljetuskoneita on alueella käytössä, mutta niihin voidaan panna vain afrikkalaisia, YK:n mandaatin alla toimivia joukkoja, ei esimerkiksi ranskalaisia sotilaita. Puolustussektorin yhteistyöhön on siis EU:ssa vielä muuallakin matkaa.

 

Tuhannen taalan kysymys puolustuskeskustelussa on, millainen on se kriisi tai uhkakuva, jota vastaan kulloinkin pitää varustautua. Toisen maailmansodan alkaessa muillakin kuin Puolalla oli ratsuväkeä, ja kaikki tekivät saman havainnon sen heikkouksista tankkeihin verrattuna. Nykyään puhuttaisiin epäsymmetrisestä sodankäynnistä, josta on paljon esimerkkejä, esimerkiksi Afganistanista.

Entistä enemmän huomiota kiinnitetään nykyään sotilaiden työturvallisuuteen. Suojauksen on oltava kun-nossa. Tästä on saatu paljon kokemuksia myös rauhanturva- ja kriisinhallintatehtävissä. Niin henkilökohtaisten suojavarusteiden, ajoneuvojen panssarointien kuin suojaavan hightechin on vastattava tämän päivän uhkakuviin.

Kun puhumme paljon uhkakuvien muutoksista ja uusista uhista, yksi perinteinen asia helposti unohtuu. Se on maan huoltovarmuudesta huolehtiminen. Itämeren sulkeutuessa merenkululta Suomi jää saareksi.

Kaikissa olosuhteissa meidän pitää voida turvata kansalaisten perustarpeet – olemme riippuvaisia polttoaineesta, sähköstä, lämmöstä, elintarvikkeista. Vuosi sitten nähtiin talvimyrsky, ja kun sähköt olivat poikki, kännykät ja tietokoneet mykkinä, juomavesi vähissä, lääkkeet lopussa ja puut kaatuneet autotien päälle, nähtiin hyvä esimerkki siitä miten haavoittuvia nykyisessä yhteiskunnassa olemme.

Valitettavasti myös erilaiset ympäristökriisit ja –onnettomuudet lisäävät tätä yhteiskunnan haavoittuvuutta. Meidän on sekä taisteltava kasvavia ympäristöuhkia, kuten ilmastonmuutosta vastaan, että lisättävä varautumistamme ääriolosuhteista selviämiseen. Kansakunnan huoltovarmuuden kehittäminen ja yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen on siinä keskeisellä sijalla.

 

Usein turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu pelkistyy alue- ja työllisyyspolitiikaksi, koska puolus-tusvoimat on monilla paikkakunnilla keskeinen työllistäjä. On tärkeää, että puolustusvoimauudistus toteu-tetaan niin, että kohtuuttomia alue- ja työllisyyspoliittisia takaiskuja vältetään. Valtion on tässä tunnettava vastuunsa.

Puolustusvoimien uudistaminen ei kuitenkaan saa jäädä muiden poliittisten tavoitteiden panttivangiksi. Maanpuolustusta on katsottava rationaalisena kokonaisuutena niin, että se aina pystyy huolehtimaan päätehtävästään, kansalaisten suojaamisesta ja maan alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta. Maanpuolustuksen tehokkuutta ja uskottavuutta mitataan sillä, miten se näistä tehtävistä eri aikoina ja uhkakuvien muuttuessa pystyy huolehtimaan.

 

 

Jaa sivu: