— Tuija Brax

Tuija Braxin ryhmäpuhe asuntopoliittisesta välikysymyksestä

Kaavoittajien sidonnaisuudet rakennusliikkeisiin julki ja lisää toimijoita markkinoille – asuntopolitiikalla yhteys myös tasa-arvoiseen työn ja perheen yhdistämiseen

Arvoisa puhemies,

Kerrankin välikysymys, jonka teema on oikeaan osunut. Harmi, että opposition tarjoamat lääkkeet ovat keskenään ristiriitaisia ja niin sekavia, että välikysymyksessä tivataan hallitukselta jopa Helsingin kaupun-ginvaltuuston linjauksista.

Mutta on sitä aikaa hallituksenkin taholta kulutettu. Hallitusohjelman kirjaukset ovat erittäin kunnianhimoisia ja ministeri Kiurun julkiset lupaukset vaalikauden alussa niin ikään. Nämä molemmat seikat todistavat siitä, että jo hallitusneuvotteluissa tehtiin analyysi siitä, että kasvukeskusten asumisen kohtuuton kalleus on paitsi vääryys sinänsä, johtaa myös työmarkkinoilla pullonkauloihin, joilla on sekä inhimillinen että kansantaloudellinen hintansa.

Niin ikään hallitusohjelma lupaa panostuksia korjausrakentamiseen, minkä merkittävyyttä esiin tulleet suuret ongelmat rakentamisen laadussa ja mm. kosteusvaurioiden yleisyydessä vain korostavat.

Aikaa asioiden valmisteluun on kulunut ongelman akuuttiin luonteeseen nähden paljon. Osa nyt käynnistyvistä kokonaisselvityksistä tullee vaikuttamaan vasta seuraaviin hallitusneuvotteluihin ja niiden jälkeiseen aikaan.

Akuutit toimet kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon liikkeelle saannista ja kaikista suurimmassa ah-dingossa olevien asunnottomien auttamisessa ovat onneksi vielä tällä hallituskaudella tehtävissä ja niiden osalta vihreä eduskuntaryhmä on luottavainen hallituksen toimintakykyyn. Käynnissä olevista kehysneuvotteluista ei voi yksinkertaisesti tulla ulos ilman konkreettisia näyttöjä hallitusohjelman toetutumisesta. Tämän uskaltaa sanoa jo siksikin, että eduskunnan ympäristövaliokunta on jo ajat siten antanut tukensa niin vuokra-asuntojen rakentamiselle kuin asunnottomuuden vähentämiselle.

Yksi akuutista korjattavissa oleva hintoja nostava ongelma, on pääkaupunkiseudun tolkuttomat autopaik-kanormit, jotka myös oppositio nostaa kera väetönsuojanormien kiitettävästi esiin. On täysin järjetöntä pakkorakennuttaa ja pakkomyydä kalliita autopaikkoja, kun ihmiset tarvitsevat kohtuuhintaisia asuntoja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrelta. Esimerkiksi Helsingin Jätkäsaaressa pakkoautopaikka nostaa asunnon hintaa jopa 55 000 eurolla.

Sen sijaan asuntopolitiikkamme rakenteellisiin pullonkauloihin tarvitaan kauaskantoisempia toimia, kuin mitä nyt on nähtävissä syntyvän.

Kunnat eivät kaavoita riittävää tonttivarantoa useinkaan siksi, että se nykyisessä rahoitusjärjestelmässäm-me saattaa helposti ajaa kunnan taloudelliseen ahdinkoon. Uudet kadut ja viemärit sekä koulut ja päiväkodit on rakennettava heti, uusien asukkaiden tuomat verotulot kattavat kuluja vasta vuosikymmenten kuluessa.

Vihreät pitävätkin välttämättömänä, että kaavoitetun tonttimaan varaston kasvattaminen tehdään kasvu-keskuksille kannattavaksi siten, että valtio osallistuu yhdyskuntarakenteen tiiviyden ja kohtuuhintaisen asumisen kannalta tärkeiden uusien asuntoalueiden infrakustannuksiin nykyistä paljon selvemmin. Hallitus voi tehdä näitä toimia välittömästi mm. pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sopimalla. Pysyvä rakenteiden korjaus vaatii selvitystyön käynnistämistä viimeistään nyt, mieluummin niin kuin olis jo.

Olemassa oleva kaavoitettu tonttivaranto saa puolestaan uusia koteja päälleen parhaiten, kun korotamme rakentamattoman kaavoitetun maan kiinteistöveroa kasvukeskuksissa.

Arvoisa puhemies,

Suomen rakennusmarkkinoilla on useita toisiinsa kytkeytyviä rakenteellisia ongelmia, joissa liian vähälle huomiolle on jäänyt kaavoituksen avoimuuden puutteet ja sen kautta mahdolliset epäterveet kytkökset kaavoittajien ja rakennusliikkeiden välillä. Tämä taas on puolestaan omiaan pahentamaan markkinoiden liiallista keskittymistä ja ilmiselvää kilpailun puutetta, mihin m. OECD on kiinnittänyt toistuvasti huomionsa.

Tuorein kaavoituksen hämärävyyhti Vantaalla olisi houkuttelevaa marginalisoida yhden puolueen ja yhden paikkakunnan ongelmaksi. Niin ei voi kuitenkaan tehdä. Ei ainakaan, jos ei samalla ole valmis vaatimaan kaikkien kunnallispäättäjien sidonnaisuuksia rakennusalaan ja rahoittajiin heti julkiseksi vapaaehtoisin toimin. Kuntalainuudistuksen yhteydessä hallitus on luvannut korjata asian lainsäädännön kuntoon. Vihreät edellyttävät, että hallitus tulee olemaan kuntalakiesityksessään asian suhteen selvä kuin pläkki. Kaikkien valtuutettujen ja lautakuntien jäsenten sidonnaisuudet yrityselämään, etenkin rakennusliikkeisiin, on julkistettava kunnan nettisivuilla. Muutoin tosiasiassa on mukana suojelemassa järjestelmää, joka mahdollisti Vantaan tapahtumat.

On hyvä, että hallitus etsii parhaillaan keinoja lisätä rakennusalan toimijoiden määrää ja kilpailua. Valtiontaloudentarkastusvirasto ilmoitti tuoreessa arviossaan, että bruttokansantuotteemme olisi 3,5 % suurempi, jos Suomen keskittyneille markkinoille saataisiin parempi kilpailutilanne. Rakennusalan pienillä piireillä on tässä iso roolinsa. Kyse on paitsi asumisen kalleudesta, myös koko kansantalouteen kertaantuvasta merkittävästä haitasta.

Arvoisa puhemies,

Asumisen kalleudella on roolinsa myös perhepolitiikkaan ja työmarkkinoiden epätasa-arvoon. Perheet tekevät epätasa-arvoisia ja itselleen epämieluisia ratkaisuja sisäisessä työnjaossaan osittain siksi, että koh-tuuttoman kalliit asumiskustannukset ajavat pienten lasten isät tekemään EU:n pisintä päivää. Muihin pohjoismaihin verrattuna on silmiin pistävää, kuinka paljon vähemmän suomalaiset pienten lasten vanhemmat tekevät osa-aikatyötä. Hallitus on perhepolitiikassaan ottanut oikeita askeleita tasa-arvoisemman työnjaon ja lapsen edun yhdistämiseksi, mutta on tärkeää ymmärtää, että asuntopolitiikalla on merkittävä rooli tässäkin työssä. Asuminen Suomessa on nykyisin varsinkin pääkaupunkiseudulla kohtuuttoman kallista ja se heikentää merkittävästi etenkin nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia.

 

Jaa sivu: