— Oras Tynkkynen

Oras Tynkkysen ryhmäpuhe energia- ja ilmastostrategiasta

Tänään puhutaan vielä paljon strategian linjauksista – turpeesta ja tuulivoimasta, megatonneista ja terawattitunneista, syöttötariffeista ja rakentamismääräyksistä. Nyt en aio tehdä sitä.

Kun puheenvuoroni on päättynyt, kun debatti on ohi, kun menette koteihinne illalla, toivon teidän muistavan tästä puheesta yhden asian. Se on tämä:

Ilmastopolitiikassa on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Vuosituhannen taitteessa kaksi hirmumyrskyä moukaroi Orissan osavaltiota Intian itärannikolla. Jälkeen jäi kymmenen tuhatta kuolonuhria, yli seitsemän miljoonaa koditonta ja miljardiluokan kustannukset.

Saavuin pahiten kärsineelle alueelle neljä kuukautta myöhemmin. Perillä odotti hurja näky: laonneita puita, lehmien luurankoja, kotinsa menettäneitä ihmisiä.

Istuin myrskysuojan savilattialla suunnilleen äitini ikäisen eloonjääneen kanssa. Hän kertoi selvinneensä roikkumalla puusta.

Yksittäisiä sääilmiöitä on hyvin vaikea, lähes mahdotonta, yhdistää aukottomasti ilmastonmuutokseen. Mutta sen me tutkimusten perusteella tiedämme, että paljon enemmän ja paljon pahempaa on luvassa, jos emme onnistu taltuttamaan ilmastokriisiä.

Vihreän eduskuntaryhmän mielestä strategiaa on punnittava siitä näkökulmasta, kuinka tosissaan se ottaa tämän elämän ja kuoleman kysymyksen. Kun lapsemme ja lastenlapsemme kysyvät meiltä, mitä teimme ilmastokriisin ratkaisemiseksi, voimmeko strategian perusteella sanoa: me teimme kaiken voitavamme.

Strategia asettaa monia kovia tavoitteita. Hiilen käytöstä on tarkoitus luopua. Öljyn ja maakaasun käyttöä leikataan. Myös turpeenpolttoa vähennetään selvästi.

Vihreä eduskuntaryhmä tukee näitä tavoitteita.

Mutta uskomme myös, että me suomalaiset pystymme tekemään enemmän.

Suomessa uusiutuvan energian osuus on ollut metsäteollisuuden takia verraten korkea. Uusiutuvan energian lisäämisessä emme kuitenkaan vielä yllä terävimpään kärkeen.

Suomen tavoitteena on tuottaa seitsemän vuoden päästä tuulisähköä yhtä paljon kuin Tanska tuotti yhdeksän vuotta sitten. Vuosikymmenen lopulla saamme tuulella sähköstämme 6 %, Tanska 50 %.

Saksa tuottaa asukasta kohti aurinkosähköä 250 kertaa niin paljon kuin Suomi. Ihan halpaa se ei ole ollut, mutta samalla Saksa on noussut maailman aurinkoteollisuuden kärkeen.

Strategian mukaan sähkönkulutus kasvaa meillä vajaassa neljässä vuodessa jopa yhden Loviisan ydinreaktorin tuotannon verran, Ruotsissa tuskin mainittavasti.

Ruotsilla, Tanskalla, Norjalla, Saksalla ja Isolla-Britannialla on kaikilla tiukemmat päästötavoitteet kuin Suomella. Eikä kyse ole vain tavoitteista.

Vuosituhannen taitteesta Saksa on vähentänyt päästöjä asukasta kohti kaksi kertaa, Ruotsi kolme kertaa ja Iso-Britannia ja Tanska neljä kertaa niin paljon kuin Suomi.

No onko Suomi ilmastonsuojelun lurjus? Onko hallituksen strategia huono tekele? Pitäisikö meidän hävetä, kun osallistumme seuraavan kerran YK:n ilmastokokoukseen vuoden lopulla Varsovassa?

Ei, ei ja vielä kerran ei.

Mutta Suomi pystyy ilmastopolitiikkaan, josta me kaikki voimme olla ylpeitä.

Me tiedämme, mitä pitää tehdä. Raportti ja selvityshenkilö toisensa perään on kertonut, miten Suomi voi vähentää päästöjä ripeästi ja paljon.

Meillä on tarvittava osaaminen. Tuhannet suomalaisyritykset kehittävät vähäpäästöisiä ratkaisuja, meillä on maailman terävimpään kärkeen kuuluvaa teknologiaa.

Meillä on yhteinen näkemys suunnasta. Hallitusohjelman visio hiilineutraalista Suomesta on erinomainen.

Meillä on muutokseen varaa. Vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentaminen vaatii aluksi investointeja, mutta se myös tuo merkittäviä säästöjä ja hyötyjä. Eniten maksaa tekemättä jättäminen.

Me pystymme rakentamaan Suomen uudelleen vähäpäästöiseksi. Me pystymme luomaan tuhansia uusia työpaikkoja vihreään talouteen. Me pystymme näyttämään muulle maailmalle, että tämä kansakunta ei pakoile vastuutaan, ei piilottele muiden selän takana, ei etsi tekosyitä olla toimimatta.

Alussa pyysin teitä muistamaan tästä puheenvuorosta yhden asian: Ilmastopolitiikassa on kysymys elämästä ja kuolemasta.

Mutta ehkä puheenvuorosta kannattaa muistaa myös toinen asia. Me pystymme vastaamaan tähän haasteeseen.

Samalla päättäväisyydellä ja sisulla, jolla tämä kansakunta on aiemminkin menestynyt.

 

Jaa sivu: