— Marja Honkonen

Vihreiden puoluesihteeriehdokkaiden puheet puoluekokouksessa 2013

Sallamaari Muhonen

”Idealistinen edelläkävijä” vai ”kompromissihakuinen yleispuolue” – noilla termeillä puoluesihteerivaalikone asetti skaalan. Vastauksissanne oli hajontaa. Minä mietin, haluaako Vihreät olla suuri puolue? Haluammeko kasvaa: saada lisää vaikutusvaltaa yhteiskunnallisina osaajina ja mediatoimijoina JA enemmän poliittista valtaa suurempana eduskuntaryhmänä ja isompina valtuustoryhminä yhä useammassa kunnassa? Haluammeko pysäyttää ilmastonmuutoksen, haluammeko estää luokkayhteiskunnan paluun, haluammeko kitkeä kaikenlaisen syrjinnän Suomen kouluista, työpaikoilta ja käytännöistä?

Tottakai. Ja vaalisuosio on se väline, jolla Vihreistä tavoitteista tehdään totta niin että tuntuu. Ihmisten arjessa ja ympäristössä. Minä haluan, että Vihreät kasvaa. Ja aikuinen ammattilainen osaa käyttää siihen keinoja idealismista diplomatiaan, kunhan otamme askeleita kestävämmän maailman ja reilumman Suomen suuntaan.

Kahteen vuoteen tästä eteenpäin osuu kahdet vaalit – siis kaksi tilaisuutta kasvattaa poliittista valtaamme. Vaalivoitto 2015 ratkaisee myös puolueemme rahkeet kasvaa: sekä viestintätuki että puoluetuki ja sitä kautta piirien ja naisjärjestön saamat toimintatonnit neljäksi vuodeksi juontuvat suoraan kansanedustajiemme määrästä.

Keskitytään vaalivoittoon 2015, mikäli se minusta riippuu. Näiden kahden vuoden aikana jokaisen ohjelma- ja uudistushankkeen, johon puolueemme ryhtyy, on palveltava tätä päämäärää. Kun varoja ja työntekijöitä on vähän, pitää priorisoida. Mieluummin vähemmän hankkeita - kunhan tehdään hyvin ja valmiiksi ne, mihin päätämme ryhtyä. Valitsemalla saamme voimavaroja tehdä kirkasta vihreää politiikkaa ja eurovaalikampanjan ja menestyksen eduskuntavaaleissa 2015.

Aika kultaa muistoja, myös Pekka Haaviston presidentinvaalikampanjaa ajatellessa. Se ihana hyvän nousukierre ei syntynyt itsestään, ei ihmisten paljoudesta eikä kaikkien omasta päästä.

Senkin kampanjan keskellä oli huolellinen suunnittelu, ehdokkaasta lähtevät tarinat ja toteutusideat, joiden levittämiseen ja omaksi muokkaamiseen kannustettiin.

Kyllä ruohonjuuritasolla tapahtuu, kunhan sinne kylvää siemenet. Tässä onkin viestinnän ja aatteen levityksen kulmakivi: tarinat ja niiden tarttuvuus. Tämä kulmakivi on monille oman alansa asiantuntijoille kompastuskivi. Poliitikoille myös, ja helposti meille vihreillekin, jopa sisäisessä keskustelussa. Innostunut osaaja on taipuvainen luulemaan, että yleisö tuntee hänen teemansa taustat ennestään, ehkä jopa yhtä hyvin kuin hän itse. Harhaa vahvistaa se, jos on enimmäkseen tekemissä kaltaistensa kanssa. Parhaatkin ideat jäävät avautumatta, jos ne esittää sisäpiirin koodikielellä. Eikä toistokaan auta, jollei teesi ikinä kiinnity mihinkään tuttuun, tunnistettavaan ja koskettavaan.

Tähän olemme sortuneet jokusen kerran - ei vihreässä visiossa ja meidän politiikassamme ole erityistä vikaa. Päin vastoin ohjelmamme saavat tunnustusta asiantuntijoilta – viimeksi maatalousohjelma. Samaa ovat todistavat vihreiden kannatusluvut, vaikka ääninä emme ole niitä saaneetkaan toteutumaan. Olipa kyse perustulosta, kestävästä taloudesta tai ympäristökriisin ratkaisusta, meidän pitää muotoilla se tarinaksi, joka on opetukseltaan niin ymmärrettävä ja niin kiinnostava, että kuka tahansa kuulija haluaa - ja pystyy - kertomaan sen edelleen. Hyvä tarina joustaa Linjoilta Liperiin - taipuu eri tilanteisiin ja muuntuu aina uusiksi esimerkeiksi, kertojansa suuhun sopivaksi, kuulijansa elämässä tutuksi.

Sitä on viestin tarttuvuus, ja siihen meidän poliittisten pääteemojemme läpiviennissä tulee pystyä. Ja tarttuvuutta haluan olla palveluksessanne tekemässä.

Kaikki vihreät ajattelevat, puoluesihteeri toimii.

Te ette ole nyt valitsemassa pääideologia. Politiikan sisällön teette ja päätätte te, aktiivit, ja etenkin tässä kokouksessa valittavat puoluehallitus ja valtuuskunta sekä kansanedustajamme ja ministerimme ja koko iloisen kirjava joukko vihreitä valtuutettuja ympäri Suomen kuntia. Puoluesihteerin tehtävä on synnyttää teidän poliittiselle työllenne lisää mahdollisuuksia, johtaa sen tuloksekasta annostelua medialle ja äänestäjille ja innostaa puolueen jäsenet ja kansalaiset toimimaan haluamansa maailman puolesta – myös vaaliuurnille asti.

Nokian Risto Siilasmaa havahtui viikolla toteamaan, että Nokian asiakkaisiin voisi suhtautua faneina. Tehdä juttuja, joiden kannatettavuus näkyy ja tuntuu ihmisten elämässä ja joiden merkittävyydestä ollaan valmiita kertomaan kavereillekin.

Myös me Vihreät voimme synnyttää politiikkaan jälleen sellaisen nousukierteen. Synnyttää kertomuksen siitä, miten vihreämmässä taloudessa ja tasa-arvoisemmissa lähtökohdissa on valoisampi tulevaisuus koko Suomessa. Että vihreys – innovaatiot ja raaka-ainetehokkuus - on hyvä bisnes ja teollisuuden duunarinkin etu. Se sanoma saa tukea tutkijoilta, ja yhä useampi tajuaa, että tuhotusta maasta ja rikotusta yhteiskuntarauhasta ei hyödy kukaan. Tarttumapintaa tarinallemme on, ja kannatuksemme kasvulle kaikupohjaa. Käydään siis töihin, jatkuvaan vaalikampanjointiin!

Vain houkka väittää enää vihreiden äänestämistä hyvien aikojen ylellisyydeksi, kun vihreys on reitti Suomen ja maapallon murrosvaiheen läpi. Teidän kannattaa valita minut juuri puoluesihteerin tehtävään ja juuri tällaiselle kaksivuotiskaudelle, koska kokemukseni sekä moninkertaisen vihreän kuntapoliitikon arjesta että tulosvastuullisen johtajan ammatista on tämän trion ylivoimaisesti vahvin. Sillä yhdistelmällä, teidän kanssanne, me voitamme vaaleissa 2015.

Lasse Miettinen

Puheenjohtaja, loistava puoluekokousväki, loistavat vihreät!

Kun yksitoista vuotta sitten päätin lähteä mukaan vihreisiin, uskoin että meillä vihreillä on tehtävä: pysäyttää ilmastonmuutos ja pelastaa maailma. Samaan uskon tänä päivänä.

Näinä vuosina joita elämme ratkaistaan, kykenimmekö vastaamaan siihen isoimpaan haasteeseen, joka aikamme edessä on: sopeuttamaan tuotannon, kulutuksen ja elämisen tapamme siihen, että meille kaikille riittäisi yksi yhteinen maapallo jolla elää ihmisiksi toistemme kanssa.

Maailmalla on kiire. Meillä on vähän aikaa ja paljon työtä.

Mutta se on tehtävissä. Niin kuin köyhä ja kouluttamaton Suomi pystyi 1800-luvulla rakentamaan rautatiet ja opettamaan piikojen ja renkien lapset lukemaan. Niin kuin sodista toipuva Suomi pystyi luomaan hyvinvointivaltion, asuttamaan suuret ikäluokat maalta kaupunkeihin, rakentamaan lähiöt, päiväkodit ja peruskoulut, joihin minä ja ikäluokkani synnyimme. Valtavia muutoksia voidaan saada aikaan. Politiikka on tahtoa, ja sitkeää työtä.

Se on työtä, jota olen tehnyt eri rooleissa, monien teistä kanssa, jo yli vuosikymmenen. Nyt haluan jatkaa sitä puoluesihteerinä.

Olen rakentanut puoluettamme vuodesta 2004 alkaen järjestöpäällikkönä. Olen käytännössä nähnyt miten erilaisissa olosuhteissa vihreä toiminta eri puolilla maata tapahtuu. Olen aina halunnut uskoa, että kaikkialla voimme menestyä ja mennä eteenpäin.

Viimeiset puolitoista vuotta olen tehnyt työtä päivänpolitiikan etulinjassa vihreän ministeriryhmän erityisavustajana. Tunnen politiikkamme sisällöt ja väännöt - läpikotaisin.

Seuraavien kahden vuoden aikana meidän on tehtävä paljon.

Eduskuntavaalitappio 2011 vei liki kolmanneksen rahoituksestamme. Sitä ei voi paikata kuin yhdellä tavalla.

Kahdeksantuhatta jäsentämme osaavat melkein mitä vain. Meidän pitää saada se voima ja osaaminen käyttöön. Puolueessa pitää jokaisella olla paikka. Meidän pitää rakentaa vihreistä taas liike, joka kokoaa ihmiset yhteen muuttamaan maailmaa.

Jokaisella, joka haluaa tehdä jotain vihreämmän maailman puolesta, pitää olla mahdollisuus siihen, asui sitten Lapin Savukoskella tai Espoon Tapiolassa. Meillä ei ole varaa olla kutsumatta kaikkia mukaan.

Jos olen vaikkapa vihreä opettaja Hyvinkäällä, ja haluan osallistua puolueen koulutuspolitiikaan, meillä pitäisi olla tähän valtakunnalliset verkostot samoista teemoista kiinnostuneiden vihreiden kesken – verkostot, joiden osaamista ja ajatuksia puolue kuuntelee.

Jos olen vihreä graafikko Joensuussa ja haluan osaamisellani tukea vihreiden toimintaa, sen pitäisi olla helppoa ja vaivatonta. Tarvitsemme siihen valtakunnallisen osaajapankin, johon jäsenet voivat kertoa, mitä haluavat tehdä, ja josta vihreät järjestöt ja ehdokkaat ja koko puolue voivat löytää tarvitsemansa osaajat.

Meidän on myös tehtävä vaalikampanjoista tätä puoluetta isompia liikkeitä, joihin toivotamme kaikki tervetulleeksi mukaan. Pekka Haaviston miljoona tukijaa ovat tuolla yhä.

Tämän työn haluan viedä maaliin puoluesihteerinä. Minulla on näkemys, miten se tehdään, ja tahto viedä meidät päämäärään.

En ole taikuri. En lupaa ihmelääkkeitä. Ei ole oikoteitä. On sitkeää, kärsivällistä työtä. Lupaan teille sitä, ja enemmän. Lupaan suunnan jossa voimme kasvaa, ja valmiuden tehdä kaikkeni jotta voimme lunastaa taas paikkamme tämän ajan puolueena, 2000-luvun kansanliikkeenä, joka murtaa perinteiset valta-asetelmat ja pakottaa perinteisen politiikan taipumaan.

Ja vaikka en usko ihmelääkkeisiin, uskon kuitenkin ihmeisiin. Kovasta työstä nouseviin ihmeisiin. Siihen, että kun tarpeeksi moni uskoo asiaansa, kun tarpeeksi moni ponnistelee, mikään vastus ei ole liian kova. Vesi murtaa kiveä. Vihreät voivat muuttaa maailmaa. Meidän työmme ei ole turhaa. Toisenlainen maailma on tehtävissä. Me voimme taistella, me voimme voittaa, me voimme olla yhdessä vahvempia, ja me voimme pelastaa maailman. Kiitos.

Timo Juurikkala

Arvoisa puoluekokousväki!

Uunituore, vastavalittu puheenjohtajamme sanoi puheessaan monta kertaa, että meillä on tehtävä. Olen hänen kanssaan liikuttavassa määrin samaa mieltä.

Nyt tarvitaan sellaista otetta, että vihreät lähtevät uuteen nousuun. Tarvitaan vahvoja tekijöitä, jotka pystyvät sen tekemään.

Kun tulin mukaan vihreään liikkeeseen reilut 20 vuotta sitten, olin henkeä täynnä kuin auton rengas: tuntui, että nyt maailman pelastamisessa on puhtia ja että vihreät kasvaa nopeassa tahdissa suureksi puolueeksi. Uskoin, ettei niin erinomaisen aatteen voittokulkua mikään pysäytä.

No näin ruusuisesti kehitys ei kuitenkaan ole kulkenut, vihreiden kannatus on polkenut vajaassa kymmenessä prosentissa näihin päiviin saakka. Se on askarruttanut ja surettanut minua kaikki nämä vuodet; onneksi sentään nuorten keskuudessa vihreät on noussut suurimmaksi puolueeksi. Tulevaisuuspuolueelle se on riemastuttava merkki.

Vihreiden ajatusten tilaus tai tarve ei näiden 20 vuoden aikana ole vähentynyt: meillä on ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, luonnonvarojen ehtyminen, ympäristön kemikalisoituminen edelleen huolenamme, entistäkin polttavampina.

Eikä maailma tai Suomi ole muutoinkaan valmis: vähäosaiset, vanhukset, lapset, vaivaiset ja maahanmuuttajat tarvitsevat tässä rahavallan maailmassa entistä enemmän puolustajia, ja todellisen yhdenvertaisuuden toteen käyminen on edelleen kesken.

Paljon vaali- ja gallupkannatustamme suurempi osa ihmisistä pitää vihreitä perusarvoja korkeassa kurssissa. Hyvin monia huolettaa maailman tila ja tulevaisuuden elinehdot – monet tiedostavat, ettei näin voi jatkua, muutosta tarvitaan. Ennen kaikkea välttämätöntä on muuttaa talouden ja energiantuotannon rakenteita niin, että yli varojen eläminen loppuu, tarvitsemme kestävää kierrätystaloutta. Muutos ei ole helppo, mutta se pitää aloittaa pikimmiten. Siinä tarvitaan vihreitä.

Talouden rakenteita pitää muuttaa, mutta yksittäisten ihmisten elämää ei ole syytä kontrolloida tarpeettomasti. Tämä ajatus on selkeästi kirjoitettu meidän periaateohjelmaamme, ja siksi onkin erinomaisen kummallista, että julkisuudessa vihreistä on vallalla stereotyyppisiä käsityksiä ilonpilaajina, sormi pystyssä opettajina ja elitistisinä besserwissereinä. Vaikka nämä leimat ovat pitkälti median läppää ja muiden puolueiden propagandaa, ne vaikuttavat meidän menestykseemme vaaleissa. Kuka sellaisia tyyppejä haluaa äänestää?

Kevättalvella vihreät ministerit pyörivät tovin kumpikin julkisten kohujen keskellä, ja siinä yhteydessä vihreät profiloituivat vahvasti eräänlaisena Anteeksi2013-liikkeenä. Tilanne synnytti kilpailevissa puolueissa ja mediassa vilpitöntä vahingoniloa, josta revittiin huumoria hyvän aikaa. Minä luulen, että nämä sinänsä kiusalliset episodit saattoivat jopa tervehdyttää vihreiden julkikuvaa: kaikki ihmiset tekevät joskus virheitä, niin myös kaikkein parhaat vihreät, koska he ovat ihmisiä. Silti en toivo, että vastaavia kohuja enää syntyy.

Meidän on edelleen tarpeen laajentaa mielikuvia vihreistä. Sen voi saada aikaan esimerkiksi ottamalla oppia Pekka Haaviston presidenttikampanjasta: ihmisten kuunteleminen ja kunnioittava suhtautuminen heidän erilaisiin murheisiinsa ja jopa ennakkoluuloihin on arvokasta. Myös ehdokasasettelu sekä kampanjateemat ovat tietenkin äärimmäisen tärkeitä.

Emme kuitenkaan saa unohtaa alkuperäistä aatettamme ja sen tuoreutta ja raikkautta. Vihreiden on palattava juurilleen siinä mielessä, että olemme uusia ennakkoluulottomia ajatuksia kehittävä edistyksellinen poliittinen liike. Hallitustaipaleet uhkaavat tehdä raikkaanvihreästä puolueesta harmaan valtionhoitajan. Siihen ansaan ei pidä langeta, vaikka olemmekin valmiita kantamaan myös hallitusvastuuta.

Vihreiden juuret ovat kansanliikkeissä, ja se meininki on hyvä puhaltaa uudelleen henkiin. Puolueen suurin voima on kentällä, niissä tuhansissa jäsenissämme jotka tekevät hyvää työtä eri puolilla maata. Puolueen tehtävä on ennen kaikkea tukea heitä; nykyisessä rahapulassa se vaatii erinomaista luovuutta koko organisaatiolta. Sitä työtä johtamaan olen valmis.

Kaksi vuotta sitten minut valittiin puolueen varapuheenjohtajaksi, koska olin luonnonsuojelija ja grillattuja makkaroita arvostava perusvihreä moottoripyörämies. Piintyneitä tapojani en ole muuttanut, ja nyt haen paikkaa puoluelaivan peräsimestä. Arvelen itse, että siinä kohtaa on minunkokoiseni ekologinen lokero.

Lopuksi haluan lämpimästi kiittää armaita kilpakumppaneitani Sallamaaria ja Lassea: tämä on ollut herrasmiesten ja hienon naisen välinen rehti mittelö! Samalla esitän pahoitteluni kaikille mutapainin ystäville, koska heille puoluesihteerikisa ei ole tarjonnut herkkua lainkaan.

Jaa sivu: