— Pekka Haavisto

Pekka Haaviston ryhmäpuheenvuoro ajankohtaiskeskustelussa pohjoismaisesta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta yhteistyöstä

Arvoisa puhemies,

Vihreät suhtautuvat myönteisesti pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Vaikka pohjoismaat ovat tehneet eri valinnat suhteessa EU:iin ja NATO:oon, tämä ei tee tyhjäksi laajaa yhteistä arvopohjaamme ja yhteisiä intressejämme maailmassa. Pohjoismaisen yhteistyön lisäämisellä on myös kansalaisten laaja tuki.

Yhteiset arvomme näkyvät esimerkiksi demokratian, tasa-arvon, kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltiokehityksen tukemisessa maailmalla. Kehitysyhteistyössä ja kriisinhallinnassa on paljon pohjoismaista yhteistyötä. Kun olemme hyviä toimimaan yhdessä maailmalla, emmekö voisi tehdä enemmän myös omalla alueellamme?

Norjan entinen ulko- ja puolustusministeri Thorvald Stoltenberg teki pohjoismaisille ulkoministereille ehdotuksen pohjoismaiden ulko- ja turvallisuuspoliittisesta yhteistyöstä helmikuussa 2009.

Stoltenbergin ehdotus jakaantui kuuteen osa-alueeseen: rauhan rakentamiseen, ilmavalvontaan, merialueiden valvontaan ja arktisen alueen kysymyksiin, yhteiskunnan turvallisuuteen, sotilaalliseen yhteistyön ja solidaarisuusjulistukseen. Näiden alla oli yhteensä 13 kohtaa:

• Sotilas- ja siviilihenkilöstöstä koostuva vakauttamisyksikkö

• Pohjoismainen ilmavalvontayhteistyö Islannissa

• Pohjoismainen merialueiden valvontajärjestelmä

• Meritoimintayksikkö

• Valvonta- ja viestintäsatelliittijärjestelmä

• Pohjoismaiden arktinen yhteistyö

• Osaamisverkosto tietoverkkohyökkäysten torjumiseksi

• Katastrofiyksikkö

• Sotarikosten tutkintayksikkö

• Ulkoasiainhallinnon yhteistyö

• Sotilaallinen yhteistyö kuljetus-, terveydenhuolto-, koulutus-, materiaali-, ja harjoitusalueasioissa

• Amfibioyksikkö

• Pohjoismainen solidaarisuusjulistus

Näistä ehdotuksista käytäntöön on pantu mm. solidaarisuusjulistus ja tietoverkkoyhteistyö, ja nyt on työn alla ilmavalvonnan osalta yhteinen harjoitustoiminta Islannissa.

Olisi itse asiassa hyödyllistä, jos hallitus tämänkin keskustelun pohjaksi olisi tuonut tarkemman esittelyn, mitä 13 alakohdassa on tapahtunut – tai onko matkan varrella tullut mukaan uusia, listassa mainitsemattomia asioita.

Arvoisa puhemies,

Pohjoismaisuutta ei voi käsitellä ilman arktisuutta. Arktisen neuvoston muodostavat viisi pohjoismaata sekä Venäjä, USA ja Kanada. Myös Stoltenbergin listalla arktisilla kysymyksillä oli suuri paino.

New York Timesissa julkaistiin 12. maaliskuuta kiinnostava mielipidekirjoitus, jonka olivat kirjoittaneet Islannin entinen USA:n suurlähettiläs Einar Benediktsson ja USA:n entinen alivaltiosihteeri Thomas R. Pickering otsikolla ”Kiina kolkuttaa Islannin ovelle”.

Artikkeli nosti esiin sen tosiasian, että ilmastomuutoksen myötä arktisella alueella tapahtuu kolme rinnakkaista asiaa: kasvavat ympäristöuhat, uusien meriteiden avautuminen sekä pääsy käsiksi uusiin luonnonvaroihin, niin kaivannaistuotteisiin kuin merenalaisiin öljy- ja kaasuesiintymiinkin.

Puhumme usein Kiinasta ja Afrikasta, mutta emme huomaa, että Kiina on nouseva kumppani niin Islannille kuin Grönlannillekin. Kiinan ja muiden Aasian maiden tulo hyödyntämään arktisen alueen luonnonvaroja ja uusia liikenneyhteyksiä lisää arktisten alueiden strategista merkitystä.

Esimerkki tästä nähtiin äskeisessä Arktisen neuvoston kokouksessa Kiirunassa, jossa neuvoston uusiksi tarkkailijajäseniksi tulivat Kiina, Japani, Intia, Etelä-Korea, Singapore ja Italia. Euroopan Unioni jätettiin vielä porstuaan odottamaan.

Koillisväylän avautuminen merenkululle voisi vähentää kuljetuskustannuksia 40 % Suezin kanavan käyttöön verrattuna. Joissakin arvioissa on esitetty, että Grönlannin osuus maailman mineraalituotannossa voi nousta niinkin suureksi kuin 25 % tulevien 50 vuoden aikana. Ehkä on vielä liioittelua puhua kilpajuoksusta arktiselle, mutta jonkinlainen asemiin ajo on jo menossa.

Arvoisa puhemies,

Arktisen alueen muutoksen lisäksi on menossa muitakin muutoksia pohjoismaisessa turvallisuusympäristössä. Ruotsissa tehty puolustusvoimauudistus puhuttaa siellä edelleen. Ruotsin oma solidaarisuusjulistus ei ole saanut lähialueilla vastakaikua. Venäjän kuudella koneella tekemä harjoitushyökkäys kohti Tukholmaa pitkänäperjantaina lisäsi vielä kysymyksiä Ruotsin puolustuksen tämänhetkisestä valmiudesta.

Emme tiedä Ruotsissa nyt käytävän keskustelun lopputulemaa. Jos se vie Ruotsin kohti NATO-jäsenyyttä, se merkitsisi suurta muutosta myös omassa turvallisuusympäristössämme.

Myös Norjan puolustuksen muutoksia kannattaa seurata. Arktisten luonnonvarojen omistajuus luo kovia paineita myös sotilaalliseen näyttäytymiseen ja läsnäoloon alueella.

Arvoisa puhemies,

Eniten pohjoismaisessa yhteistyössä on puhuttanut Suomen osallistuminen Islannin ilmavalvonnan yhteydessä järjestettävään harjoitukseen. Tie on ollut pitkä. Nimeä tienviitassakin on vaihdettu moneen kertaan.

Vihreät hyväksyvät puolustusvoimien kansainvälisen harjoittelutoiminnan myös Islannin ilmavalvonnan yhteydessä. Meistä se on luonteva osa pohjoismaista turvallisuus- ja puolustuspoliittista yhteistyötä.

Nykyaikaisessa maanpuolustuksessa kyky antaa ja vastaanottaa apua on aivan keskeinen tekijä. Ellei näitä kykyjä harjoitella, ne eivät käytännössä toimi.

Stoltenbergin raportissa on monia laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjaavia ehdotuksia, joita vielä ei ole pantu toimeen. Näistä esimerkkeinä pohjoismainen meritoimintayksikkö ja katastrofiyksikkö. Ajatellen Itämeren ja pohjoisten alueiden suuria ympäristöriskejä olisi hyvä, että pohjoismainen yhteistyö myös näissä asioissa menisi eteenpäin.

 

 

Jaa sivu: