— Marja Honkonen

Heidi Hautalan puhe Vihreälle valtuuskunnalle 28.9.2013

Hyvät kuulijat, hyvät valtuuskuntalaiset!


Suomen ulkopolitiikan linjasta on käyty viime aikoina julkista keskustelua, mikä on hyvä. On ollut yllättävää, että aika monet ovat korostaneet ulkopolitiikan suunnan muuttamista pois nykyisestä globaalia vastuunkantoa, valtioiden keskinäisriippuvuutta, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä yhteistyötä painottavasta linjasta kohti itsekkäämpää, Suomen taloudellista intressiä korostavaa linjaa.

Tämä talouskriisinkin myötä kannatusta saava linja on näkynyt myös päivänpolitiikassa. Kansainvälisen yhteistyön, esimerkiksi EU:ssa toimimisen merkitystä ja hyötyjä selvästi vähätellään. Myös kehitysyhteistyön tai pakolaisille annettavan tuen väitetään olevan pois Suomen köyhiltä. Jopa ilmastonmuutosta yritetään kyseenalaistaa.

Kuitenkaan sellaista maailmaa, jossa Suomi pärjäisi yksin, ei ole. On lyhytnäköistä kuvitella, että kapean taloudellisen edun ajaminen riittäisi Suomen tulevaisuuden turvaamiseen. Suurimmat tulevaisuuden haasteet ovat globaaleja, kuten ilmastonmuutos ja väestönkasvun ja vaurastumisen maapallon kantokyvylle aiheuttama paine. Ne eivät ratkea mitenkään muuten kuin kansainvälisellä yhteistyöllä.

Vihreälle ulkopolitiikalle on siis jatkossakin todella tarvetta. Esimerkkinä onnistumisista voin mainita Syyrian pakolaisten vastaanoton - toki paljon vaatimattomattomamman määrän kuin naapurimaamme Ruotsi. Suomi ei kuitenkaan olisi kasvattanut kiintiötä ilman vihreiden aloitetta ja aktiivisuutta.

Ajankohtaista on Greenpeacen aktivistien kohtelu Venäjällä. He tarvitsevat kaiken tukemme. En malta olla muistelematta Lipposta, joka syytti 1990-luvun lopulla Inarissa toimineita Bellonan aktivisteja terroristeiksi, mutta joutui myöhemmin - sanakirjasta asian tarkistettuaan - pyörtämään sanansa julkisesti Oslon torilla ja kutsumaan heitä aktivisteiksi. Aktivisti ei käänny venäjäksikään merirosvoksi. Pidän rauhanomaisten mielenosoittajien pidätyksiä ylilyöntinä, joita onneksi heidän maidensa hallitukset, myös Suomi, seuraavat tarkoin. Seuraamme sitä, että oikeus ja kohtuus toteutuvat. Lähetän lämpimiä terveisiä Murmanskiin Sini Saarelalle ja muille Greenpeace-aktivisteille, jotka ovat näin ehkä jopa tahtomattaan saaneet valtavasti maailmanlaajuista huomiota varoituksilleen arktisen öljynporauksen riskeistä.

Kehitysministerin salkun puolella vihreitä painotuksia on toteutettu nyt reilun kahden vuoden ajan:

Tukea on suunnattu kaikkein köyhimpiin maihin, erityisest ns.i hauraisiin valtioihin. Tuki Somalialle päätettiin kaksinkertaistaa, kehitysyhteistyö Myanmarissa aloitetaan - siellä painotamme rauhanprosessia. Lisäksi tukea kaikkein vaikeimmassa tilanteessa oleville maille, kuten Syyriaan ja Afganistaniin, on kasvatettu.

Kansalaisjärjestöjen, myös kansainvälisten, osuus rahoituksesta on kasvanut. Tänä vuonna valitaan ulkoministeriölle lisää uusia kumppanuusjärjestöjä.

Suurimpana saavutuksen pidän sitä, että kaikki Suomen kehitysyhteistyö on ihmisoikeusperustaista ja kaikkien hankkeittemme tulee olla tasa-arvoa tukevia ja toisaalta vaikuttaa ilmastonmuutosta ja eriarvoisuutta. Panostuksia inhimilliseen kehitykseen on lisätty: vammaisille ja kehitysmaiden lasten koulunkäyntiin.

Samoin rauhanvälitykseen on tehty useiden miljoonien lisäpanostuksia ja demokratiatukeen tullaan nyt panostamaan. Luonnonvarojen osalta painopiste on siirretty hyvään hallintoon ja luonnonvaroista saatavien tulojen oikeudenmukaisessa jakautumiseen sekä vihreään talouteen.

Terveiset New Yorkin YK:n yleiskokouksesta, josta juuri eilen palasin. Viikon merkittävin tilaisuus oli YK:n vuosituhattavoitteiden toteutumista arvioiva kokous. Vuosituhattavoitteethan tulisi toteuttaa vuoteen 2015 mennessä. Vaikka edistystä on useiden tavoitteiden osalta tapahtunut – mm. köyhyyden puolittuminen ja puhtaan juomaveden tavoite on saavutettu, useat tavoitteet ovat pahasti jäljessä. Sanoin yleiskokouksessa, että on skandaali, että eniten kehitysmaiden 15-19-vuotiaita tyttöjä kuolee raskauteen ja synnytykseen. Suomi lupasi kokouksessa tehdä lisäpanostuksen pahiten jäljessä oleviin, juuri äitiys- ja lapsikuolleisuustavoitteeseen. Näin kannustamme muitakin tekemään hartiavoimin töitä tavoitteiden saavuttamiseksi.

On arvioitu, että nykyisen ODA-rahan päälle tarvittaisiin ainakin noin 120-250 miljardia lisää rahaa vuosituhattavotteiden saavuttamiseksi, juuri siksi, äitiys- ja lapsikuolleisuuden voittamiseksi, Suomenkin tulee nostaa kehitysmäärahojaan.

Samalla kun on ponnisteltava aiempaa enemmän tavoitteiden saavuttamiseksi, pohditaan uusia vuoden 2015 jälkeisiä tavoitteita. Suomi on tässä avainasemassa, sillä suurlähettiläämme Pertti Majanen nimitettiin YK:n kestävän kehityksen rahoitusta hahmottelevan komitean puheenjohtajaksi yhdessä Nigerian kanssa. Komitean laatii suositukset rahoitusstrategiasta uusille vuosituhattavotteille.

Suomen pyrkimyksenä on, että pelkästään kehitysmaita koskevien uusien tavoitteiden sijaan laadittaisiin kaikkia maita koskevat kestävän kehityksen tavoitteet. Tämä siksi, että maailman ongelmat, kuten ilmastonmuutos ja ympäristöongelmat koskettavat kaikkia. Tämä palautuu vihreille tärkeisiin kysymyksiin, kuten kulutukseen ja resurssitehokkuuteen. Uudet tavoitteet tulisi tietysti sopeuttaa kunkin maan kehitystasoon. Esimerkiksi vesitavoite merkitsisi kehitysmaassa ennen kaikkea puhtaan veden saannin lisäämistä, teollisuusmaassa taas puhtaan veden hukkakulutuksen lopettamista.

Uusia kaikkia koskevia kehitystavoitteita perustelee myös se, että eriarvoisuus niin maiden välillä kuin sisällä on kasvanut niin kehitysmaissa kuin teollisuusmaissa. Pelkkä talouskasvu (BKT) ei enää kerro riittävästi, vaan pitäisi mitata myös sitä, miten talouskasvun hedelmät jakautuvat. Äskettäisen sveitsiläisen pankin tekemän tutkimuksen mukaan maailman rikkain prosentti omistaa lähes 40 prosenttia kaikesta maailman varallisuudesta. Omistus siis keskittyy yhä harvempien käsiin.

On myös tärkeä huomata, ettei kehitysmaidenkaan köyhyys ratkea pelkällä kehitysavulla, vaan on katsottava asioita laajemmin. Tähtäimenä on oltava apuriippuvuuden katkaisu. Ei ole esimerkiksi kestävää, että jonkin kehitysmaan terveydenhoitojärjestelmää joudutaan ylläpitämään kehitysyhteistyöllä, kun samalla yritykset minimoivat verojensa maksun kyseiseen maahan, tai maan oma maataloustuotanto ei kannata verovaroin tuetun EU:n maataloustuotteiden viennin vuoksi. Polkuja kehitysyhteistyöstä elinkeinoihin ja kaupallisempaan yhteistyöhön olen luonut muun muassa yhteisellä kauppa- ja kehitysmatkallaan ja Sambiaan ja Tansaniaan yhdessä kauppaministeri Alexander Stubbin (kok.) kanssa. Jatkoa seuraa!

Pääomapaosta ja verorahojen karkaamisesta veroparatiiseihin puhutaan tällä hetkellä paljon Suomessakin, mutta aika kapeasti Suomen menetyksiin keskittyen. Kehitysmaille ongelma on paljon suurempi. Rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin päätyy noin yhdeksän kertaa maailman yhteenlaskettuja kehitysyhteistyömäärärahoja vastaava summa. Olen kehitysministerinä lisännyt ja tulen edelleen lisäämään teeman merkitystä kehityspolitiikassa ja -yhteistyössämme. Finnfundissa olemme ottaneet käyttöön listan veroparatiiseista, joiden kautta rahoitusta ei voi kanavoida. Parhaillaan tutkitaan, voisimmeko tukea esimerkiksi Mosambikin verojärjestelmien vahvistamista.

Yritysten toiminnan vastuullisuuden merkitystä ei voi myöskään liikaa korostaa. Tätä teemaa pystyn edistämään molempien salkkujen kautta.

Vihreillä on siis kehitys- ja ympäristöministerien salkkujen kautta tuhannen taalan paikka vaikuttaa YK:n prosesseihin, joissa määritellään millaisessa maailmassa tulemme elämään.

Hallituskaudella ratkaistaan pitkälti, pystyykö Suomi täyttämään kahta kansainvälistä sitoumustaan: kehitysyhteistyömäärärahojen nosto 0,7 prosenttiin BKTL:stä ja toista erillistä sitoumusta ilmastorahoituksen kasvattamisesta. Huonossa taloustilanteessa ei olla kyetty ylläpitämään tasaista kasvua kehitysrahoituksessa. Vuoden 2013 ja 2014 rahat on jäädytetty vuoden 2012 tasolle ja tasoon tulee lasku 2015, mikä tarkoittaa, että 0,7-tavoitetta on vaikea toteuttaa. Olemme kuitenkin torjuneet laskutavasta riippuen 190-450 milljonan lisäleikkauksetleikkaukset ja kiitos meidän hallitus päätti kohdentaa kaikki päästöhuutokaupasta saadut tulot kehitykseen, mikä on aito innovatiivinen rahoitusmuoto, jota esittelemme muillekin maille. Näillä näkymin niillä tuskin kuitenkaan päästään 0,7-tavoitteeseen tuskin päästään. Asiaan on siis palattava seuraavassa kehysriihessä.

Jotta veronmaksajat antavat tukensa kehitysyhteistyölle, on heidän tärkeä saada tietoa siitä, mitä rahoilla tehdään. Olenkin iloinen siitä, että nykytehtävässä minulla on tilaisuus jatkaa myös suosikkiaiheessani avoimuuden edistämisessä. Kehityspuolella kehitysyhteistyön avoimuutta lisätään, ensi alkuun julkistamalla kaikki hankkeemme internetissä.

Tavoitteeni on olla avoin sekä onnistumisten että kompurointien suhteen. Uskon, että suomalaiset kyllä hyväksyvät kehitysyhteistyön jatkossakin, kun meillä on osoittaa työn tuloksia ja avun menevän perille ja vaikuttavan.

Tässä keskeisimmät kuulumiset kehitysministerin tontilta, jossa toimiminen on etuoikeus poliitikolle, joka on koko uransa keskittynyt ”maailmanparantamiseen”, erityisesti ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja avoimuuden edistämiseen. Vaikkei sitä arvaisi heti, myös valtion omistajaohjauksen kautta näitä asioita onneksi pystyy edistämään, vaikkakaan ei ihan yhtä suoraviivaisesti. Tässä on minullakin ollut totuttelemista. Aiemmissa tehtävissä olen voinut todellakin huomattavasti suoraviivaisemmin ajaa hyviksi ja oikeiksi katsomiani asioita, omistajaohjauksessa tilanne on toinen.

Toisen salkkuni, valtion omistajaohjauksen, tekemiset ylittävät usein uutiskynnyksen, mutta harvoin aikaansaannosten merkeissä vaan useimmiten hälytyksenä ”ohjaamaan” yhtiöitä milloin kenenkin toivomaan suuntaan. Ministerinä usein joudun vastaamaan kysymyksiin eri valtionyhtiöiden vastapaljastuneista tekemisistä 2000-luvun puolelta eli vuosia ennen koko ministeripestini alkua.

Omistajaohjauksen vaikeus kiteytyy odotusten ja toimivallan väliseen epäsuhtaan. Julkisuuden ja useiden poliitikkojen näkökulmasta olen vastuussa kaikesta mitä valtio-omisteiset yhtiöt tekevät, riippumatta siitä omistaako valtio yhden osakkeen vai koko osakepääoman.

Valtio kuitenkin edellyttää alan parhaita käytäntöjä yritysvastuuasioissa, pitkäjänteistä toimintaa, jossa voittotavoite arvioidaan pidemmällä aikavälillä ja yleistä kohtuullisuutta. Ministerikauteni päättyessä näissä asioissa on päästy eteenpäin.

Suomen teollisten toimialojen rakennemuutos on kiihtynyt etenkin aloilla, joilla perinteisesti on ollut valtio-omisteisia yhtiöitä. Emme voi pysäyttää globalisaatiotanja digitalisaatiota, mutta sen kielteisiä puolia voi yrittää hillitä luomalla epävarmuuden ajan turvaksi uudenlaista sosiaalipolitiikkaa kuten askelia kohti kansalaisen perustuloa ja vahvistaa jo nyt kohtuullisen hyvää koulutustamme.

Omistajaohjausministeri ei voi eikä hänen välttämättä pidäkään estää yritysten ja toimialojen rakennemuutoksia. On tärkeää että yritykset menestyvät ja voivat näin työllistää tulevaisuudessakin. Sen sijaan voimme edellyttää sitä, että yhtiöt toimintojaan tehostaessaan huolehtien mahdollisimman hyvin siitä, että irtisanotut löytävät uusia töitä.

Olen asettanut tavoitteekseni saada vihreänä ministerinä muutoksia valtionyhtiöiden yritysvastuullisuuteen, mikä kattaa henkilöstön kohtelun ja lähiyhteisön ja ympäristön huomioimisen lisäksi myös yritysten verojalanjäljen. Eilen kerroin valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajille, että odotan kansainvälisesti toimivien yhtiöiden julkistavan verojalanjälkensä osana yritysvastuuraportointiaan. Tähän on myös valtion sijoitusyhtiö Solidium jo kannustanut salkkuyhtiöitään.

Yritysvastuullisuus alkaa raportoinnista eli toimintatapojen näkyväksi tekemisestä ja mittarien asettamisesta, mikä on omiaan vaikuttamaan paitsi valtionyhtiöiden toiminnan muutokseen myös vähitellen laajemminkin liike-elämään. Olen ammentanut esimerkkejä niin Norjasta kuin OECD:n tekemästä työstä ja tässä aion saada nelivuotiskauteni päättyessä näkyvät pari askelta eteenpäin.

Yhtiöiden hallituksia monimuotoistetaan. Muuttuvassa maailmassa yrityksillä ei ole varaa ylläpitää samanmielisten kerhoja hallituksinaan. Monimuotoistaminen tarkoittaa myös naisten saamista yhä enemmän mukaan ja yhä tärkeämmille paikoille. Valtion nimittämistä hallitusjäsenistä jo 46,5 prosenttia on naisia, mutta heitä tulee saada myös hallitusten puheenjohtajiksi ja toimitusjohtajiksi.

Käyttöön on otettava tarvittaessa kiintiöt välineenä muutoksen toteuttamiseen myös yksityisellä puolella. Suomen hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa olemme jo sopineet, että talouselämällä on vielä kaksi vuotta aikaa näyttää itsesääntelyn voima.

Aikaansaannoksinani pidän viime syksyistä tiukemman palkitsemisohjeistuksen läpi saamista. Keskustelu johdon palkitsemisesta, sen keinoista ja ennen muuta kohtuullisuudesta on yhä ajankohtaisempi. Bisneseliitin ”kupla” ei saa irtautua tavallisten suomalaisten eikä köyhiempienkään todellisuudesta.

Kysymys on polttava juuri nyt siksikin, että hallituksen sopu rakennemuutoksista sai parikseen hillityn työmarkkinasovun, jossa työnantajapuolen vaatimukset tarkasti huomioitiin. Ilmapiiri, jossa johtoporras toisaalta käy yt-neuvotteluja, lomauttaa ja irtisanoo ja toisaalta samaan aikaan kuittailisi itse makoisat bonukset tullen mennen, voisi uhata saavutettua sopua ja mahdollistettuja, vihreiden kauan ajamia muutoksia.

Olen siis eilen tavannut valtionyhtiöiden hallitusten puheenjohtajat ja käynyt heidän kanssaan keskustelun ylimmän johdon palkitsemisesta. Valtio-omisteiset yhtiöt ymmärtävät työmarkkinatilanteen hyvin, ja pidättäytyvät toimitusjohtajien kiinteän palkan korotuksista, mikäli erityistä syytä siihen ei ole. Päätökset asiasta tekevät luonnollisesti yhtiöt itse, mutta keskustelumme osoitti meidän ymmärtävän tilanteen herkkyyden samalla tavalla.

Suuri kiitos tuestanne vaikeinakin aikoina. Jatketaan yhdessä vihreiden painotusten ajamista – yhteistyöllä tuloksia saadaan lisää hallituskauden aikana!

Jaa sivu: