— Mari Kamaja

Oras Tynkkysen ryhmäpuheenvuoro rakennemuutosohjelmasta

Arvoisa puhemies,

On jo sinänsä melkoinen saavutus, että kuusi hallituspuoluetta pääsi sopuun vaikeista rakenteellisista uudistuksista. Se ei ollut kuitenkaan viime viikon suurin uutinen.

Vielä huomionarvoisempaa on paketin laajuus: uudistukset yltävät vaikutuksiltaan liki viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Sekään ei silti ole vielä riihen merkittävin anti.

Mullistavinta ja maailman mitassakin harvinaista on se, millä tavalla jättimäinen kestävyysvaje pyritään kattamaan. Hallitus tekee vaikutuksiltaan liki yhdeksän miljardin euron suuruiset uudistukset leikkaamatta perusturvaa.

Tukalassa tilanteessa julkinen talous saatetaan siis tasapainoon romuttamatta hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Jos tässä onnistumme - ja teemme töitä sen eteen, että varmasti onnistumme - voimme näyttää esimerkkiä koko maailmalle.

Vastuullisen taloudenpidon ja hyvinvointiyhteiskunnan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Edellisissä puheenvuoroissa on kuvattu hyvin monia riihen tärkeitä rakenteellisia uudistuksia. Kaikki lapset pääsevät esikouluun, ympäristölle haitallisia tukia karsitaan, kotihoidontuki jaetaan tasa-arvoisemmin, ulkomaalaiset opiskelijat pääsevät tekemään töitä ja sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus laitetaan remonttiin.

Erityisen ylpeitä olemme Vihreissä siitä, että työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen etenee aimo harppauksen. Työttömyysturvaan ja asumistukeen saadaan suojaosa, jonka ansiosta työn tekeminen tulee kannattavammaksi.

Työtön rakennusmies voi tehdä muutaman päivän keikan kuukaudessa ja vaikkapa nuori jakaa lehtiä kerran viikossa. Pienetkin työt auttavat pysymään kiinni työelämässä ja parantamaan omaa elämäntilannetta.

Niin kuin työtön puuseppä Anne Voutilainen Aamulehdessä suojaosasta totesi: ”Näin rohkaistaan pitkäaikaistyöttömiä hakemaan töitä. Samalla valtio saa heidän palkkatuloistaan verotettavaa tuloa.”

Vihreiden mielestä työnteon pitää kannattaa aina. Parhaiten tavoitteen toteuttaa tunnetusti perustulo. Mutta nyt on edetty merkittävästi työnteon kannattavuutta parantavaan suuntaan.

Läpi mennyt ennakkomaksu työttömyysturvassa ajaa puolestaan samaa asiaa kuin pitkään esittämämme työttömän verokortti. Työttömälle ennakkomaksu aikaistaa tulojen saantia ja vähentää byrokratialoukkuja.

Kun kuusi puoluetta sorvaa sopua peräti yhdeksän miljardin euron rakenteellisista uudistuksista, kaikki joutuvat vuorollaan joustamaan. Jokainen ryhmä on joutunut punnitsemaan vakavasti, kuinka pitkälle voi mennä kipeästi kaivatun uudistuspaketin rakentamiseksi.

Vihreille vaikea oli päätös opintotukikuukausien rajoittamisesta. Tukea on ronkittu tämän tästä kuvitellen, että näin voidaan ratkaisevasti nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä työelämään. Vaikuttavat konstit ovat kuitenkin ihan muualla, kuten opiskelijoiden ohjaamisessa ja tukemisessa sekä siirtymässä asevelvollisuuden ja opintojen välillä.

Hyvää on, että tukikuukausia rajaamalla säästyvät rahat käytetään viimeistä senttiä myöten opintotuen tason nostamiseen. Vielä parempi on, jos opiskelijoille voidaan nyt vihdoin julistaa opiskelurauha.

Annetaan opiskelijoiden keskittyä opiskelemiseen. Maltetaan seurata uudistusten tuloksia ainakin pari vuotta.

Lapselle kuuluu oikeus turvalliseen ja tasokkaaseen päivähoitoon, eikä sitä pidä rajata köykäisin perustein. Perheiden elämäntilanteet vaihtelevat, ja paras asiantuntija arvioimaan päivähoidon tarvetta on perhe itse.

Vihreät on siksi suhtautunut nuivasti päivähoito-oikeuden rajaamiseen puolipäiväiseksi siinäkin tilanteessa, että vanhempi on kotona perhevapailla. Onneksi kaikilla lapsilla säilyy vastedeskin oikeus päivähoitoon. Kokopäiväiseenkin päivähoitoon pitää päästä aina, kun lapsen etu sitä edellyttää.

Riihen kuntalinjauksissa on aihetta sekä riemuun että pettymykseen. Ilahduttavaa on, että pitkän kädenväännön jälkeen pääkaupunkiseudulle saadaan vaaleilla valittu metropolihallinto.

Kuntakohtaisen osaoptimoinnin sijaan päästään ajamaan koko seudun yhteistä etua. Metropolihallinnon pitää olla riittävän vahva ja itsenäinen, mutta sillä verukkeella ei voi unohtaa tarvetta tarkastella myös kuntaliitoksia.

Demokraattinen seutuhallinto on mainio ratkaisu. Se on jopa niin mainio ratkaisu, että se sopii myös muille suurille kaupunkiseuduille. Jos Tampereen ja Turun seuduilla kunnat yhdessä päätyvät esittämään vahvaa seutuhallintoa, hallituksen täytyy kuunnella niiden tahtoa vakavasti.

Kuntauudistusta vauhdittamaan on nikkaroitu perälauta, jonka turvin hallitus voi - tiukoin ehdoin ja harvinaisissa tapauksissa - käyttää myös voimakeinoja. Näin halutaan varmistaa se, että myös lukkoon ajautuneissa tilanteissa kuntarakenne saadaan vastaamaan tämän päivän haasteisiin.

Kuntien pelotteleminen pakkoliitoksilla voi kuitenkin hyvin olla ongelmallista kuntien demokratian ja siten myös perustuslain kannalta. Perustuslakivaliokunnan onkin syytä tutkia, onko esitetty ratkaisu linjassa perustuslain kanssa.

Rakennepaketissa lasketaan paljon kuntien talouden kohentamisen varaan. Palveluiden tuottavuutta pitää parantaa ja ylisääntelyn pakkopaitaa höllentää.

Savotta ei varmasti tule olemaan helppo, sillä kolme neljännestä kuntien menoista uppoaa sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä koulutukseen. Kestävyysvajetta ei voi hoitaa leikkaamalla peruspalveluista.

Mutta uskooko joku tässä salissa todella, että kuntien sadoista tehtävistä ei löydy mitään karsittavaa? Että Suomen kuntien osaava henkilöstö ja vastuulliset päättäjät eivät pystyisi parantamaan palveluiden tuottavuutta edes puolella prosenttiyksiköllä?

Arvoisa puhemies,

Suomen suurin uhka on kyynisyys. Näin arvioi viime viikolla Pertti Korhonen, maailmalla menestyneen Outotecin toimitusjohtaja.

Viime viikolla hallitus näytti kyynikoille. Riihen päätösten määrätietoisella toteuttamisella pystytään kuromaan umpeen julkisen talouden ammottava kestävyysvaje. Väestön ikääntymiseen vastataan huolehtimalla työllisyydestä, tuottavuudesta ja terveydestä.

Se ei ole ihan vähäinen saavutus.

Jaa sivu: