— Ville Ylikahri

Osmo Soininvaaran ryhmäpuhe talousarvion lähetekeskustelussa

Arvoisa Puhemies!

Hallituksen budjettiesitys ja erityisesti hyväksytty rakennepoliittinen ohjelma merkitsevät suunnan muutosta Suomessa harjoitettuun talouspolitiikkaan. Pelkästä suhdanteiden sääntelystä elvyttämällä ja vakauttamalla on siirrytty rakenteellisten heikkouksien korjaamiseen ja työn tarjonnan lisäämiseen. Lääkkeet kannattaa vaihtaa, kun itse tautikin on vaihtunut.

Kriisi alkoi Vuonna 2008 yleismaailmallisesta rahamarkkinakriisistä, mutta nyt päälle painaa kansainvälisen työnjaon pysyvä muutos. Vaikeuksissa ovat paperiteollisuus, telakat ja konepajat Nokia-vetoisesta ICT-alasta nyt puhumattakaan. Euroalueella näkyy jo valoa tunnelin päässä, mutta Suomen tuotantorakenteen ongelmat odottavat ratkaisua.

Monen vanhan ammatin katoaminen tuotantorakenteen muuttuessa pahentaa rakenteellista työttömyyttä. Voimakkaimmin vähenevät tehtävät, joissa ei tarvita erityistä osaamista.

Arvoisa Puhemies!

Vihreät riemuitsevat 300 euron suojaosuudesta työttömyyskorvauksissa. Se tulee lisäämään työttömien aktiivisuutta työmarkkinoilla; ei heti, koska uusien mahdollisuuksien oivaltaminen vie aikaa niin työntekijöiltä kuin työnantajiltakin. Työttömät tulevat ottamaan keikkatyömarkkinoilla osittain sen roolin, joka on nyt opiskelijoilla. Tämä parantaa työttömien niukkaa toimeentuloa mutta myös heidän mahdollisuuksiaan työllistyä pysyvästi.

Asumistuessa ansiotulojen 400 euron suojaosuus kohdistuu täsmällisesti ongelman ytimeen. Pienipalkkainen työ kannattaa huonosti suhteessa sosiaaliturvaan, jos joutuu maksamaan asunnostaan korkeaa vuokraa. Harmi, että uudistusta on niukkojen aikojen vallitessa typistetty niin, että suojaosuus on tarkoitus rajata kuuteen kuukauteen työttömyyden päättymisestä. Pienipalkkaisen työn ja korkeiden asumiskustannusten muodostama ongelma on pysyvä eikä rajoitu vain aikaan työttömyysjakson jälkeen. Tähän varmaankin palataan vielä.

Huonoina aikoina työttömyys kohdistuu sattumanvaraisesti kehen hyvänsä, mutta rakenteellinen työttömyys – se osa työttömyydestä, joka ei poistu nousukautenakaan, kohdistuu valtaosaltaan huonosti koulutettuun työvoiman, jolla on puutteita osaamisessa ja ehkä myös terveydellisiä ongelmia. Koulutuksen puutteita voidaan osittain korjata lisäkulutuksella, mutta tämänkin jälkeen Suomesta puuttuu työpaikkoja, joista selviää ilman erityisosaamista. Huonotuottoisessa työssä on erityisesti kaupungeissa vaikea löytää sellaista palkkatasoa, jolla tulee kunnolla toimeen ja jolla toisaalta palkkaaminen on työnantajan silmissä kannattavaa.

Rakenteellisen työttömyyden perusongelma on, että matalapalkkaisesta työstä jää käteen liian vähän rahaa. Merkittävä syy tähän on asumisen kalleus kasvavilla kaupunkiseuduilla. Päätetyt uudistukset parantavat tilannetta, mutta vielä jää parannettavaa. On hyväksyttävä, että pienipalkkainen nostaa tulonsiirtoja rinnan palkan kanssa myös tehdessään kokoaikaista työtä. Asumistuki on alunperin tarkoitettu pienipalkkaisen tueksi ja sellaiseksi se pitäisi palauttaa pysyvänä tukena. Työmarkkinatuen sovitellussa päivärahasta tulee poistaa vaatimus työn osa-aikaisuudesta.

Rakenneohjelman vaikein kohta on kuntien toiminnan tehostaminen parilla miljardilla eurolla muun muassa toimintaa kahlitsevia normeja karsimalla. Vaaditaan luovuutta ja ennakkoluulottomuutta löytää tapoja tehostaa kuntien toimintaa, jotta menoleikkaukset eivät näkyisi vain huononevina palveluina. Olemme merkittävien arvovalintojen edessä.

Arvoisa Puhemies, takaisin työttömyyteen!

Toimet työn tarjonnan parantamiseksi eivät auta, ellei ole työn kysyntää. Hiipuvien alojen tilalle pitäisi saada kehitetyksi nopeasti uusia. Cleantech voisi olla vielä paljon nykyistäkin suurempi vientiala, mutta ei sitä vielä ole. On vaikea myydä puhtaan energian sovelluksia maailmalle, ellei voi näyttää, että ne menevät kaupaksi kotimaassa.

Miten on mahdollista, että Suomi, jolla on runsaat uusiutuvat energiavarat, on Keski-Euroopan maita selvästi passiivisempi uusiutuvan energian hyödyntäjänä sähköntuotannossa. Miten Suomi voi olla häntäpäässä puurakentamisessa? Miten on mahdollista, ettei harvaan asutussa Suomessa löydy paikkoja tuulipuistoille, kun niitä löytyy paljon tiheämmin asutuista maista? Ja miksi meillä valtio on muihin maihin verrattuna niin pidättyväinen tukemaan teknologian kehitystä, joka tähtää uusiutuvan energian käyttöön?

Arvoisa Puhemies!

Pankkitoiminnalle on aivan perustellusti asetettu kovempia vakavaraisuussääntöjä, jotta välttyisimme uusilta pankkikriiseiltä. Tämän seurauksena pankit joutuvat kaihtamaan riskipitoisten lainojen myöntämistä. Siitä taas seuraa, että aloittavien tai laajentavien yritysten on vaikea saada toimintaansa rahoitusta.

Maamme kannalta ylivarovaisiksi tulleet pankit ovat hyvin paha asia. Olisi kiire käynnistää uusia yrityksiä ICT-alalta ja esimerkiksi telakoilta työttömiksi jääneen osaavan henkilökunnan varaan; kiire, koska inhimil-listä pääomaa ei voi säilöä vuosiksi. Rahahanojen sulkeutuminen on tässä merkittävänä esteenä.

Kun pankit eivät rahoita riskiyrityksiä, on valtion se tehtävä. Katseet kohdistuvat silloin Finnveraan ja sen toimintamahdollisuuksiin – tässä salissa ministeri Vapaavuoreen. Paljon on tehty, mutta lisääkin voisi tehdä. Tanskassa paikallinen Finnveraa vastaava kasvurahasto osallistuu yritysten rahoitukseen vivuttamalla riskiä itselleen. Se antaa yrityksille vain pienen osan niiden tarvitsemasta rahoituksesta, mutta sen yleensä ilman vakuutta. Vakuudet riittävät silloin paremmin muille rahoittajille yksityisistä kotitalouksista eläkerahastoihin, jolloin rahaston vaikutus moninkertaistuu.

Kannustaisin ministeriä yritysrahoituksen suhteen entistä huikeampiin toimiin.

 

Jaa sivu: