— Mari Kamaja

Anni Sinnemäen ryhmäpuheenvuoro Yhdysvaltain ja EU:n kauppa- ja investointisopimusneuvotteluista

Vihreät kannattavat vapaata ja reilua kaupankäyntiä. Vapaan kaupan oloissa maat voivat hyödyttää toisiaan omilla vahvuuksillaan. Parhaassa tapauksessa kauppa lisää valtioiden riippuvuutta toisistaan, yhteistyötä ja on omalta osaltaan vahvistamassa vakautta yhteiskuntien välillä.

Vihreät eivät halua, että vapaan kaupan varjolla pyritään puuttumaan niihin lakeihin ja periaatteisiin, joita demokraattisella päätöksenteolla on luotu. Kaupan sääntöjen on sopeuduttava kansanvaltaisesti päätettyihin pelisääntöihin, ei toisinpäin.

Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliset kauppa- ja investointineuvottelut ovat poliittisesti äärimmäisen tärkeät. Kysymys on turvallisesta ruuasta ja demokratian toimivuudesta. Tämän vuoksi olemme vihreissä seuranneet prosessia tarkasti ja ottaneet kantaa siihen niin Suomessa kuin Euroopan parlamentissa.

Vihreät voivat olla aikanaan ratifioimassa tätä sopimusta vain, jos se täyttää selvästi meidän asettamamme reunaehdot.

Suomen hallituksen linjauksissa ajattelumme näkyy selvästi. Hallituksen kannassa todetaan:

Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että sääntelyyn liittyvät toimet eivät estä korkeatasoisen terveyden-, turvallisuuden-, kuluttajien-, työ- ja ympäristönsuojelun turvaamista ja kehittämistä EU:ssa ja Suomessa.

Investointien osalta sopimus ei saa kuitenkaan estää jäsenvaltioiden oikeutta kehittää syrjimättömästi esimerkiksi terveydenhuoltoa, kuluttajansuojaa, työntekijöiden suojelua tai ympäristönsuojelua. Sopimus ei myöskään saa vapauttaa sijoittajia niille asetetuista oikeudellisista velvoitteista.

Pääministeri totesi puheessaan äsken näin: ”Suomi pitää tiukasti kiinni siitä, ettei neuvotteluissa vaaranneta elintarviketurvallisuutta, kuluttajansuojaa tai ympäristöpoliittisia tavoitteita kaupallisen hyödyn saamiseksi.”

Kuinka huolestuneita meidän sitten tässä salissa tulisi olla näistä neuvotteluista? Ministeri Stubb on tässä salissa ja suuren valiokunnan edessä toistuvasti todennut, että syytä huoleen ei ole. Hän on alleviivannut, että emme joudu tuomaan EU:n alueelle ylilääkittyä hormonilihaa eikä meillä ole pelkoa yritysten valtiota vastaan nostamista kanteista ympäristönsuojelun johdosta.

On varmasti hyvä, että tavoitteidemme läpimenoon neuvotteluissa suhtaudutaan positiivisesti. On kuitenkin hyvä hetki pohtia riskejä.

Yksi äärimmäisen tärkeä kysymys on vastavuoroinen tunnistaminen. Sopimuksella ei tule voida vastavuoroisen tunnustamisen avulla käytännössä heikentää ympäristönsuojelun tai terveydensuojelun tilaa. Tämä riski toteutuisi, jos yritykset voisivat aina valita heikomman säätelyn tason kummasta tahansa talousalueesta.

Euroopan unioni on viime vuosina tehnyt paljon sellaista lainsäädäntöä, joka itse asiassa vaikuttaa EU:n rajojen ulkopuolella. Kosmetiikan eläinkoekielto koskee myös Eurooppaan tuotavaa kosmetiikkaa ja se on vähentänyt kosmetiikan eläinkokeita myös EU:n ulkopuolella.

Kemikaaliturvallisuutta säätelevä REACH määrittää vaatimukset myös tänne tuotaville kemikaaleille.

Eurooppalaisille yrityksille tällainen tapa säätää on hyvä, koska täällä toimivien yritysten kilpailukyky ei kärsi tiukemmasta säätelystä. Kaikille on samat säännöt.

Riskinä kuitenkin on, että vastavuoroisen tunnistamisen mekanismin kautta nämä tuontituotteille asetettavat vaatimukset käytännössä poistuisivat. Tästä taas seuraisi pian perässä vaatimuksia heikentää myös EU:n alueelle toimivien yritysten säätelyä. Näinhän on käytännössä jo käynyt näistä neuvotteluista sinänsä erillisen prosessin, eli lentoliikenteen päästökaupan, kanssa.

Onko tämä sitten todellinen uhka? Sitä voidaan tässä vaiheessa vain spekuloida, koska kukaan tässä salissa ei ole nähnyt vielä yhtään tekstiluonnosta. On hyvä muistaa, että Yhdysvaltalaiset yritykset ovat jo aikoinaan raivokkaasti vastustaneet esimerkiksi REACH-säätelyä, joten aivan tyhjästä nämä huolet eivät ole nousseet.

Sopimuksen vaikutusten arviointi olisi tietenkin helpompaa, jos neuvottelut olisivat avoimet. Vihreiden mielestä avoin neuvotteluprosessi sopisi tämän päivän maailmaan. Nyt tilanne on nurinkurinen: lukuisilla yrityksillä on pääsy sopimuksen tekstiluonnoksiin, mutta samaa mahdollisuutta ei ole suurimmalla osalla parlamentaarikoista, tutkijoista ja kansalaisjärjestöjen edustajista. Vihreät uskovat että avoin neuvotteluprosessi parantaisi neuvottelujen edellytyksiä Suljettu neuvottelu, jonka ympärillä liikkuu spekulaatioita taas lisää riskiä siitä, että sopimusta ei ratifioida koskaan.

Erityisellä varauksella vihreät suhtautuvat investointisuojaa koskevaan riitojenratkaisuun kansainvälisessä välimiesmenettelyssä. Tämä mekanismihan on jo nyt olemassa, mutta pikemminkin kuin vanhan huonon käytännön jatkamista, olisi nyt pohdittava onko tämän tapainen menettely lainkaan tarpeen. Monissa Euroopan maissa kriittinen keskustelu välimiesmenettelystä on viime aikoina lisääntynyt. Viimeksi Saksa on ilmoittanut, että se haluaa sulkea riitojenratkaisumekanismin kokonaan pois sopimuksesta.

Korostan, että vihreät kannattavat investointien lainmukaista ja täysin syrjimätöntä kohtelua. Mutta onko läpinäkymätön, aikanaan sosialisoinnin pelossa aloitettu tapa enää sopiva ratkomaan kiistoja siinä tapauksessa, jos yhdysvaltalainen yritys ei olisi tyytyväinen jossain EU-maassa saamaansa kohteluun. Eikä näitä kysymyksiä voisi ratkoa normaalin oikeuslaitoksen piirissä?

Jos investointisuojaan päätetään neuvotella riitojenratkaisumekanismi, tulee sen säännöiltään olla täysin uudenlainen, avoin ja tasapuolinen: sellainen, joka turvaa valtiossa demokraattisesti päätetyn ympäristönsuojelun- tai esimerkiksi terveydensuojelun tason, eikä myöskään estä säätelyn kiristämistä.

Jaa sivu: