— Ville-Veikko Mastomäki

Outi Alanko-Kahiluodon puhe Vihreiden puoluekokouksessa 2014

Ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty on nostanut tuloerojen kasvun poliittisen keskustelun ytimeen niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa. Pikettyn mukaan länsimaiset yhteiskunnat ovat ajautuneet kierteeseen, jossa varallisuus kasautuu entistä harvemmille.

Meillä Suomessa tulo- ja varallisuuserot ovat vielä kohtuullisia, jos niitä verrataan moniin muihin maihin. Tulevaisuudessa on kuitenkin nähtävissä tekijöitä, jotka tulevat tulo- ja varallisuuseroja kasvattamaan.

Taustalla on globalisaatio ja työelämän muutos. Työelämä on muuttunut vaativammaksi, ja sellaisia työpaikkoja, joissa pärjää ilman mitään ammatillista koulutusta, on kaikista työpaikoista enää muutama prosentti.

Jos ennusteet pitävät paikkansa, työelämän muutos tulee jatkumaan: vajaasti työllistyvien määrä kasvaa, keskiluokka pienenee, ja korkean tuottavuuden työtehtävissä olevien onnekkaiden tulot kasvavat. Jos progressiivisen työn verotuksen osuus verotulojen koko potista pienenee, heikkenee myös progressio. Samalla perinnöt kasautuvat ja varallisuuserot kasvavat.

Seurauksena on tulo- ja varallisuuserojen kasvu, johon meillä Vihreillä on oltava vastauksia. Tulemme tarvitsemaan entistä voimakkaampia poliittisia toimia varallisuuserojen kaventamiseksi. Se voi tarkoittaa esimerkiksi osinkoverojen kiristystä, eläkekattoa tai progressiivisuuden tuomista kiinteistöverotukseen.

Vihreiden perustulomalli pureutuu nimenomaan niihin ongelmiin, joita myös ranskalainen taloustieteilijä Piketty kuvaa. Piketty kuvaa maailmaa, jossa teknologian kehitys kasvattaa tuloeroja, kun pääomat kasautuvat. Sellaisessa maailmassa on yksinomaan oikeudenmukaista, että yhteisestä vauraudesta jaetaan kaikille pieni osa, siis perustulo. Perustulo mahdollistaa myös kulutus- ja energiaverojen nostamisen ilman, että tuloerot kasvavat - korotushan korvataan pienituloisille perustulon kautta.

On luultavaa, että tulevaisuudessa suhtautuminen tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen jakaa suomalaista poliittista kenttää paljon enemmän kuin nykyään. Tästä on jo nähtävissä merkkejä. Kokoomuksen suunnasta on viime aikoina kuultu avauksia, joissa verotusta on kyseenalaistettu: on esitetty, että yhteiskunnan välittämistä voitaisiin hyvin höllentää ja verotusta vähentää ja samalla kasvattaa yksilöiden vastuuta itsestään ja toisista.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Yhteisöllisyys ja naapuriapu ovat tärkeitä, mutta ne eivät mitenkään korvaa lapsiperheiden ja vanhusten kotiapua, neuvoloita tai maksuttomia neulanvaihtopisteitä. Vaikka ihmiset olisivat miten aktiivisia, yhteiskunnan järjestämiä palveluita tarvitaan edelleen. Sama yhteiskunnan ohjaavien rakenteiden tarve näkyy myös ilmastopolitiikassa. Ilmastonmuutoksentorjuntaa ei voi jättää vastuullisten yksilöiden harteille, vaan tarvitaan myös yhteiskunnan ohjausta. Siksi juuri ilmastolaki on meille iso voitto.

Tasa-arvoinen yhteiskunta – jokaisen mahdollisuus hyvään elämään - on Vihreiden keskeinen tavoite. Myös tasa-arvo on mahdollista saavuttaa parhaiten kun tuloerot pysyvät kohtuullisina. Kohtuulliset ja tasaiset tuloerot ovat koko yhteiskunnan etu. Tuloeroja koskevissa tutkimuksissa on todettu, että kaikki ihmiset, eivät vain köyhimmät, voivat paremmin maissa, joissa tuloerot ovat kohtuullisimmat.

Itselleni on tärkeää myös, että me kaikki koemme olevamme saman yhteiskunnan jäseniä. Pohjimmiltaan kyse on ihmisarvosta. Ei kukaan ole niin arvoton kuin köyhimmät kokevat olevansa - eikä kukaan ole niin paljon muita arvokkaampi kuin osa eliittiä kokee olevansa.

Mutta auttaako tuloerojen hillintä eriarvoisuuden ehkäisyssä? Eikö syrjäytymisen ehkäisy ja esimerkiksi terveys- ja hyvinvointierojen kaventaminen ole kaikkein tärkeintä? On. Mutta nämäkin tavoitteet on helpoin saavuttaa yhteiskunnassa, joka ei ole voimakkaasti eriytynyt. Se, että köyhyys ei periydy, tai että vanhemman koulutustaso ei määrää lasten koulutustasoa, ovat positiivisia merkkejä siitä, etteivät tuloerot ole juurtuneet yhteiskunnan rakenteisiin tavalla, joka syrjäyttää systemaattisesti osan väestöstä.

Meillä puhutaan paljon mahdollisuuksien tasa-arvosta. Mahdollisuuksien tasa-arvo on kaunis sanapari, jolla tukahdutetaan syvällisempi keskustelu yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Joku on sanonut, että oikeisto tarkkailee mahdollisuuksien tasa-arvossa lähtöviivaa ja vasemmisto maaliviivaa. Toiset lähtevät kotoa hienon ja terveellisen picnic-korin kanssa, toiset pelkän leivänkannikan kanssa. Kaikkien ei tarvitse tulla maaliin samaan aikaan, mutta kaikkien pitäisi päästä matkaan edes kohtuullisin eväin.

Tietysti hyvä yhteiskunta on myös kannustava ja palkitsee ahkeruudesta ja yrittämisestä. Silti olennaista on tukea kaikkein heikoimpia. Jokaisena aikana on tärkeää kysyä, keitä ovat meidän aikamme heikompiosaiset. Ketkä meidän ajassamme ovat niitä, jotka ovat vaarassa pudota? Keiden ääni ei kuulu, kun tehdään palkkasopimuksia, neuvotellaan työehdoista tai tehdään budjettipäätöksiä? Jotta edes kelvollinen tasa-arvo voitaisiin saavuttaa, on aina autettava ensin heikompiosaisia.

On todettu, että voimakkaimmin lapsen koulumenestykseen ja tulevaisuuteen vaikuttaa se, millainen koulutustausta hänen äidillään on. Samoin on todettu, että huostaan otetut lapset jatkavat lukioon huomattavan paljon harvemmin kuin muut keskimäärin. Maahanmuuttajanuoret ovat lukioissa aliedustettuja. Jos vanhemmalla on mielenterveysongelmia, lapsella on moninkertainen riski masentua ennen 25 ikävuottaan.

Me tiedämme, keitä meidän aikamme heikompiosaiset ovat. Juuri he tarvitsevat konkreettista apua ajoissa. Enkä puhu nyt naapuriavusta tai talkoista, vaan avusta, joka ei ole sukulaisten tai naapureiden hyvän tahdon varassa. Esimerkiksi Imatralla on erinomaisia kokemuksia varhaisen tuen neuvoloista. Niihin investoimalla ovat myös lastensuojelun kulut alkaneet laskea.

Etenkin vaikeissa oloissa kasvava tarvitsee toivon paremmasta. Peruskoulu on ollut tällainen toivo. Suomessa on voinut luottaa siihen, että kaikki koulut ovat yhtä hyviä. Me vihreät haluamme pitää tästä kiinni. Emme halua, että syntyy asuinalueita, joiden kouluihin vanhemmat eivät halua panna lapsiaan, ja että koulujen oppimiserot kasvavat. Hyvinvointipalveluista leikkaaminen siirtää laskun tulevien sukupolvien maksettavaksi ja sitä emme halua.

Monet ovat sitä mieltä, että tällä hetkellä terveyserot ovat Suomessa tuloeroja akuutimpi ongelma. Terveyserot ovat meillä OECD-maiden huippua. Esimerkiksi Helsingissä Itä-Helsingissä asuva työtön mies kuolee keskimäärin 13 vuotta aikaisemmin kuin varakas etelähelsinkiläinen työssäkäyvä mies. Terveenä syntyvä suomalainen poikalapsi kuolee huomattavasti nuorempana kuin terveenä syntyvä ruotsalainen poikalapsi.

Terveyserot Suomessa kasvavat, sillä järjestelmä jakaa meidät kahden kerroksen väkeen. Toisilla on työterveyshuollon tai varakkuuden ansiosta nopea pääsy hoitoihin ja tutkimuksiin, toiset ovat yskivän ja rampaantuneen julkisen terveydenhuollon varassa. Julkista terveydenhuoltoa on vahvistettava, eikä se tapahdu ilman verovaroja eikä ilman sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamista. Vastuu on erityisesti meillä politiikoilla. Sote-uudistus pitää viedä maaliin niin, ettei perusterveydenhoito jää erikoissairaanhoidon jalkoihin. Erityisen tärkeää on, ettei sosiaalipolitiikka jää terveydenhoidon jalkoihin. Varhaisen tuen ja ihmisten kokonaisvaltaisen hoidon pitää vahvistua.

Vihreät ei ole eturyhmäpuolue. Me olemme tulevaisuuspuolue. Olemme heikomman, äänettömän puolella, oli kyse sitten ympäristöstä, luonnosta, tulevista sukupolvista tai yhteiskunnan vähäosaisista. Vihreät eivät aja minkään tietyn ryhmän asiaa – ajamme heikompien asiaa.

Kaikkina aikoina on kysyttävä, keitä ovat meidän aikamme väliinputoajat. Jokainen aika synnyttää omat väliinputoajansa. Meneillään olevan finanssikriisin uhreja ovat vastavalmistuneet nuoret eri puolilla Eurooppaa. Vaikka koulutus edelleen kannattaa, meillä on yhä enemmän nuoria vastavalmistuneita, jotka eivät saa töitä. Nuorisotakuusta huolimatta nuorten työttömyysjaksot ovat vain pidentyneet ja yhä suuremmalla osalla nuorista työttömistä työttömyys kestää yli kolme kuukautta.

Usein nuorille työelämän ulkopuolisille on tarjolla pelkkää osa-aikaista tai pätkätyötä, jonka kannattavuus asumis- ja toimeentulotukea saavalle on kyseenalaista. Siksi on hyvä, että työttömyysrahaan ja asumistukeen saatiin Vihreiden ajamat suojaosat. Köyhyyttä vähentää ratkaisevasti se, että voi ansaita muutaman satasen ilman, että se leikkaa asumistukea tai työttömyysturvaa. Lyhytaikainen työ voi olla myös askel vakinaisempaan työhön.

Työelämä on muuttunut vauhdilla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vakituisten ja kokoaikaisten työsuhteiden tilalle ja rinnalle on tullut entistä enemmän erilaisia pätkä- ja silpputöitä. Reilusti yli puolet kaikista uusista työsuhteista on nimenomaan väliaikaisia, ei-vakituisia, ei-jatkuvia, ei-kokoaikaisia töitä.

Enemmistö silpputyöläisistä on naisia, sillä kolmikanta ei vieläkään ole saanut jaettua vanhemmuuden kustannuksia kaikkien työnantajien kesken. Vihreät kannattaa sitä, että myös miesvaltaisten alojen työantajat osallistuisivat vanhemmuuden kustannusten jakamiseen. Silloin myös nuori nainen olisi työnantajalle yhtä kannattava työntekijä palkattavaksi kuin nuori mies.

Työelämässä tapahtuva syrjintä on saatava loppumaan. Nyt nainen ei ole minkään ikäisenä oikea rekrytointi. Ensin nuori nainen on liian kokematon, sen jälkeen äitiysvapaariskinen, sitten ruuhkavuosirasittunut ja kohta jo liian vanha. Mahdollisuuksien tasa-arvo on työelämästä kaukana. Vanhempainvapaiden jakaminen tasaväkisesti 6+6+6 –mallin mukaan edistäisi äidin oikeutta työhön ja isän oikeutta vanhemmuuteen.

Huolimatta samapalkkaisuusohjelmista nais- ja miesvaltaisten alojen palkkaero on pysynyt kiveen hakattuna viimeiset sata vuotta. Työmarkkinat ovat jakaantuneet voimakkaasti nais- ja miesvaltaisille aloille. Naisvaltaiset alat – lastentarhanopettajista ja vanhustyöntekijöistä kirjastonhoitajiin – ansaitsevat suurempaa kunnioitusta, ja tämän tulisi näkyä myös palkassa.

Sukupuolten epätasa-arvo on yhteiskunnassamme edelleen räikeää. Meillä on tapana uskotella itsellemme, että Suomi on tasa-arvoinen maa. Se ei pidä paikkansa. Korkea koulutuskaan ei ole edistänyt naisten pärjäämistä palkka- ja urakilpailussa. Yritysjohdossa - politiikan johtopaikoista puhumattakaan - on räikeä naisvähemmistö.

Meidän on syytä kysyä myös, ketkä työelämässä ovat nykypäivänä kaikkein heikoimmassa asemassa. Keiden asema vaatisi erityisesti parannusta?

Tulevissa minihallitusneuvotteluissa Vihreä eduskuntaryhmä aikoo vaatia parannusta itsensä työllistävien asemaan. Kaikkein nopeimmin kasvava joukko muuttuneilla ja moninaistuneilla työmarkkinoilla ovat itsensä työllistäjät. He eivät ole palkansaajia eivätkä yrittäjiä vaan putoavat näiden väliin. Itsensä työllistäjäksi sanotaan henkilöä, joka ei ole palkkatyösuhteessa eikä yrittäjä, vaan toimii näiden välimaastossa. Työ on pääasiassa keikkaluontoista tai lyhytaikaista. Jatkuvan työsopimuksen sijaan itsensä työllistäjällä voi olla toimeksianto- tai konsulttisopimuksia.

Itsensä työllistäjät ovat työelämän alipalkattuja lainsuojattomia, jotka jäävät vaille ansioturvaa ja yrittäjän eläketurvaa. Työoikeus ei suojaa heitä eikä heillä ole kollektiivista neuvotteluasemaa kuten palkansaajilla. He ovat työmarkkinoilla heikoimmassa asemassa.

Itsensä työllistäjiä on kaikilla aloilla. He ovat yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahansaajia. Joukossa on muun muassa rakennusmiehiä, kampaajia, kosmetologeja, kääntäjiä, toimittajia, taiteilijoita, kirjanpitäjiä, akateemisia erityisasiantuntijoita, siivoojia, ja kaupan konsultteja. Aivan kuten pätkätyö, itsensä työllistäminen on vakiintunut pysyvästi osaksi työmarkkinoita. Työtä tullaan tulevaisuudessa tekemään yhä enemmän itse työllistettynä.

Kiireellisin korjaustarve itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi olisi käsitteellisten epäselvyyksien poistaminen työsuhteessa olevan ja yrittäjän määritelmän välillä. Vihreät kannattaa myös palkansaajajärjestöjen kanneoikeutta, jotta järjestöt voisivat puolustaa työelämässä heikommassa asemassa olevien työehtoja ja oikeussuojaa.

Olemme tällä hallituskaudella saaneet aikaan merkittäviä askeleita työn kannattavuuden parantamiseksi, mutta nämä eivät meille riitä. Aiomme minihallitusneuvotteluissa esittää myös uusia askeleita kohti perustuloa. Haastamme demareiden uuden puheenjohtajan ja valtiovarainministeri Antti Rinteen ottamaan kantaa Vihreiden avauksiin itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi, palkansaajien kanneoikeuden säätämiseksi ja prekariaatin

aseman parantamiseksi ottamalla uusia askeleita kohti perustuloa.

Perustulo parantaisi esimerkiksi vastentahtoista osa-aikatyötä tekevien pienipalkkaisten myyjien asemaa ja vapauttaisi heidät toimeentulotukiriippuvuudesta. Yksinasuva osa-aikatyöntekijä pääkaupunkiseudulla joutuu tukeutumaan toimeentulotukeen, sillä palkka ei riitä vuokraan, työmatkoihin, ruokaan saati kaikkeen muuhun elämässä tarvittavaan. Perustulo parantaisi esimerkiksi osa-aikatyöntekijöiden asemaa. Millä argumentilla demarit voivat enää perustuloa vastustaa? Eikö työelämän heikompiosaisten puolustaminen ollut myös demareiden agendalla?

Vihreiden näkemys on se, että kaikilla tulee olla yhtäläinen oikeus sosiaaliturvaan työn tekemisen ja teettämisen tavoista riippumatta. Luovan työn tekijät, itsensä työllistäjät, mikroyrittäjät ja osa-aikatyöntekijät ovat nykypäivän prekariaattia, jonka aseman parantaminen edellyttää niin puolueiden kuin työelämäosapuolten heräämistä.

Vihreät on tulevaisuuden puolue. Kun katsomme nykyisyyteen, näemme miten velkamme tuleville sukupolville kasvaa. Vaikka maapallo on meillä vain lainassa, kulutamme luonnonvaroja niin kuin meillä olisi kolme maapalloa. Näin me syömme tulevien sukupolvien elämisen edellytyksiä.

Vastuu lapsista ja nuorista on vastuuta huomisesta. Vihreät on tulevaisuuspuolue, sillä olennaista meille on vähentää lapsiperheköyhyyttä, estää lasten luokkayhteiskunta ja huolehtia tulevien sukupolvien elämisen edellytyksistä. Lapsesi äänestää vihreitä, kun hän voi luottaa siihen, että huolehdimme lasten mahdollisuudesta tasavertaiseen tulevaisuuteen, ja jätämme jälkeemme maapallon, jonka elämisen edellytykset olemme pelastaneet. Siihen me sitoudumme, sillä me olemme tulevaisuuden puolue.

Jaa sivu: