— Ozan Yanar

Ozan Yanarin puhe Meillä on unelma -mielenosoituksessa

Monikulttuurista ja avointa Suomea puolustanut Meillä on unelma -mielenosoitus keräsi Helsingin Kansalaistorille yli 15 000 henkilöä. Kansanedustaja Ozan Yanar puhui mielenosoituksessa hiljaisuudesta ja sen rikkomisesta.

Hyvät ystävät, 

Meitä on täällä ihan käsittämättömän paljon. Meissä on voimaa. Meissä on rakkautta. 

Mä ajattelin puhua tänään hiljaisuudesta. Ja siitä kuinka hiljaisuus rikotaan. 

Kun Immosen teksti oli tullut julki joskus lauantaiyönä, oli kiinnostavaa seurata reaktioita siihen. Ne reaktiot kertovat aika paljon meidän yhteiskunnasta. Sosiaalisessa mediassa tapaus herätti välittömästi vastustusta. Monet tavalliset kansalaiset osoittivat hämmästystään siitä, miten tällainen taistelukutsu voi tulla kansanedustajan suusta. 

Monet ihmettelivät, miten monissa suomalaisissa tiedotusvälineissä ja hallituspuolueissa asiaan herättiin vasta, kun tavallisten ihmisten suuttumus oli kasvanut niin suureksi, ettei sitä voinut enää ohittaa. Näistä rasistista möläytyksistä on tullut niin arkipäiväisiä, että ne kuitataan yleensä taas uutena möläytyksenä. Me olemme totuttuneet rasismiin. Se on pelottavaa. 

Tällä kertaa kuitenkin kansalaiset nousivat vastarintaan ja sanoivat, että meille riittää. Tämän pitäisi toimia opetuksena meille kaikille. Meissä kaikissa on se voima vastustaa rasismia. Ja meidän voimaamme tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. 

Poliitikkojen, toimittajien ja muiden vallankäyttäjien ei pidä enää olla hiljaa ja antaa rasististen äänten voimistua yhteiskunnallisessa keskustelussa. Me emme kohauttaa olkiamme ja anna asian olla. Emme tästä lähtien päästä rasistisia heittoja helpolla sanomalla, että nuo nyt aina möläyttelevät. Mutta vastuu ei ole vain vallanpitäjillä. Meitä kaikkia tarvitaan puuttumaan kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla tapahtuvaan arkiseen rasismiin. Me emme voi antaa tämän tämän yhteiskunnan jakautua. 

Muutama sana suomalaisuudesta:

Minä olen muuttanut tähän maahan 14-vuotiaana. Synnyin Turkissa ja ennen Suomeen muuttoa asuin myös Englannissa ja Kyproksella. Päätin tehdä Suomesta kotimaani 14-vuotiaana. Rakastan tätä maata ja teen joka ikinen päivä pitkää päivää tämän maan eteen. Ja minä en todellakaan ole tässä yksin. Kymmenet tuhannet maahanmuuttajat pyörittävät yrityksiä, toimivat asiantuntijoina, toimivat bussikuskeina ja taiteilijoina. Olemme kyllästyneet todistamaan, että tämä on meidänkin maamme. Ja veikkaan, että aika monet muutkin suomalaiset ovat kyllästyneitä siihen, että kiihkokansallismieliset ja fanaattiset voimat yrittävät omia suomalaisuuden. 

Meidän pitää muistaa, että me olemme enemmistö, vaikka vihaiset voimat olisivat äänekkäitä. Enemmistö, joka ei toivottavasti enää koskaan ole hiljainen. 

Elämme monikulttuurisessa maailmassa ja maassa halusivat kiihkokansanmieliset tai eivät. Me kaikki olemme jollain tavalla erilaisia. Vahva yhteiskunta ei pelkää erilaisuutta, vaan huolehtii kaikista. Jos julistaa vastustavansa monikulttuurisuutta, voisi samalla julistaa vastustavansa todellisuutta. Monet perussuomalaiset sanovat olevansa monikulttuurisuutta vastaan, mutta samaan hengenvetoon sanovat, ettei heillä ole mitään ihmisiä vastaan. Mutta me ihmiset muodostamme sen kulttuurien kirjon. Vihapuhe yleisellä tasolla on vihapuhe, joka vaikuttaa yhteiskuntaan ja suoraan ihmisiin. 

Tässä kohtaa tullaan tekoihin: 

Ja nyt suuri vastuu on sinulla, Timo Soini. Sinä päätät haluatko olla valtiomies, joka sanoi ei rasismille. Joka pisti sille pisteen ja lopetti puolueessaan esiintyvän vihapuheen. Vai haluatko tulla muistetuksi siitä, että olet opportunisti, joka antoi rasisteille äänen puolueessaan, jotta pääsisi itse valtaan. 

Ja vetoan myös Alexander Stubbiin ja Juha Sipilään. Älkää antako asian olla. Silloin tekin syyllistytte siihen, että pidätte kiihkokansalliset voimat hallituksen riveissä. Tämä ei ole mikään vitsi. He äänestävät teidän kanssanne ja pitävät hallitustanne vallassa. Tämä on se hetki, kun pitää yhdistää voimat yli hallitus- ja oppositiorajojen. 

Soini, Sipilä, Stubb, älkää yhtykö hiljaisuuteen vaan rikkokaa se!

Luvataan täällä toisillemme, että emme enää ole koskaan hiljaa!