— Ville Niinistö

Puhe puoluevaltuuskunnassa 26.9.2015

Hyvät ystävät,

Suomi on historiallisen valinnan edessä.

Talouskasvu on tyrehtynyt, Euroopan naapurissa soditaan ja ennennäkemättömän suuri joukko ihmisiä hakee Suomesta turvapaikkaa. 

Tällaisissa tilanteissa sivistysvaltio punnitaan. Meidän suomalaisten on valittava, katsommeko rohkeasti tulevaisuuteen, vai käännämmekö sille peloissamme selkämme. Meidän on päätettävä, liputammeko jatkossakin liberaalien arvojen, tasa-arvon, kansainvälisyyden ja avoimuuden puolesta vai käperrymmekö sisäänpäin ja haemme turvaa menneistä ajoista.

Keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallitus on valitsemassa jälkimmäisen vaihtoehdon.

Viime päivinä korviimme on kantautunut huolestuttavia uutisia. Eri puolilla Suomea on hyökätty turvapaikanhakijoita vastaan. On osoitettu mieltä valkoisissa kaavuissa, ammuttu ilotulitteita ihmisiä kohti sekä heitelty polttopulloja. Erityisen surullista ja tuomittavaa tämä on siksi, että iskujen kohteina olevat turvapaikanhakijat ovat ihmisiä, jotka ovat tulleet vaarojen halki hakemaan turvaa sodan keskeltä - ilotulitteita ammuttiin naisia ja lapsia kuljettavaa bussia kohti.

Suomi on hieno maa, jota on rakennettu yhdessä. Huomaan yhä useammin miettiväni mitä Suomelle on tapahtumassa. En tunnista tällaisista uutisista sitä Suomea, jossa olen kasvanut ja jonka olen oppinut tuntemaan.

Uskon kuitenkin, että suurin osa niistä suomalaisista joilla on huoli omasta tai läheistensä turvallisuudesta, ovat kuten varusmiespalvelustaan suorittava kokelas Pauli Hoikka.

Kokelas Hoikka oli joukkueensa kanssa antamassa virka-apua turvapaikanhakijoiden järjestelykeskuksessa Torniossa aiemmin tällä viikolla. Hän kertoi Ylen uutisille mielensä avartuneen ja ennakkoluulojensa kaikonneen niiden muutaman päivän aikana, joina hän turvapaikanhakijoiden keskuudessa työskenteli.

Kanssakäyminen itselle tuntemattomien ihmisten kanssa avartaa. Silloin toisen ihmisen voi kohdata ihmisenä ulkopuolelta määritellyn roolin sijaan. Kotoutuminen on arjen kysymyksiä, jonka haasteet ratkaistaan arjessa.

Tätä kanssakäymistä ovat vastaanottokeskuksissa ja poliisiasemien ulkopuolella tehneet sadat vapaaehtoiset suomalaiset ja avustusjärjestöjen työntekijät. Muun muassa Suomen Punainen Risti ja Mannerheimin lastensuojeluliitto kantavat tällä hetkellä turvapaikanhakijoista vastuuta joka oikeastaan kuuluisi julkiselle vallalle.

Samalla näitä järjestöjä edustavat ihmiset joutuvat kohtaamaan väkivallan uhkaa. SPR:n työntekijää heiteltiin turvapaikanhakijoita vastustavassa mielenosoituksessa kivillä.

Tässäkö ovat ne ääripäät, joista osa päättäjistäkin on puhunut? Toinen ääripää yrittää auttaa ihmisiä hädän keskellä ja toinen heittelee heitä kivillä.

Saksan liittokansleri Angela Merkel kehotti kaikkia pysymään etäällä heistä, jotka ovat täynnä kylmyyttä ja vihaa. Hän asettautui selvästi puolustamaan ihmisarvoa.

Suomessa on toistaiseksi nähty vain yksi ääripää, joka levittää ihmisvihaa. Tästä kaikkien puolueiden on sanouduttava irti. Ihmisarvon kunnioittamisessa emme voi tehdä kompromisseja. Saksassa puolueet ovat tämän tehneet yhdessä. On hienoa, että myös Suomessa puolueet uudistavat yhteisen rasisminvastainen julistuksensa.

Tänä hetkenä sillä on suuri merkitys, että kaikki puolueet ovat yhdessä rakentamassa parempaa ilmapiiriä. Sille on nyt enemmän tilausta kuin aikoihin. Vihreät ovat luonnollisesti tässä ilomielin mukana.

Vielä tärkeämpää kuitenkin on, että jokainen meistä pitää huolen siitä, ettei rasismia hyväksytä omassa lähiympäristössä, työpaikoilla, netissä ja kouluissa. Keskusteluilmapiirin parantaminen on meidän kaikkien tehtävä.

Arjen rasismi on sitä, kun saamme sydäntäsärkevää kansalaispalautetta vanhemmilta, joiden adoptoitu 10-vuotias lapsi tulee kiusatuksi ja syrjityksi joukkoliikenteessä ja kaduilla, koska hän näyttää erilaiselta. Että lapset joutuvat pelkäämään Suomessa päivittäin.

Tämä ei ole meidän Suomemme. Tällaiselle uhkailulle on saatava loppu. Emme yksinkertaisesti voi jatkaa näin.

On aika lopettaa hyssyttely. Maahanmuuttopolitiikasta saa keskustella, mutta rasismi on kaikkien tuomittava ääneen. Huolistaan saa puhua, mutta polttopullojen heittely ja vihapuhe eivät ole dialogia.

Me jokainen voimme vaikuttaa siihen, että kohtaamme ihmisen ihmisenä. Kuuntelemme, ymmärrämme, opimme, ja rakennamme tätä maata yhdessä. Musertava enemmistö suomalaisista ei hyväksy rasismia. Sen näimme kesän hienoissa Meillä on unelma -kansanjuhlissa avoimen Suomen puolesta.

On aika antaa tämän äänen kuulua arjessakin.

 

Pakolaiskriisin myötä hallituspuolueiden keskinäiset ristiriidat ovat alkaneet pulpahdella pintaan. 

Sisäministeri Orpo joutui perussuomalaisten pelossa arpomaan ministerineuvostossa äänestysvaihtoehtojen kanssa ja selittelemään tätä julkisuudessa myöhemmin.

 

 

Kun kyse on EU:n yhteisestä kyvystä ratkaista inhimillistä hätää, kun lapsia hukkuu Välimereen, ei Suomen pitäisi joutua arpomaan puoltaan. Meidän Suomemme on aina ihmisarvon puolella.

Hallitukselle Suomen pidättäytyminen äänestämästä vaikutti siltä että ministeri Orpolle se oli JAA, perussuomalaisille EI ja pääministerille Sipilälle vain tapa pitää hallitus kasassa - Suomen kansainvälisestä linjasta ja maineesta viis. Tosiasiassa Suomen pidättäytyminen painoi äänestyksessä EI-äänten kanssa samassa vaa'assa, solidaarista ratkaisua vastaan.

Samaan aikaan ulkoministeri Soini kutsui Ruotsia terrorismin ja ihmiskaupan mahdollistajaksi.

Hallituksen epäsolidaarinen linja pakolaiskriisin ratkaisemisessa, kehitysyhteistyöleikkaukset ja änkyröinti Kreikka-ratkaisussa ovat muuttamassa Suomen kansainvälistä viiteryhmää. Olemme tulossa osaksi itäisen Euroopan konservatiivisia jarrumaita.

Länsi-Euroopan maiden sijaan Suomen kumppaneita ovat nyt turvapaikanhakijoihin kielteisesti suhtautuvat entisen itäblokin konservatiivisten arvojen maat, kuten Unkari ja Slovakia.

Sama linja näkyy hallituksen energiapolitiikassa. Kun muut EU-maat pyrkivät irtautumaan energiariippuvuudesta Venäjään ja panostavat uusiutuvan energian murrokseen, Suomen hallitus tekee kaikkensa sitoakseen Suomea tiiviiimmin Venäjä-riippuvuuteen Fennovoiman ydinvoimahankkeella.

Tämä kehitys ei jää myöskään muilta EU-mailta huomaamatta. Suomen ulkopolitiikassa edistämät humaanit arvot näyttävät olevan kaupan lyhytnäköisten sisäpoliittisten intressien ja hallituspuolueiden välisen valtapolitiikan vuoksi. 

Vihreät puolustaa länsimaisia ja pohjoismaisia kestävän kehityksen, demokratian, reilun markkinatalouden ja ihmisoikeuksien arvoja. Joka päivä.

Hallitukselle voi esittää kysymyksen: Onko sen Eurooppa-linjassa mitään arvoja vai onko EU-politiikka alistettu hallituksen sisäisten jännitteiden alle?

 

Me suomalaiset olemme tehneet suuren yhteisen työn noustaaksemme niiden maiden joukkoon, jotka rakentavat reilumpaa maailmaa yhteisiä ratkaisuja etsien, positiivisena voimana paremman huomisen ja ihmisarvon puolesta.

Tästä muistutti myös komissaari Jyrki Katainen toissapäivänä : Se, joka rakentaa positiivisesti yhteisiä ratkaisuja, saa EU:ssa enemmän vaikutusvaltaa. Tämä oli vahvasti oma kokemukseni myös ympäristöministerinä. Rakentava ja positiivinen pelinrakentaminen kannattaa. Sillä olemme saaneet arvostusta ja vaikutusvaltaa.

Sitä ei kannata hukata.

 

Hallituspuolueista etenkin kokoomus puhuu kyllä mielellään kansainvälisyydestä ja avoimuudesta. Mutta perussuomalaisia miellyttääkseen se on joutunut tyytymään hallituksessa hiljaisen hyväksyjän rooliin.

Kokoomus on luovuttanut suosiolla kunnianhimoisen EU-politiikkansa, kansainvälisyyden ja sivistysarvot, jotta on saanut perussuomalaiset mukaan leikkaamaan kaikkein köyhimmiltä kilpailukyvyn kohentamisen nimissä. 

Samalla kokoomus on itse toteuttamassa massiivisia koulutusleikkauksia, joiden jäljiltä on suoranainen ihme, jos suomalaisen koulun menestystarinasta jää vielä kerrottavaa lapsenlapsillemme.

 

Moni sivistystä, tasa-arvoa ja edistystä arvostava kokoomuksen kannattaja on varmasti tällä hetkellä ymmällään siitä, ketä he voivat jatkossa äänestää. 

Kokoomusta äänestäneet opettajat, sairaanhoitajat ja poliisit saattavat pohtia, miksi he antaisivat äänensä tulevaisuudessa puolueelle, joka ei arvosta heidän työtään.

Samaa miettivät monet muiden hallituspuolueiden kannattajat, jotka ovat köyhimpien ja heikompiosaisten asialla.

Me toivotamme teidät lämpimästi tervetulleiksi vihreisiin. Helsingin vihreä valtuustoryhmä vahvistuikin vastikään kokoomuksen entisellä valtuutetulla, luonto- ja puolustuspolitiikan asiantuntijalla, everstiluutnantti evp Jarmo Niemisellä. 

Meitä vihreitä on moneen junaan. Me puolustamme kansainvälisyyttä, humaaneja kestävän kehityksen arvoja ja avoimuutta. Puolueeseemme mahtuu hyvin niin ravintolayrittäjä kuin lähihoitajakin. Meillä jokainen saa olla oma itsensä.

 

Visiottomuus paistaa läpi myös hallituksen työelämäpaketissa ja talouspolitiikassa. Hallitus haluaa kyllä "tehdä edes jotain", mikä tarkoittaa suuria leikkauksia. Sillä ei ole kuitenkaan tarjota visiota siitä, miksi näitä leikkauksia tehdään - minkälaista Suomea me rakennamme yhdessä. Sipilän hallituksen linjalla Suomesta tehdään kasvavien tuloerojen, halvan työvoiman ja matalan osaamisen raaka-ainevarastoa.

Suuret leikkaukset ympäristönsuojeluun vahvistavat tätä peräpeiliin katsovaa linjaa.

Hallituksen tarjoama ratkaisu talousahdinkoon on syventää sitä entisestään.

Tämä tehdään leikkaamalla niin koulutuksesta ja päiväkodeista kuin sosiaaliturvasta ja palkoistakin.

Sunnuntailisistä ja ylityökorvauksista leikataan, ensimmäisestä sairauspäivästä tehdään palkaton, vuosilomaa lyhennetään.

Tämä kaikki perustellaan tarpeella saada vienti vetämään työn yksikkökustannuksia alentamalla.

Vientisektorin kustannuskilpailukyvyn parantaminen maksatetaan siis pieni- ja keskipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla.

Laskun maksavat lähihoitajat, päiväkodin opettajat ja kaupan myyjät, joiden ansiotulot voivat laskea jopa toistakymmentä prosenttia. Sama koskee poliiseja ja palomiehiä.

Ei ole oikein vaatia uhrauksia niiltä, jotka saavat jo ennestään vähemmän kuin heille oikeudenmukaisesti kuuluisi.

Se heikentäisi monien yhteiskunnalle elintärkeiden ammattien arvostusta.

Ei myöskään ole mitään takeita siitä, että palkkojen leikkaus lisäisi työpaikkoja, kuten taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz Helsingin Sanomien haastattelussa huomautti.

Samalla palkkojen leikkaukset leikkaavat myös kotimaista kysyntää ja talouskasvua.

Hallitus ottaa suuren riskin, jos se lähtee sanelullaan palkoista leikkaamalla rikkomaan työmarkkinoidemme vakautta. Vastaantuloa on edellytettävä kaikilta, mutta ennen kaikkea hyvään johtajuuteen kuuluu ihmisten kuunteleminen ja mukaan ottaminen. Silloin uudistaminen on mahdollista.

Malttia ja sovittelukykyä tarvitaan, jotta Suomea voidaan uudistaa oikeudenmukaisesti. Tähän vihreät ovat esittäneet vaihtoehtoa. Haluamme myös parannuksia epävarmuudessa elävien pätkätyöläisten ja pienyrittäjien asemaan: tuodaan työelämän pelisäännöt 2010-luvulle.

Vielä hallitus voi perääntyä ja alkaa rakentaa Suomea yhdessä.

Hallituksen valitsema tie erkaannuttaa Suomen pohjoismaisesta yhteistyöstä, vastuunkannosta ja hyvinvointimallista.

Vihreät ei jaa hallituksen synkkää visiota Suomen tulevaisuudesta.

Me vihreät haluamme pitää kiinni siitä, mikä Suomessa on arvokasta ja uudistaa sen, mikä ei toimi.

 

Me haluamme säilyttää Suomen tasa-arvoisena, oikeudenmukaisena ja koulutetun työvoiman pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Vihreät tarjoaa hallituksen linjalle kestävän vaihtoehdon: me sopeuttaisimme taloutta maltillisemmin, mutta uudistaisimme sitä inhimillisesti. Nostaisimme ihmisiä työelämään perustulolla ja loisimme työpaikkoja energiamurroksella. Sillä nostaisimme Suomen uusiutuvan energian ja vähähiilisten ratkaisujen mallimaaksi.

Koulutuksesta ja tutkimuksesta leikkaaminen on leikkaamista tulevan kasvun edellytyksistä. Suomi ei voi kilpailla palkkojen pienuudessa Aasian maiden tai edes Viron kanssa.

Ainoa kestävä kilpailuetumme on päidemme sisällä: koulutetussa työvoimassa.

Kustannuskilpailukykyä tärkeämpää on osaamisen, teknologian ja soveltamisen kilpailukyky. Sillä saadaan parempaa tuottavuutta työelämään.

Hallitus on kuitenkin leikkaamassa tämän hallituskauden aikana koulutuksesta jopa yhteenlasketusti kolme miljardia euroa.

Toisin kuin pääministeri Sipilä sanoo nämä leikkaukset eivät ole välttämättömiä.

Politiikalle on aina vaihtoehtoja.

Vihreiden vaihtoehto on leikata koulutuksen sijaan ympäristölle haitallisista tuista.

Näin voisimme säästyä koulutusleikkauksilta ja samalla parantaa ympäristön tilaa.

Siinä on järkeä.

Ja tämä on ymmärretty muuallakin. Samalla kun Suomen hallitus leikkaa ja kurjistaa, Ruotsi investoi koulutukseen, ilmastonmuutoksen torjuntaan ja työllisyyteen. Ruotsin veroaste on korkea. Tästä huolimatta Ruotsin talous kasvaa ja sen elinkeinoelämä kykenee tuottamaan innovaatioita, joita me voimme vain ihailla.

Suomessa ei kuitenkaan ole syytä kateuteen. Me kykenemme vähintään samaan. Suomella on paljon samoja vahvuuksia kuin Ruotsilla: koulutettu työvoima, tasa-arvoinen tulonjako ja korkea keskinäinen luottamus.

Suomikin voi jälleen menestyä, kunhan näistä vahvuuksista vain pidetään kiinni, eikä leikata niitä tärviölle.

 

Kuten puheeni alussa totesin, sivistysvaltio punnitaan silloin, kun tilanne on kaikkein vaikein.

1930-luvulla maailmanlaajuinen lama ja epävakaa kansainvälinen tilanne koettelivat myös Suomea. Radikaalioikeisto järjesti näyttäviä marsseja, käytti väkivaltaa poliittisena aseenaan ja muilutti toisinajattelijoita rajalle.

Tämä äärioikeiston uhkaava nousu tyrehdytettiin yhdessä maltillisen porvariston, maltillisen vasemmiston sekä Maalaisliiton voimin. Näin Suomea on myös sotien jälkeen rakennettu: yhteistyössä ja yhteisymmärrystä hakien.

Ja näin sitä toivottavasti rakennetaan tulevaisuudessakin.

Poliittisia erimielisyyksiä ei silti tarvitse kaihtaa, ne kuuluvat demokratiaan. Demokratiassa vuoropuhelu ja valtaapitävien haastaminen parempaan on se, joka rakentaa maata.

Samalla meidän on pidettävä huoli, etteivät mielipide-erot kärjisty tässä maassa sellaisiksi, että politiikkaa jatketaan toisin keinoin.

 

 

Rakkaat ystävät

Vihapuhe ei rakenna - vaan se ruokkii vain lisää vihaa ja huonoa oloa. Tämä kierre on suomalaisten purettava yhdessä. Puolueiden on tässä kannettava yhdessä vastuuta.

Vihreillä on nyt vahva ja nouseva kannatus. Moni suomalainen on sanonut, että me olemme tänä aikana toivo paremmasta huomisesta. Sanoneet, että meillä on ehdotuksia talouden inhimillisestä uudistamisesta, että me haluamme nostaa ihmisiä.

"Kiitos, että te olette", olen saanut kuulla monelta, hyvin yllättäviltäkin tahoilta.

Tämä onkin vihreiden linja. Me haluamme tarjota kestävää vaihtoehtoa, rakentavasti ja tulevaisuudenuskoa luoden.

Rohkeasti tulevaisuuteen katsoen, hädänalaisia auttaen ja ennakkoluulottomasti uutta rakentaen, me voimme vetää Suomen ylös tästä kuopasta ja vahvistaa meille kuuluvaa asemaa sivistysvaltioiden joukossa.

Me haluamme uudistaa hyvinvointivaltiota, jotta Suomi on parempi maa meille kaikille. Ei anneta monen suomalaisen sukupolven työstä ja unelmasta periksi.