— Jani Toivola

Välikysymys koulutussäästöistä – ryhmäpuheenvuoro 22.9.2015

Jani Toivola

Meitä on tässä salissa 200 kansanedustajaa. Meillä kaikilla on mahdollisuus toteuttaa omaa unelmaamme vaikuttamisesta. Uskallan väittää että jokaisen meidän polulla suomalaisella koulutusjärjestelmällä on ollut suuri merkitys tavalla tai toisella. Me tulemme erilaisista taustoista ja meillä jokaisella on oma tarinamme. Tulemme myös alueellisesti eri puolilta Suomea. Meitä on kuitenkin kaikkia kannatellut sama koulutusjärjestelmä. 

Arvoisa rouva puhemies,   

Koulutus on yhteiskuntaamme kivijalka. Koulutuksesta ja tiedosta syntyvät tasa-arvo ja yhdenvertaiset mahdollisuudet, osallisuus, uudet kilpailukykyiset ideat ja innovaatiot sekä osaaminen, työ ja yrittäjyys. Elinikäisen oppimisen polku alkaa jo varhaiskasvatuksesta.  

Nyt hallituksen toimet ovat viemässä meitä aivan päinvastaiseen suuntaan. Toisaalta hallitus puhuu tulevaisuuden koulusta ja sen kehittämisestä, mutta toisaalta se on kohdentamassa koulutukseen 600 miljoonan euron suorat leikkaukset. OAJ:n laskelmien mukaan hallituksen toimet ovat vaalikauden päättyessä leikanneet koulutuksesta kumulatiivisesti jopa 3 miljardia euroa.

Hallitus on myös avaamassa ovea koulutuksen maksullisuudelle ja heikentää tukijärjestelmän leikkauksilla opiskelijoiden taloudellista asemaa. Näitä emme voi hyväksyä. 

Jos historia on meille jotain opettanut niin sen, että varmin tie epäonnistumiseen ja ei-toivottuihin tuloksiin kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla saadaan aikaan leikkaamalla merkittävästi koulutuksesta ja sitä kautta heikentämällä tasavertaisten mahdollisuuksien yhteiskuntaa. 

Kehitykseen varatut 300 miljoonaa euroa ovat pisara meressä. Ne eivät riitä tuomaan toivottua tulosta. Päädytään tilanteeseen, jossa tulevaisuuden koulutuksen ja koko yhteiskunnallisen kehityksen suuntaa ohjaavat leikkaukset vision ja tavoitteiden sijaan. Ilman visiota ei ole sitoutumista ja ilman sitoutumista ei ole vastuullista, kestävää ja tuottavaa kehitystä. 

Todellinen uudistus niin varhaiskasvatuksessa, peruskouluissa, lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa kuin korkea-asteen koulutuksessa ja tutkimuksessakin lähtee panostamisesta. 

Arvoisa rouva puhemies,

Saimme viime viikolla esimakua siitä, mihin yliopistoihin kohdistuvat leikkaukset johtavat. Helsingin yliopisto valmistautuu irtisanomaan jopa 1200 työntekijää.

Taloutemme on kriisissä ja sitä kautta monet yhteiskunnan rakenteet kaipaavat uudistamista. Korkeakoulutuksella ja tutkimuksella on korvaamaton rooli luodessamme kestävämpää yhteiskuntajärjestelmää ja kehittäessämme vientipohjaamme sekä uusia ideoita, yrityksiä ja työtä.  

Tutkimus ja opetus ovat myös osa sitä sivistystä, johon yhteiskuntamme arvot: sananvapaus sekä kehittyvä ja osallisuutta luova demokratia nojaavat.

Koulutus ja tutkimus tuovat meidät osaksi globaalia maailmaa ja sen keskusteluja. Ne antavat meille mahdollisuuden olla ongelmanratkaisijoita, rauhan rakentajia ja uuden luojia.

Kaikkia näitä tavoitteita hallitus heikentää koulutukseen ja tutkimukseen kohdentuvilla leikkauksilla. 

Arvoisa rouva puhemies,

Maailma on muuttunut merkittävällä tavalla sen jälkeen, kun hallitus linjasi koulutusleikkauksista. Suomeen on odotettavissa 15 – 30 000 turvapaikanhakijaa. Pelastakaa lapset ry:n tietojen mukaan Suomeen oli 13.9. mennessä saapunut 667 alaikäistä turvapaikanhakijaa. On oletettavaa, että myös pysyvästi Suomeen jäävien määrä kasvaa huomattavasti. Koululla on merkittävä tehtävä kotoutumisessa. Miten aiotte leikkausten keskellä varmistaa koulujen resurssit, jotta he voisivat vastata tähän tarpeeseen?

Arvoisa rouva puhemies,

Koulutuksesta leikkaaminen on arvovalinta.  Se on kalleinta velkaa mitä voimme ottaa.

Arvoisa rouva puhemies, 

Koko koulutuskaareen kohdistuvissa leikkauksissa on lopulta kyse arvokeskustelusta joka meidän jokaisen on käytävä itsemme kanssa. Miten arvokkaana minä näen tasa-arvoisen, laadukkaan ja kehittyvän koulutuksen jokaisen kansalaisen oikeutena? Minkä arvon annan koulutukselle, kun ajat ovat tiukat ja jokaisen on luovuttava jostain? Mihin silloin asettuvat lapsen ja nuoren tarpeet, ja kuinka suurille riskeille me voimme heidän elämänpolkunsa altistaa?

Miten varmistamme, etteivät poliittiset kompromissit ohita visiotamme koulutuksesta Suomen menestyksen pohjana? Ja etteivät ne kompromissit - kuin huomaamatta - tallo alleen juuri niitä asioita, joita me kaikki pidämme arvokkaina.