— Krista Mikkonen

Krista Mikkosen puhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa 21.11.2015

Krista Mikkonen

Hyvä valtuuskunta,

hallituksen sotevääntöjen tuloksena syntyivät myös itsehallintoalueet. Pyytämättä ne eivät tulleet, aluehallintouudistus oli halalitusohjelmassa. Hieman yllättäen synnytys kuitenkin tapahtui. Ja taisi hätäsektiokin olla käynissä. 

Uudet itsehallintoalueet, ihaat, noudattelevat maakuntien rajoja. Niitä on 18 ja niille on tarkoitus siirretään tehtäviä sekä kunnilta että valtionhallinnolta. Sosiaali- ja terveyshuolto on yksi sen merkittävimmistä tehtävistä. KUitenkin sote-alueita on vain 15 ja niistä vai 12 on täyden palveluiden alueita.

Tämä alueiden erilainen määrä ja alueiden erilainen status tekevät kuviosta sekavan. Osa itsehallintoalueista jää torsoiksi eivätkä kaikki alueet pysty hoitamaan samoja tehtäviä. Itse olisin pitänyt vanhaan läänijakoon perustuvaa jakoa parhaana vaihtoehtona. Tulemme vielä näkemään rajua vääntöä siitä, miten 18 itsehallintoaluetta saadaan yhteensopiviksi 12 täyden palvelun sotealueen kanssa.

Kukaan ei vielä tarkkaan tiedä, mitä tehtäviä itsehallintoalueille lopulta siirtyy. Ainakin kuntien sote-tehtävät, pelastustoimin, maakuntaliittojen alueiden kehittämisnen ja maankäytön suunnittelu, ELYiltä elinkeinoelämän ja maaseutuelinkeinojen kehittäminen, ehkä ympäristöterveydenhuolto.

Tiedossa ei ole, miten aiotaan jakaa muut ELYjen tehtävät alueille? Kenen vastuulla on jatkossa toisen asteen koulutus.

Näitä kysymyksiä tullaan pyörittelemään lähiaikoina. Ministeri Vehviläinen on laittanut selvitysmiehen asialle etsimään sopivia tehtäviä. Meidän vihreiden on syytä olla valppaana kunnissa ja maakunnissa ympäri maata, kun ehdotuksia alkaa tulemaan ja niihin kysytään mielipiteitä.

Ovatko itsehallintoalueet uhka vai mahdollisuus? Molempia.

Itsehallintoalueet tuovat päätöksentekoa lähemmäksi. Tämä mahdollistaa alueellisten olosuhteiden paremman huomioimisen ja omiin vahvuuksiin satsaamisen.

Päätöksenteko on selkeämpää ja läpinäkyvämpää verrattuna nykyisin lukuisiin kuntayhtymiin ja sopimissäätöihin. Itsehallintoalueille tulee suorat vaalit. Tavoite, jonka toteutumista maakuntatasolla Vihreät ovat pitkään ajaneet.

Itsehallintoalueisiin on liitetty uhkakuvia keskustan vallankaappauksesta. On syytä muistaa, että suorien vaalien ansiosta kaikilla puolueilla on yhtäläinen mahdollisuus saada valtaa maakuntatasolla. Tämä haastaa myös meidät vihreät tarjoamaan sellaisia vaihtoehtoja maakuntien kehittämisessä, mitkä saavat asukkaiden tuen. Uskon, että meidän tarjoamat vaihtoehdot kiinnostavat ihmisiä ympäri maata. Meidän on vain rohkeasti tuotava ne esille.

Kun itsehallintoalueiden sisältöjen rakentaminen jatkuu, on huolehdittava, että hallinto selkeytyy, eikä alueista tule niin eriparisia, että niiden välille pitää rakentaa uusia hallintohimmeleitä. Tässä meiltä tarvitaan valppautta.

Asukkaiden saamien palveluiden laadun takaamiseksi tarvitaan jatkossakin valtion valvovaa silmää. Valitettavasti olemme tänä päivänä usein tilanteissa, joissa aluehallintoviranomaiset joutuvat huomauttamaan kuntia laiminlyönneistä. Valvojaa tarvitaan myös itsehallintoalueen järjestäessä palveluja.

Ympäristöministeriöllä tulee säilyttää maakuntakaavojen vahvistaminen, jotta niissä huomioidaan luontoarvojen säilyminen ja kestävä kehitys. On kosolti esimerkkejä siitä, miten maakunnat haluaisivat kaavoittaa alueitaan näistä välittämättä. Kun tähän lisätään maankäyttöön liittyvät suuret taloudelliset intressit ja niihin liittyvät vaalirahasotkut menneisyydestä, niin maakuntien kaavoitusta totisesti tulee vahtia.

Hallituksella on kiire päästä vahtijasta eroon, eduskunnan käsittelyyn on nimittäin jo tuotu laki, jonka mukaan maakuntakaavat eivät jatkossa tarvitse ympäristöministeriön hyväksyntää.

Vaikka aluehallintouudistuksessa on kyse nimenomaisesti rakenteiden uudelleen organisoimisesta, on meidän vihreiden syytä koko ajan tarkkailla uudistusta palvelunäkökulmasta. Miten voimme varmistaa sen, että ihmiset saavat hyviä ja tarpeellisia palveluja mahdollisimman sujuvasti. Paras hallinto on käyttäjälle näkymätöntä.

    -

Eduskunnassa on syksyllä puhuttu paljon myös junista. Hallitus on esittänyt lukuisten maakunnille tärkeiden junayhteyksien lopettamista sekä vuorojen vähentämisiä. Niitä on jo tehty syksyn aikana, esimerkiksi Iisalmesta Helsingissä käynti ei kesän jälkeen ole enää onnistunut päiväseltään. 

Liikenneministeri Bernerin suunnitelmat romuttaisivat maamme poikittaisliikenteen. Lukuisilta paljon käytetyiltä asemilta loppuisi liikennöinti. Pohjois-Karjala jäisi pelkän Helsingin suunnaan varaan, kun yhteys Varkauteen katkaistaisiin samoin kun yhteys maakunnan pohjoisosaan. 

Vaikka Helsinki on tärkeä kaupunki, niin kyllä me maakunnissa kuljemme myös muihin suuntiin. Nyt kun sotekartat ovat hetken lepäämässä, niin toivottavasti karttoja liikenisi myös liikenneministerin käyttöön, jotta hän ei tee päätöksiä pelkän laskimen kanssa.

Vihreät ovat puolustaneet kattavien junayhteyksien säilyttämistä. Se ei ole ollut aivan turhaa, sillä tässäkin asiassa hallitus on saatu hieman perääntymään. Junaliikenteen velvoiteostoihin on löytynyt ylimääräiset 5 miljoonaa Bernerin takataskusta. Ainakin osa lakkautettavista yhteyksistä säilyy ensi vuoden loppuun saakka tai kunnes niille löydetään korvaavaa liikennettä. Tämä on hyvä väliaikaratkaisu, mutta lopullinen ratkaisu ei saa olla junavuorojen ja -yhteyksien raju karsiminen tai korvaaminen bussiliikenteellä.

Tarvitsemme maakunnissa kattavat junayhteydet jatkossakin. Junien matkustusmukavuus ja nopeus on aivan toista luokkaa kuin bussien. Juna mahdollistaa työskentelyn ja jaloittelun matkan aikana, junassa matkustaminen pyörätuolissa tai lastenvaunujen kanssa on helppoa, samoin vilkkaiden lasten, lemmikkien ja isojenkin tavaramäärien kanssa.


Hallituksen ajamaan raideliikenteen kilpailuttamiseen on myös saatu aikalisä. Se on hyvä. Sen aikana voidaan etsiä sellainen malli, jossa vältetään kilpailuttamisen sudenkuopat. Niistä on riittämiin kokemusta muissa Euroopan maissa, eikä meidän kannata niitä toistaa. Uusia toimijoita mahtuu raiteille, mitä ahkerammassa käytössä rataverkko on, sen parempi. Kunhan huolehdimme ratojen kunnosta ja ohjaamme kilpailua sinne, missä todellisia markkinoitakin on. Valtiolla on edelleen vastuu ylläpitää riittävän kattavat yhteydet maakuntiin, vaikka se vaatisi tukea.

***

Vapaa liikkuvuus puhuttaa nyt myös Euroopassa. Pariisin iskujen on ennustettu olevan lopun alku Schengen-järjestelmälle. Valitettavan monessa tapauksessa tragediaa tunnutaan kuitenkin käytettävän omien poliittisten päämäärien ajamiseen. Terroristien ja pakolaisten väliin vedetään yhteläisyysmerkkejä, vaikka siinä on seurausnuoli. Turvapaikkaa hakevat pakenevat juuri niitä samoja kauhuja, joita Pariisin iskujen myötä tulivat meitä lähelle, tänne Eurooppaan.

Uudet tulijat pelottavat. Tämä näkyy täällä Itä-Suomessakin. Kuopioon lähipäivinä avattava hätämajoituskeskus on herättänyt paljon keskustelua. Siinä korostuvat ihmisten pelot tuntematonta ja aiemmasta poikkeavaa tilannetta kohtaan. Terrorismin rinnalla pelätään ihan arkisesti sitä, että niukkoja resursseja jakamassa onkin äkkiä aiempaa isompi määrä väkeä. Meidän vihreiden pitää pystyä suhtautumaan ihmisten pelkoihin ymmärryksellä, mutta samalla varmistaa, että apua tarvitsevat saavat apua ja kaikkien turvallisuus taataan.

On selvää, että pakolaisten suuri määrä asettaa Euroopan ja Suomen aivan uudenlaiseen tilanteeseen. On selvää, että meidän on tehtävä paljon, jotta pakolaisten asettuminen Suomeen sujuu hyvin. Tarvitaan aikaa, tarvitaan resursseja, tarvitaan osaamista. Tarvitaan tahtoa ja päätöksiä. Viime valtuuskunnan kokouksessa hyväksyimme joukon toimenpiteitä, joilla voidaan helpottaa pakolaisten kotoutumista Suomeen. Nuo toimet ovat yhä ajankohtaisempia.

Meidän pitää huolehtia siitä, että ne ihmiset jotka saavat luvan jäädä, tuntevat itsensä tervetulleiksi. Että heille tarjotaan eväät hankkia riittävä kielitaito ja koulutuksen myötä mahdollisuus työllistyä, ja näin päästä osaksi yhteiskuntaamme. On myös huolehdittava, että turvapaikkahakemus käsitellään niin rivakasti, että ihmiset eivät syrjäydy jo päätöstä odotellessaan. Mielekästä tekemistä tulee olla tarjolla pikimmiten. Vastaanottokeskusten arkirutiinien pyörittäminen tulee olla pakolaisten vastuulla ja heillä on mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyöhön.

Yksi aikakautemme polttavimmista kysymyksistä on, miten onnistumme pakolaisten kotoutumisessa. Se on mahdollista mutta se vaatii toimia. Meidän jokaisen kuntapäättäjän tulee varmistaa, että oma kuntamme panostaa vastaanottamiseen, koulutukseen, kodin löytämiseen. Hallituksen ja eduskunnan on varmistettava, että kotoutumiseen varataan riittävät resurssit. Pienet lisäbudjetit eivät nyt riitä.

Turvapaikanhakijoiden vastaanotto ja kotouttaminen vaativat resursseja, mutta ne vaativat myös meiltä ihmisiltä avomielisyyttä ja auttamisen halua. On ollut hienoa nähdä, kuinka moni suomalainen on tarttunut toimeen antaakseen oman panoksensa, kuinka keräykset ovat täyttyneet ihmisten lahjoittamista vaatteista ja kodin tavaroista. Kaikki ne ihmiset, jotka ovat lahjoittaneet joko aikaansa, tavaraansa tai rahaansa, ansaitsevat siitä suuren kiitoksen.

Näillä sanoilla toivotan antoisaa kokousviikonloppua