— Outi Alanko-Kahiluoto

Outi Alanko-Kahiluodon puhe vihreiden puoluevaltuuskunnassa 21.11.2015

Outi Alanko-Kahiluoto

Arvoisa Vihreä valtuuskunta! 
 
Viikko sitten Euroopan sydämessä tapahtui järkyttävä terroriteko. Ajatukseni ovat olleet Pariisissa, ranskalaisten luona, ja myös ystäväni luona, joka työskentelee ja asuu perheineen Pariisissa. 
 
Ystäväni sai eilen aamulla kuulla, että hän tunsi nuorimman Bataclanin uhreista, 17-vuotiaan tytön, Lolan, joka oli Bataclanin konsertissa isänsä kanssa, kun isku tapahtui. Lola oli paitsi nuorin iskun uhreista, myös se, joka kuoli viimeisenä. Hänet löydettiin vasta tiistaina, kolme päivää iskun jälkeen.

”En edes kykene kuvittelemaan, miltä hänen vanhemmistaan nyt tuntuu”, ystäväni kirjoitti minulle eilen. 
 
Monet sanoivat heti Pariisin iskujen jälkeen, että tämä on erään aikakauden päätös. Eurooppa ei ole sama tämän jälkeen.
 
Mutta monet kysyivät myös, eikö pidä ajatella juuri päinvastoin. Pelko, kostonkierre ja sisäänpäin käpertyminen ovat tapoja varmistaa, että terroristit voittavat. Pariisissa iskettiin vapaata Eurooppaa vastaan. Jos Eurooppa näiden iskujen jälkeen lakkaa olemasta entisensä, terroristit saavuttavat tavoitteensa. Tämä ei ole aikakauden päätös. Me emme saa niin tapahtua.
 
Eurooppa ei saa sulkeutua. Jos suljemme rajamme, suljemme sydämemme. Ihmishenki on yhtä arvokas Syyriassa ja Ranskassa, Afganistanissa ja Suomessa. 
 
Olemme keskellä pahinta pakolaiskriisiä sitten toisen maailmansodan. Ihmiset pakenevat sotaa, vainoa, turvattomuutta. Pakolaisleireiltä loppuu ruoka. Talvi tekee selviytymisestä vaikeampaa. 
 
Meidän on jaksettava toistaa, etteivät Pariisin iskujen takana olleet pakolaiset. Pariisin iskujen takana olivat ne samat pahuuden voimat, joita pakolaiset pakenevat. Jos suljemme rajamme, terroristit voittavat. Periksi antaminen pelolle merkitsisi, että luopuisimme toivosta, emmekä me voi sitä tehdä.

Ilman toivoa ei ole ihmisyyttä eikä huomista. Syyrialaisella äidillä, joka lähettää 17-vuotiaan poikansa vaaralliselle merimatkalle, vaikka tietää tämän voivan hukkua ja menehtyä, on jäljellä enää toivo – ei mitään muuta. Toivo siitä, että edes yksi perheestä pääsee pois, pelastuu ja voi auttaa muita.
 
On selvää, että pakolaisten suuri määrä asettaa Euroopan ja Suomen aivan uudenlaiseen tilanteeseen. On selvää, että meidän on tehtävä paljon, jotta pakolaisten asettuminen Suomeen sujuu hyvin. Tarvitaan aikaa, tarvitaan resursseja, tarvitaan osaamista. Tarvitaan tahtoa ja päätöksiä. 
 
Yksi aikakautemme polttavimmista kysymyksistä on, miten onnistumme pakolaisten kotoutumisessa. Meidän tulee varmistaa, että oma kuntamme panostaa vastaanottamiseen, kotoutumiseen ja koulutukseen. Hallituksen ja eduskunnan on puolestaan varmistettava, että kotoutumiseen varataan riittävät resurssit. Pienet lisäbudjetit eivät nyt riitä.
 
*
 
Valtakunnan hallitus on muutenkin suurten päätösten edessä. Jos hallitus haluaa, sen on mahdollista toteuttaa uudistuksia kestävällä tavalla. Yksi esimerkki tästä on sote-uudistus. Hallituksen sote-ratkaisussa on kuitenkin vielä monta kysymysmerkkiä ja huolenaihetta. 
 
Eniten kysymyksiä herää valinnanvapaudesta. Hallitus ei ole vielä kyennyt sanomaan juuri mitään siitä, mitä valinnanvapauden lisääminen tarkoittaa. Toki on hyvä, jos tämä tarkoittaa sitä, että hallitus aikoo valmistella asian huolella.

Vaan miten voidaan tehdä linjat ja päätökset asiasta ja sitten vasta alkaa valmistella ja perehtyä asiaan? Riskit vastuuttomalle päätöksenteolle ovat suuret. Itse veikkaan, ettei hallituksessa ole kyetty saamaan sopua aikaan siitä, mikä sisältö valinnan vapaudelle halutaan antaa.

Vielä viime kaudella Keskustan ja Kokoomuksen kannat olivat tässä nimenomaisessa asiassa kaukana toisistaan. Nyt Keskusta on saanut sote-uudistuksessa läpi aluepoliittiset toiveensa. Toivottavasti se ei tarkoita, että valinnan vapaus valmistellaan puhtaasti Kokoomuksen ideologian mukaan. 
 
Vihreät eivät lähtökohtaisesti vastusta valinnanvapauden lisäämistä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Voimme hyväksyä valinnanvapauden lisäämisen, mutta tietyin tiukoin reunaehdoin. Lopputulos voi olla hyvä, jos nähdään vaivaa, kuunnellaan asiantuntijoita ja tehdään ratkaisuja ihmisistä lähtien, ei yksityistämisideologian ehdoilla. 
 
Miten sote-uudistus sitten voidaan vielä pelastaa?

On taattava ihmisten yhdenvertaisuus asuinpaikasta tai tulotasosta riippumatta. On varmistettava palvelujen saavutettavuus ja oikea-aikaisuus sekä toimivat hoitoketjut. On pidettävä huolta integraatiosta: ihmisen on saatava palvelut yhdeltä luukulta ja häntä on hoidettava kokonaisvaltaisesti. Yhteydenpidon terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä on oltava saumatonta. 
 
On kyseenalaista, miten valinnanvapauden lisääminen toteuttaa näitä tavoitteita. On riskinä, että kulut kasvavat, että terveydenhuolto ja sosiaalitoimi erkaantuvat entisestään ja että valinnanvapaus koskee vain varakkaita ja suurissa kaupungeissa asuvia.
 
Valinnan vapautta ei tule lisätä tavalla, joka vaarantaa terveys- ja sosiaalipalveluiden jatkuvuuden ja yhteistyön. Valinnan vapaudessa on myös oltava aidosti kyse ihmisten valinnanvapaudesta, ei yritysten vapaudesta valita, millaisia potilaita tai vaivoja ne hoitavat ja millaisilla ehdoilla tai alueilla – kaupungeissako, syrjäseudulla vai lähiöissä, monisairaita vaiko hyvinvoivia.

Yksityisten palvelutuottajien käyttäminen ei saa heikentää haavoittuvassa asemassa olevien asemaa. Eräs suurimmista nykyisen palvelujärjestelmämme ongelmista liittyy terveydenhoidon rahoituksen monikanavaisuuteen. 

Juuri monikanavaisuudesta johtuu, ettei potilaita hoideta ajoissa vaan vastuuta pallotellaan taholta toiselle, kunnes pahenneet vaivat tulevat todella kalliiksi. Monikanavaisuus kasvattaa erityisesti erikoissairaanhoidon menoja perusterveydenhoidon kustannuksella, mikä osaltaan kurjistaa julkista terveydenhuoltoa ja kasvattaa terveyseroja hyvinvoivien ja heikompiosaisten kansalaisten välillä. 

Vihreän eduskuntaryhmän näkemys onkin, että rahoituksen monikanavaisuus on purettava ennen kuin potilaan valinnanvapautta voidaan laajentaa. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena, ei erikseen laskutettava toimenpide kerrallaan.  
 
 
Me vihreät olemme valmiita taklaamaan valinnan vapauden laajentamiseen liittyvät riskit. Me emme halua olla vain oppositiossa räksyttävä ongelmien osoittelija. 
 
Sote-uudistus on askel eteenpäin, jos se tehdään hyvin. Toivottavasti hallituksella on viisautta kuunnella asiantuntijoita ja tehdä uudistukset parlamentaarisesti, yhteistyössä kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Sote-uudistuksen parlamentaarinen valmistelu olisi viisautta hallitukselta, sillä kyseessä on vuosien uudistus, jonka toimeenpano kestää monta vaalikautta.
 
*

Maanantaina saimme hyviä uutisia. Tuli tieto, että hallitus peruu eläkeläisten asumistuen lakkauttamisen. 
Tämä on meille Vihreille suuri voitto. Tilasin noin kaksi kuukautta sitten eduskunnan tietopalvelulta laskelman, miten hallituksen aikomat heikennykset eläkkeensaajien asemaan vaikuttavat heidän tuloihinsa. 

Laskelma osoitti, että hallituksen suunnittelema eläkkeensaajien asumistuen siirtäminen yleisen asumistuen piiriin olisi pudottanut kymmeniä tuhansia eläkkeensaajia köyhyysrajan alapuolelle. 

Vihreä eduskuntaryhmä päätti tehdä välikysymyksen siitä, miten hallitus kohtelee köyhimpiä eläkkeensaajia - joihin siis kuuluu myös mm. nuorena vammaisuuden tai mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeelle jääneitä.

Hallitus ei kaatunut välikysymysäänestykseen, mutta tällä viikolla hallitus ilmoitti päättäneensä perua eläkkeensaajien siirtämisen yleisen asumistuen piiriin.

Tämä on merkittävä voitto oppositiolle ja kaikille, jotka ovat ilmaisseet vastustuksensa hallituksen epäoikeudenmukaiselle ja epäinhimilliselle politiikalle.
 
*
 
Hallituksen yleislinja on kuitenkin edelleen köyhyyttä lisäävä eikä sitä vähentävä. Etuuksien indeksijäädytykset, lääke- ja matkakorvausten leikkaukset, asiakasmaksujen korotukset, peruspalvelujen valtionosuuksien heikennykset - näiden yhteisvaikutukset ovat raskaita pienituloisille. Sen sijaan varakkaampien kukkarolle hallitus ei juuri mene. 
 
*
 
Sukupuolten tasa-arvon edistämisessä hallitus ottaa ainoastaan taka-askeleita. Jos hallitusohjelmasta pitäisi päätellä, millaisen Suomen kolmen ässän hallitus haluaa, vastaus kuuluisi: hallitus haluaa Suomesta eriarvoisen takapajulan, jossa köyhien perheiden lapsilta on viety tasavertainen mahdollisuus opiskeluun ja jossa nuoret naiset eivät enää uskalla hankkia lapsia. 

Vihreä eduskuntaryhmä tilasi viime keväänä, pian hallitusneuvotteluiden jälkeen, eduskunnan tietopalvelulta laskelman, miten hallituksen säästötoimet vaikuttavat miehiin ja naisiin eri tuloryhmissä. 
 
Eduskunnan tietopalvelun laskelmasta ilmeni, että indeksileikkauksista selvästi suurempi osa, 58 prosenttia, kohdistuu naisiin. Myös julkisen talouden leikkauksista valtaosa kohdentuu naisvaltaisille aloille. 
 
Julkisen sektorin leikkaukset johtavat työpaikkojen vähenemiseen erityisesti naisilta, sillä julkisella sektorilla työskentelevistä 72 prosenttia on naisia.

Hallituksen julkiseen sektoriin kohdistuvat leikkaukset iskevät kaikkein kipeimmin naisvaltaisiin aloihin ja lisäävät naisten työttömyyttä. 

Hallitus tekee oikeistolaista sosiaalipolitiikkaa, jossa hoivavastuu vyörytetään julkiselta yksityiselle. 
Kun näin tehdään, vastuun kantavat ennen muuta naiset.
Erityisen räikeä, sukupuolittunut ja eriarvoisuutta kasvattava arvovalinta on päivähoitoon tehdyt leikkaukset ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto työttömien vanhempien lapsilta. 
Hallitus rajoittaa päivähoito-oikeutta, nostaa päivähoitomaksuja ja kasvattaa päiväkotien ryhmäkokoja. 
 
Päivähoidon ryhmäkokojen kasvattaminen heikentää varhaiskasvatuksen laatua ja kasvattaa lasten eriarvoisuutta. 
Varakkaat voivat aina ostaa lapselleen kokopäiväpaikan yksityisestä päiväkodista, mutta pienituloisilla ei tätä mahdollisuutta ole. 

Myös varhaiskasvatuksen laatu eriytyy: julkisella puolella ryhmäkoot kasvavat, mutta varakkaat voivat ostaa lapselleen hoitopaikan yksityisestä päiväkodista, jossa ryhmäkoot ovat edelleen kohtuulliset. 
 
Päättäessään näin Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallitus hyväksyy sen, että lapset ovat jo varhaiskasvatuksesta lähtien keskenään eriarvoisessa asemassa. 
 
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen kohdistuu enemmän naisiin kuin miehiin, sillä naiset kantavat suurimman hoivavastuun lapsista. 

Siksi subjektiivisen päivähoito-oikeuden purkaminen heikentää ennen muuta naisten työssäkäynnin edellytyksiä. 
Miksi hallitus heikentää naisten työssäkäynnin edellytyksiä, jos sen on tarkoitus kasvattaa työllisyysastetta? 
Haluaako hallitus Suomesta kotiäitiyhteiskunnan? 
 
*
 
Keskustan, Kokoomuksen ja Perussuomalaisten hallituksen kilpailukykypaketti jatkaa hallituksen naisvihamielistä linjaa.
Hallituksen pakkolait kohdistuvat etenkin julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkoihin ja muihin etuihin.
 
Yleensä työlait suojaavat heikommassa asemassa olevaa eli työntekijää, mutta tässä paketissa asetelma kääntyy toisin päin.
 
Hallitus pyrkii yksikkötyökustannusten viiden prosentin alentamiseen muun muassa sairaspäiväkarenssilla, lomakatolla, lomarahojen leikkaamisella ja arkipyhien vähentämisellä. 
 
Yksittäisistä ehdotuksista surkein on sairaspäiväkarenssi, jonka mukaan ensimmäinen sairaslomapäivä olisi palkaton ja seuraavat kahdeksan päivää olisivat 80 % palkalla. 

Sairaudesta sakottaminen pakotettaisi pienipalkkaista työtä tekevät sairaana töihin, sillä pienituloisilla ei ole varaa laihduttaa kukkaroaan.
 
Monilla matalapalkkaisilla aloilla parempi lomaoikeus on kompensoinut matalaa palkkaa – usein on kyse nimenomaan naisvaltaisista ammateista esimerkiksi hoiva-alalla.
 
Kun Sipilän hallitusta viime keväänä kritisoitiin siitä, ettei se tee sukupuolivaikutusten arviointia, pääministeri Sipilä vastasi: ensin päätetään ja sitten vasta tutkitaan vaikutukset. 
 
Tätä linjaa hallitus on tosiaan noudattanut.  

Mutta me Vihreät emme anna periksi. Emme anna hallituksen unohtaa, miten sen päätökset vaikuttavat kaikkein heikoimpiin.
Me tulemme teettämään vaikutusarvioinnit kaikista hallituksen eriarvoisuutta lisäävistä päätöksistä, ja julkistamaan ne, ja vaatimaan niihin muutoksia, sillä me emme aio lannistua. Me emme voi lannistua, sillä olemme niiden toivo, jotka luottavat meihin.
 
*
 
Myöskään Pariisissa ei lannistuta. 

Pariisissa asuva ystäväni minulle myöhään eilen illalla.  

”Hei, Outi, 
Kongressi hyväksyi juuri Ranskaan poikkeustilan kolmeksi kuukaudeksi, mikä on hyvin harvinaista.  Turvallisuusasiantuntijoiden painajainen on tietysti pian alkava ilmastokokous. 

Parin viikon päästä suunniteltu suuri ilmastomarssi on kielletty, sillä se on mitä ilmeisimmin houkutteleva kohde. 
Tämä on musertavan masentavaa monille ympäristöaktivisteille, jotka ovat valmistelleet tuota marssia pitkään. 
Jotkut lannistumattomat haluavat marssia silti. 

Nyt jotkut aktivistit ovat keksineet mielestäni todella hienon ajatuksen: he ovat kehottaneet ihmisiä tuomaan heille kenkiä, jotka levitetään kadulle merkiksi poissaolevien mielenosoituksesta. Sinne voi varmaan myös lähettää kenkäparinsa myös ulkomailta, jos haluaa. ”
 

Rakkaat Vihreät ystävät,
 
On lukemattomia taloja ilmaista, ettei ole antanut pelolle periksi. Ystäväni lupasi kertoa osoitteen, johon kenkäparinsa voi Pariisissa lähettää. Ehkä teemme sen?