— Ville Niinistö

Ville Niinistön puhe puoluevaltuuskunnassa Kuopiossa 21.11.2015

Ville Niinistö

Rakkaat ystävät,

"Meitä on vain kaksi, poikani ja minä, mutta me olemme vahvempia kuin kaikki maailman armeijat. Minulla ei ole enempää aikaa sinulle,
minun täytyy palata Melvilin luo, joka herää päiväuniltaan. Hän on vain 17 kuukautta vanha. Hän syö ruokansa, kuten yleensä, ja sitten menemme leikkimään, kuten yleensä. Ja koko elämänsä tämä pieni poika tulee uhmaamaan sinua, olemalla onnellinen ja vapaa. Koska sinä et tule saamaan hänenkään vihaansa."

Näin lopetti kirjeensä terroristille pienen lapsen isä Antoine Leiris. Hänen vaimonsa oli menehtynyt Bataclanissa terroristien luoteihin vain muutamaa päivää aiemmin.

Leiris sanoi: "Haluat minun vihaani, mutta vastaamalla vihaan vihalla sortuisin saman tietämättömyyden uhriksi kuin sinä siinä mitä sinusta on tullut. Haluat minun pelkäävän, suhtautuvan maanmiehiini epäilyksellä, uhraavan vapauden turvallisuuden kaipuuseen. Sinä hävisit."

En osaa sanoa paremmin. Leiris sanoo sen, mistä elämäntavassamme ja vapaudessamme on kyse.

Pariisin terrori-iskut olivat hyökkäys meitä kaikkia vastaan. Siellä olisi voinut olla kuka tahansa. Se sattuu, meihin kaikkiin. Huoleton illanvietto jalkapallon, musiikin tai ravintolaillan parissa on elämäntavassamme yksi arjen vapauden ilmaisu. Meidän tehtävämme on puolustaa tätä vapautta. Joka päivä.

Suomessa paras keino torjua terrorismia on pitää huolta kotoutumisen onnistumisesta. Pahinta ISISille ovat kuvat eurooppalaisista ihmisistä, jotka auttavat turvapaikanhakijoita; Ja muslimit, jotka ovat kotoutuneet Eurooppaan - löytäneet perheelleen turvan ja toimeentulon.

ISISillä ja rasistisella äärioikeistolla on yhteinen tavoite: lyödä kiila muslimien ja muun maailman väliin. Tähän ei pidä suostua. Syyttömien ihmisten murhaamiseen ei pidä vastata syyttömiä ihmisiä vihaamalla.

Avoin yhteiskunta kaipaa nyt puolustajia kipeämmin kuin pitkään aikaan. Kun me muistamme Antoine Leiriksen sanat, emme uhraa vapauttamme turvallisuuden kaipuuseen, emme vastaa vihaan vihalla; silloin me emme sorru tieltä.


Rakkaat ystävät,

Omat lapseni ovat 8- ja 11-vuotiaita. Mietin usein, missä maailmassa ja minkälaisessa Suomessa he tulevat elämään aikuisina. He tulevat olemaan sen ikäisiä, kuin nyt itse olen, 2040-luvulla. Tällä hetkellä jätämme heille suurta velkaa. Tämä velka on aikamme suurin kestävyysvaje.

Merten pinta nousee, Jäätiköt sulavat, Maanviljelyyn soveltuva pinta-ala supistuu, kuivuus lisääntyy, Lajeja kuolee sukupuuttoon -
tuhansia kertoja nopeammin kuin yleensä. Ihminen kuluttaa vuosittain uusiutuvat luonnonvarat loppuun jo elokuussa. Loppuvuoden elämme lastemme kustannuksella.

Nykyvauhdilla ilmasto lämpenee jopa 4 astetta vuosisadan jälkimmäiselle puoliskolle. Se olisi taloudellemme  ja hyvinvoinnillemme kestämätöntä. Silloin Suomesta häviäisivät kuusimetsät ja saimaannorpat. Ja silti sen ei täydy olla näin. Teknologiaa on. Osaamista on.

Mitä nyt tarvitaan, on päätöksiä. Ihmisten päätöksiä siitä, että jo riittää tulevilta sukupolvilta varastaminen. Jo riittää. Näitä päätöksiä tehdään ruokakaupassa, liikkumisessa, kunnissa, yrityksissä, Suomen hallituksessa, maailman valtioiden välillä. Näitä päätöksiä odotamme muutaman viikon päästä samasta kaupungista, jossa tehdyt terrori-iskut vavahduttivat maailmaa.

Pariisista tarvitaan ilmastosopu.

Rakkaat ystävät,

Me voimme vaikuttaa kohtaloomme. Suomi ei ole ajopuu. Tällaisen vastuunpakoilun on tässä maassa vihdoin loputtava. Suomi voi vaikuttaa kohtaloonsa.

Mutta se vaatii poliittista johtajuutta. Poliittista johtajuutta tunnistaa oikeasti suuret kohtalon kysymykset. Johtajuutta nähdä pitkälle tulevaisuuteen, rakentaa kestävää yhteiskuntaa meille kaikille. Suomen on oltava Pariisissa osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.

Kaksi asiaa nousee ylitse muiden ilmastosovussa. Maiden sitoumusten on oltava riittäviä: niiden on koskettava kaikkia, niiden toimeenpanoa on seurattava  ja valvottava tarkkaan: tarvitaan myös sopimus viiden vuoden välein tehtävästä sitoumusten kiristämisestä, jos ne eivät riitä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseen.

EU:n oma sitoumus vähintään 40 prosentin päästövähennyksistä vuoteen 2030 mennessä ei kata edes omaa vastuutamme ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi alle kahteen asteeseen. EU:n reilu osuus olisi noin 50 prosentin päästövähennykset.

Toiseksi teollisuusmaiden on pidettävä lupauksensa. Lupasimme jo vuonna 2010 Cancunin ilmastokokouksessa, että ilmastorahoitus köyhimpiin maihin nostetaan 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä. Tämä lupaus sitoo myös Suomea. Mutta mitä tekee Sipilän hallitus?

Sen päätös leikata kehitysyhteistyö lähes puoleen vaarantaa myös ilmastorahoituksen. Hallitus on romahduttamassa ilmastorahoituksen tasoa,
jollei se tee uusia päätöksiä. Päästökauppatulot se on ohjaamassa energiaa kuluttavan teollisuuden tukiin, pois ilmasto- ja kehitysrahoituksesta. YK:n ympäristöohjelman UNEP:n rahoituksen hallitus lopettaa kokonaan.

Tähän on yksiselitteisesti sanottava: Se on väärin. Se on häpeällistä. Hallituksen on korjattava tämä virhe nyt. Suomi osaltaan on vaarantamassa ilmastosopua Pariisissa, jos se vastoin lupaustaan leikkaa ilmastorahoituksen tasoa.

Kehitysmaat saadaan mukaan sopuun vain, jos teollisuusmaat ovat myös yhtä lailla sanansa mittaisia. Kehitysmaita on autettava hyppäämään yli ilmastopäästöjä aiheuttavan kehitysvaiheen, jolla me itse olemme ilmastonmuutosta aiheuttaneet. Siksi vihreät vaativat hallitukselta: Nostakaa ilmastorahoituksen tasoa luvatulla tavalla. Ohjatkaa päästökauppatulot ilmastorahoitukseen.

Suomen on oltava osa ratkaisua, ei osa ongelmaa. Tässä maailman suurimmassa kestävyysvajeessa meillä ei ole varaa olla historian väärällä puolella.

Rakkaat ystävät,

Pariisin sopimus ei yksinään riitä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Kansainvälisten sopimusten ohella tarvitaan myös paikallisia ratkaisuja. Tarvitaan suuri joukko kansalaisjärjestöjä, yrityksiä ja tavallisia ihmisiä tekemään yhdessä tätä muutosta. Monet tekevät tätä jo, isoista rahoituslaitoksista pienyrityksiin ja kuntiin.

Helsingin kaltaisten kaupunkien on luovuttava kivihiilen käytöstä. Vihreät on saanut jo valmisteluun päätöksen Hanasaaren voimalan sulkemisesta. Paikallisia ratkaisuja vauhdittaisi hallituksen linja ajaa alas kivihiili. Vihreät vaatii Suomen hallitukselta päätöstä, jolla  Suomi kieltää kivihiilen käytön lailla vuoteen 2025 mennessä.

Rakkaat ystävät,

Ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta tärkeää on myös panostus koulutukseen, tieteeseen ja teknologiaan. Samalla tarvitaan toimia uusiutuvan energian käyttöönottamiseksi.  Yritykset voivat muuttaa toimintaansa edelläkävijätalouden rakentajiksi. Kunnat voivat uudistaa toimintaansa.

Täällä Kuopiossa Savon Voima on jo päättänyt luopua kivihiilen käytöstä. Kuopio luopui myös osallistumisesta kannattamattomaan ja riskialttiiseen Fennovoimaan. Venäläisen Rosatomin ydinvoiman sijaan Suomi nousee kotimaisella uusiutuvalla energialla. Suomella on osaamista, joka on otettava käyttöön. Meidän on oltava maa, joka on talouden uudistamisen edelläkävijä.

Me vihreät olemme tarjonneet koulutusleikkausten vaihtoehdoksi ympäristölle haitallisten tukien karsimista. Olemme tarjonneet vaihtoehtoiseksi kärkihankkeeksi energiaremonttia. Vihreiden vaihtoehdossa talouskasvu elpyisi nykytahtia nopeammin ja energiasektorille syntyisi 20 - 30 000 uutta työpaikkaa.

Talous voidaan aivan hyvin tasapainottaa kahdessa vaalikaudessa. Hallituksen pakonomainen leikkaaminen on vaarallista.
Sakset kädessä on hyvin vaikea juosta. Silloin on hyvin vaikeaa saada ihmiset mukaan muutokseen, kun keinoina on vain pakkoa ja visiona näköalattomuutta.

Yksisilmäisen leikkauspolitiikan hinta tulevalle kasvulle on kova, mutta inhimillinen hinta on vielä kovempi. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa  menetettyihin sukupolviin. Tämä hallituksen näköalattomuus näkyy myös uutisissa: Helsingin yliopisto on ilmoittanut vähentävänsä jopa 1200 ja Aalto-yliopisto 350 työpaikkaa. Lappeenrannan teknillisen yliopiston jo päättyneissä yt-neuvotteluissa vähennettiin 120 työpaikkaa.

Täällä Kuopiossa Itä-Suomen yliopisto on vähentänyt henkilöstöä jo useampana vuotena peräkkäin; hallituksen leikkaukset uhkaavat
jatkaa kierrettä yhä syvempänä. Hallituksen leikkaukset korkeimpaan koulutukseen ja tieteeseen vaarantavat myös talouden uudistamisen ja osaamisen strategian.

Suomalaisten paras pääoma on ihmisten pään sisällä. Siksi vaadimme: hallituksen on peruttava leikkaukset koulutukseen. Lisäksi hallituksen on panostettava kotimaisen energiaremontin toteuttamiseen. Ollaan edelläkävijöitä, ei jarrumiehiä.

Olemme Suomessa luottaneet siihen, että koulutuksen arvo tunnistetaan. En voi olla ihmettelemättä, miten vanha sivistyspuolue kokoomus
vieläpä oman opetusministerinsä johdolla on ajamassa alas koulutuksen arvoa. Missä ovat sivistysporvarit nyt kun heitä tarvitaan?

Vaihtoehtoja leikkauksille on. Hallituksen valitsema vaihtoehto leikata pois omaa tulevaisuuttamme osaamisesta ja lastemme koulutuksesta leikkaamalla on kaikkein huonoin niistä.

Rakkaat ystävät,

Meidän on asetettava lastemme tulevaisuus, ja yhteiskunta jota haluamme rakentaa, kaikkien päätöstemmme ohjenuoraksi. Silloin heitetettävä romukoppaan lyhytnäköiset suunnitelmat leikata ympäristöltä, maailman heikoimmilta ja koulutuksesta. Itse olen ikuinen optimisti. Uskon siihen, että näinäkin vaikeina aikoina Suomesta voidaan rakentaa parempaa maata. Uskon, että suomalaiset ovat valmiita uudistuksiin, mutta kaipaavat samalla toivoa paremmasta huomisesta.

Me vihreät emme halua antaa periksi hyvinvointivaltion unelmalle. Sen unelma on sellainen maa, jossa jokainen lapsi voi kasvaa tasa-arvoisena, jossa jokainen lapsi voi tavoitella täyttä onneaan hyvällä koulutuksella, terveydellä ja mahdollisuudella työhön.

Ja siksi me haastamme tätä hallitusta. Hallituksen maailmankuva on negatiivinen: se on antamassa hyvinvointivaltion unelmasta periksi. Se pelottelee Kreikan tiellä, minkä avulla se leikkaa eniten lastemme koulutuksesta. Samalla ei tee mitään aikamme suurimmalle kestävyysvajeelle eli ilmastonmuutokselle.

Tämä ei ole tulevaisuuspolitiikkaa. Se on peräpeiliin katsomista. Se on periksi antamista. Ja siksi se on haastettava.

--

Kun viime viikolla laitoin lapseni nukkumaan, katsoin heitä ja ajattelin: me olemme vahvempia kuin kaikki maailman armeijat. Koska ihmisen kyvyssä unelmoida ja oppia on tämän maailman tulevaisuus. Pidetään unelmasta kiinni. Puolustetaan avointa yhteiskuntaa ja vapautta. Rakennetaan kestävää taloutta ja tulevaisuutta. Annetaan lapsillemme mahdollisuus unelmoida paremmasta.

Silloin me olemme vahvoja.