— Halmeenpää Hanna

Hanna Halmeenpään puhe välikysymyskeskustelussa 14.6.2016

Suomalaiset arvostavat ruuan kotimaisuutta. Ruokamme on monin tavoin Euroopan keskitasoa vastuullisemmin tuotettua, eettisiin ja ympäristönormeihin suhtaudutaan vakavasti. Parannettavaa on toki aina, tämän tulee näkyä myös tukijärjestelmissä. Maatalous on yritystoiminnan erityisala, jossa sekä ihmisten, ympäristön, että eläinten hyvinvointi on keskeistä. Toimivat lomitus- ja tukijärjestelmät ovat välttämättömiä kaikkien osapuolten kannalta.

Vuonna 2011 laaditun Sitran maaseutubarometrin mukaan suomalaiset toivovat maaseudulta erityisesti luomu- ja lähiruuan parempaa saatavuutta, siis paitsi hyvää makua ja terveellisyyttä, myös ruuan eettisyyttä ja ympäristöystävällisyyttä. Lisäksi mm. vihreä talous ja monipuolinen yritystoiminta ovat kansalaisten toivelistan kärjessä. 

Maataloustuet eivät kohdennu kaikilta osin tehokkaasti. Esimerkiksi ympäristökorvausjärjestelmään haluaisi mukaan moninkertainen määrä tuottajia, kuin mitä ministeriön alimitoitettu budjetti mahdollistaa. Viljelijöitä on vuosikaudet kannustettu vesiensuojelutoimiin ja kun he niitä ahkerasti valitsivat, olivat maaseudun kehittämisohjelmassa 2014-2020 ympäristökorvaukseen varatut rahat täysin riittämättömät.

Liikaa byrokratiaa ei ole onnistuttu selkiyttämään, päin vastoin. Valtion varoja tuhlaantuu, seurauksista maksavat moninkertaisesti myös maataloustuottajat. Tukihakemus- ja valvontamenettelyjä on järkevöitettävä siten, että ne ovat tarkoituksenmukaisia, kohtuullisia ja tehokkaita. 

Suomalainen maatalous on vakavassa kriisissä, se on monen tekijän summa. Hankala vääristymä ruokamarkkinoilla on se, ettei ruuasta maksettu kohtuullinenkaan hinta riitä kattamaan tuottajalle työstään kuuluvaa palkkaa. Tässä on korjaamisen paikka. Ruuan kotimaisuutta ja eettisyyttä arvostetaan, mutta sitä on elintarviketuotteista usein vaikea saada selville. Tuotannon vastuullisuus ei luomua lukuunottamatta näy kaupan tiskillä juuri mitenkään. 

Elintarvikekauppa Suomessa kuuluu EU:n voimakkaimmin keskittyneisiin, mikä on tuottanut suomalaisille korkeammat ruuan hinnat, enemmän kauppojen lattiapinta-alaa ja pidemmät kauppamatkat kuin Euroopassa keskimäärin. Tuottajat ja elintarviketeollisuus eivät pärjää ruuan arvoketjussa voimakkaasti keskittyneelle vähittäiskaupalle, joka määrää ja lohkaisee isoimman siivun kuluttajan maksamasta hinnasta.  

Maataloutta ja koko ruokaketjua on muokattava vastaamaan enemmän paitsi kuluttajien toiveita, myös hallituksen omia kierto- ja biotalouteen sekä kannattavuuteen tähtääviä tavoitteita.

Huomattavista omavaraisuusasteista huolimatta kotimaisten maataloustuotteiden tarjonta ei kaikilta osin vastaa kysyntää. Tässä ei kannattavuuskriisin keskellä ole mitään järkeä. Luomu-tuotteiden katteet ovat huomattavasti tavanomaista korkeampia.  Silti luomu-kauraa tuodaan kotimaisiin myllyihin vuosittain ulkomailta, kun kotimainen loppuu kesken. Luomu-sianlihaa kuluttajan on lähes mahdotonta löytää, vaikka haluaisi. 

Kotimaisia palkokasveja tarvitaan määrätietoisesti lisää, paitsi kuluttajien ruuaksi, myös tuontivalkuaiseen turvautuvan kotieläintuotannon, kauppataseen ja kiertotalouden kohentamiseksi.

Suomalaisen ruuan jalostusastetta on kehitetty, muttei riittävästi. Tarvitaan ohjelma, jossa tiede, kauppa, teollisuus ja viljelijät yhteisvoimin edistävät elintarvikkeiden tuotekehitystä ja vientiä. Nykyjärjestelmä tukee enemmän bulkkituotantoa, se ei ole valttimme. Meidän tulee panostaa korkean luokan brändeihin, eläinten hyvinvointistandardeihin ja tuotteisiin, joilla ohjataan kuluttajien ruokatottumuksia terveellisempään suuntaan.

Maataloustuottajille tulee mahdollistaa laaja valikoima elinkeinonsa pohjaksi. Ekosysteemipalvelut, uusiutuva energia, kuten biokaasun tuotanto ja pyrkimys kohti ravinne- ja energiaomavaraista maataloutta ovat tämän päivän visioita, lähitulevaisuuden ja maatalouden kannattavuuden välttämättömyyksiä. 

Kotimaisen ruuantuotannon merkittävä väheneminen olisi huomattava haitta paitsi puhtaan lähiruuan ja maaseudun elinvoimaisuuden, myös huoltovarmuuden kannalta. Huoltovarmuuskaan ei toimi, ellei maatalous viherry ja pyri eroon mm. öljyriippuvuudesta. 

Nyt tarvitaan nopeita, väliaikaisia ratkaisuja. Pitkällä tähtäimellä maatalouden tulevaisuus vaatii politiikan isoa remonttia. Kotimainen tuotanto ja ruokaketju on saatava kestävälle pohjalle, jotta se myös kannattaa taloudellisesti ruokamme tuottajille. Tästä on yhteisesti huolehdittava.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa ed. Östmanin tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Hanna Halmeenpään pitämä Vihreiden ryhmäpuhe maatalousvälikysymyskeskustelussa 14.6.2016.