— Krista Mikkonen

Krista Mikkosen ryhmäpuhe ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon käsittelyssä 21.6.2016

Pienen maan etu on vakaa ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, joka on yhteisesti hyväksytty eikä vaihtele hallitusten mukaan. Näin Suomessa on toimittu ja tuore ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko jatkaa samaa linjaa.

Pienestä koostaan huolimatta Suomi on aina toiminut aktiivisesti maailmalla ja ollut luomassa yhteisiä kansainvälisiä pelisääntöjä.
 
Ihmisoikeuksien edistäminen, erityisesti naisten ja tyttöjen aseman parantaminen, kestävän kehityksen periaatteet, demokratia ja rauhan rakentaminen ovat olleet Suomelle tärkeitä ulkopoliittisia tavoitteita.
 
Niiden edistäminen on tässä ajassa yhä tärkeämpää. On hyvä, että ne on selkeästi kirjattu myös selontekoon. Mutta se ei riitä. Politiikkaa mitataan teoissa, ei sanoissa. Suomen rajut leikkaukset kehitysavusta ja pakolaispolitiikan kiristäminen viestittävät aivan toista.
 
Tuorein virallisten tavoitteiden vastainen viesti lähetettiin viime viikon lopulla. Suomi ei ollut niiden maiden joukossa, jotka vaativat Euroopan neuvostolta kunnianhimoisempaa toimintaa seksuaalivähemmistön oikeuksien puolesta.
 
Valitettavasti nykyhallituksen aikana Suomi on useammankin kerran löytynyt samasta joukosta Itä-Euroopan konservatiivisten maiden kanssa, silloin kun EU:ssa on linjattu ihmisoikeuksista.
 
Vihreät ovat aina painottaneet sitä, että globaaliin kriisien ratkaisemiseksi tarvitaan yhteisiä globaaleja sääntöjä.  
 
Voimapolitiikan nostaessa päätään kansainvälisten sopimusten merkitys on pienelle maalle koko ajan tärkeämpää.
 
Suomen tulee entistä vahvemmin ponnistella sen eteen, että yhteiset järjestöt YK:sta ETYJ:iin ja EU:sta Pohjoismaiden Neuvostoon kehittyvät nykyistä vahvemmiksi ja toimintakykyisimmiksi. 
 
Olemme jo vuosikausien ajan liittäneet ulko- ja turvallisuuspoliittisten uhkien luetteloon useita ei-perinteisiä riskejä kuten ilmastonmuutos, pakolaisuus, terrorismi ja kyberuhat. Nyt nuo uhat ovat monin tavoin realisoituneet. Samanaikaisesti myös perinteiset turvallisuusuhat ovat palanneet.  
 
Venäjällä on palattu voimapoliittiseen ajatteluun. Nato on suunnannut painopistettään takaisin Eurooppaan.  Itämerellä tämä näkyy jännitteisyyden lisääntymisenä.
 
Selonteossa linjattu eurooppalaisen turvallisuusyhteistyön vahvistaminen saa vihreiden tuen. Pidämme tärkeänä, että Euroopan unioni syventää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja kehittää yhteisiä valmiuksia ja järjestelyjä puolustusyhteistyön tiivistämiseksi. Kävi ylihuomisessa Britannian Brexit -äänestyksessä miten tahansa.
 
Vihreät kannattaa myös Suomen ja Ruotsin entistä tiiviimpää yhteistyötä.
 
Vihreät ei kannata Nato-jäsenyyttä. Se lisäisi Itämeren alueen jännitteisyyttä. 
 
Suomen liittyminen Natoon olisi merkittävä poliittinen suunnanmuutos. Tällainen perustavanlaatuinen päätös vaatisi laajan kansalaiskeskustelun ja kansanäänestyksen.
 
Arktinen alue on kasvavan kansainvälisen mielenkiinnon kohde.
 
Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa vuodesta 2017 vuoteen 2019. Silloin meillä on mahdollisuus vaikuttaa tavallista enemmän neuvoston toimintaan. Arktisten maa- ja merialueiden suojelun ja ekologisen kestävyyden tulee olla Suomen arktisen strategian kärkenä. Herkät ja haavoittuvimmat arktiset alueet on suojeltava täysin. Niiden öljy ja maakaasuvarat on jätettävä rauhaan.
 
Arktisen alueen pelisäännöt kaipaavat selkiyttämistä. Alueesta ei saa tulla luonnonvarojen ryöstökohdetta. Kiistojen sopimiseksi on luotava rauhanomaiset, kansainvälisen oikeuden mukaiset käytänteet.
 
Selontekoon on kirjattu, että alkuperäiskansojen oikeuksien edistäminen on keskeinen osa Suomen arktista ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Vihreät odottavatkin hallitukselta toimia saamelaisten oikeuksien edistämisessä ja ILO:n 169 -sopimuksen ratifiointia.
 
Energiapolitiikka on osa turvallisuuspolitiikkaa. EU:n energiaunionissa on asetettu tavoitteeksi vähentää unionin energiariippuvuutta ja lisätä uusiutuvan energian käyttöä. 
 
Suomen energiantuotanto on liian riippuvaista Venäjästä, mitä Fennovoima toteutuessaan edelleen vahvistaisi. Tämä tuo haavoittuvuutta huoltovarmuuteemme ja mahdollistaa energian käyttämisen ulko- ja turvallisuuspoliittisena aseena. 
 
Selonteossa on otettu tavoitteeksi nivoa Suomen energiapolitiikka osaksi EU:n energiaunionia. Käytännössä tämä tarkoittaa energiariippuvuuden vähentämistä itänaapurista ja merkittävää lisäsatsausta kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.  
 
Suomi on perinteisesti nähnyt tärkeäksi panostaa rauhanvälitykseen ja kriisinhallintaan. Tämä viisas ratkaisu on vahvistettu myös tässä selonteossa.
 
Vihreille on tärkeää, että sanat ja teot kohtaavat. Rauhanvälityksen tarvitaan lisää resursseja. Muuten se ei nouse ulko- ja turvallisuuspolitiikan painopisteeksi. Kriisinhallinnassa pitää vihdoin päästä kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan.  
 
Vihreät pitää tärkeänä, että Suomi on sitoutunut edistämään YK:n naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmaa. Naisten roolia tulee vahvistaa sekä rauhanrakennuksessa että yhteiskunnan jälleenrakennuksessa. Viime joulukuussa YK hyväksyi nuoret, rauha ja turvallisuus –päätöslauselman. Suomen tulee vahvasti  sitoutua sen edistämiseen ja toimeenpanoon.
 
Selonteon linjaus siitä, ettei edustustojen määrää vähennetä, on hyvä. Näin saamme tietoa maailmalta ilman välikäsiä. Yhtä lailla on tärkeää tukea suomalaisten pääsyä kansainvälisten järjestöjen virkoihin ja suomalaisten toimimista laajasti kriisinhallintatehtävissä eri puolilla maailmaa.  
 
Pakolaisia on tällä hetkellä maailmassa enemmän kuin kertaakaan toisen maailmansodan jälkeen.
 
Vihreät tukevat selonteon linjausta siitä, että kansainvälistä tukeamme suunnataan konfliktimaille ja niiden lähialueille, jotka kantavat raskaimman taakan kodeistaan paenneiden tukemisessa. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan reilumpaa ja oikeudenmukaisempaa taakanjakoa, jossa Euroopan maiden, Suomi mukaan lukien, on kannettava nykyistä suurempi vastuu.

Selonteko asettaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle kunnianhimoisia tavoitteita. Niiden toteuttaminen vaatii nykyistä kunnianhimoisempia päätöksiä. Politiikkaa ei mitata sanoissa, vaan teoissa.