— Ville Niinistö

Ville Niinistön puhe Vihreiden puoluevaltuuskunnassa Vantaalla 17.9.2016

Rakkaat ystävät,

Alkuun haluan puhua viikon iloisesta uutisesta.

”Luonto on ihmiselle lahja, joka on kullakin sukupolvella vain lainassa. Sitä ei voida kohdella kertakäyttöhyödykkeenä. Meidän on suojeltava luontoa tullaksemme itse suojelluiksi.”

Näin sanoi ”Posion karhu”, kirjailija Reino Rinne, joka tunnetaan Kuusamon koskiensuojelun vankkumattomana puolustajana.

Reino Rinteen ja muiden paikallisten ihmisten työn ansiosta Suomi sai lopulta 1980-luvulla koskiensuojelulain. Koskiensuojelulaki on Suomen luonnonsuojelun suurin yksittäinen saavutus. Sillä suojeltiin jälkipolville Suomen viimeiset vapaana virtaavat kosket.

Torstaina, rakkaat ystävät, saimme kuulla ilouutisen. Hallitus päätti, että se ei aloita uutta koskisotaa. Se perääntyi siitä, että se ei lähde avaamaan koskiensuojelulakia ja ajamaan väkisin Kollajan tekoallasta.

Tämä on todellinen ilouutinen, joka vapauttaa Iijokivarren asukkaat ja luonnonsuojelun uudelta epävarmuudelta. Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat viime vuodet jälleen nousseet puolustamaan Suomen vapaita koskia. Nyt uskon, että koskien tuhoajat eivät enää nouse.

Niin moni laki ja oikeuden päätös suojaa vesiämme, että jos edes tämä hallitus ei uskalla lähteä sitä uhmaamaan, ei sitä enää tee yksikään tulevakaan hallitus. Seuraava askel on avata jokemme vaelluskalojen nousulle ja elvyttää jokien luonnontilaa. Tulevaisuus on kestävässä luontosuhteessa.

 Rakkaat ystävät,

Siinä missä luonto on kullakin sukupolvella vain lainassa, niin on myös rakas kotimaamme.

Meidän velvollisuutemme on vaalia sitä, jättää aina parempi maa lapsillemme. Siihen ovat omat vanhempamme ja heidän vanhempansa uskoneet. Se on myös meidän sukupolvemme tehtävä. Tämän velvollisuuden on ohjattava päätöksiämme niin taloudessa kuin ulkopolitiikassakin.

Tänä aikana elämme maailmassa, joka on epävakaampi kuin aikoihin. Muutama vuosi sitten ei olisi uskonut, kuinka länsimaiden sisällä trumpin kaltaisten hajottavien populistien nousu, eriarvoisuudesta ja pettymyksestä päättäjiin kumpuava brexit, ja pakolaisvastaiset ääriliikkeet voivat uhata liberaalidemokratian vääjäämätöntä etenemistä.

Samaan aikaan naapurimme idässä käyttää voimapolitiikkaa enemmän kuin aikoihin. Venäjän toiminta onkin ollut viime viikot aktiivisen keskustelun kohteena. Ulkopoliittisen instituutin raportti Venäjän tilasta on saanut monet takajaloilleen. Mutta mitä UPIn tutkijat oikeastaan sanoivatkaan:

He varoittivat näin:
- Venäjän kehitys on aiempaa suurempi riski Suomelle.
- Venäjä kehittyy epädemokraattiseen suuntaan.
- Venäjä vaikuttaa toisten maiden sisäpolitiikkaan poikkeuksellisen laajalla kirjolla kybervaikuttamista ja että Venäjä pyrkii hajottamaan EU-maiden yhtenäisyyttä.
- Venäjä käyttää energiaa ja luonnonvarojaan ulkopolitiikkansa vallankäytön välineinä.
- Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalahanke on presidentti Putinin ohjauksessa.

Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden tilannekuva on pääosin oikea. Kaikki edellä mainittu on totta. Siksi on ollut erikoista, millä vimmalla osa Suomen poliitikoista on raporttia arvostellut.

On toki totta, että kaikki raportin suositukset eivät olleet välttämättä oikeita. Mutta siitä ei ole puhuttu. Keskustelua on sen sijaan hallinnut väittely siitä, saako Venäjästä edes puhua. Tämä keskustelu keskustelusta on ollut nurinkurista.

Jos emme kykene analysoimaan ongelmia avoimesti, teemme päätöksiä omasta tulevaisuudestamme sokkona tai vaillinnaisin tiedoin. Ulkopolitiikkaa on analysoitava yhtä tarkkaan ja avoimesti kuin kaikkia muitakin päätöksenteon osa-alueita. Tähän keskusteluun tarvitsemme niin tutkijoita, mediaa, päättäjiä kuin tavallisia suomalaisiakin.

Myös päättäjien on uskallettava sanoa ääneen tosiasiat. Vaientamispyrkimysten sijaan päättäjien on kuunneltava tutkijoita.

Tosiasioiden tunnustaminen ei tarkoita sitä, että ulkopolitiikkamme altistuisi äkkikäännöksille. Se on vain tae siitä, että päätöksemme perustuvat avoimeen demokraattiseen keskusteluun, omiin arvoihimme ja valistuneeseen tietoon.

Keskustelu energiapolitiikasta on ollut tämän vaientamisen kulttuurin koetinkivi.  Ja siinä useimmat suomalaiset päättäjät ovat epäonnistuneet.

Vihreät varoitti asiantuntijoiden ohella Venäjän toiminnasta Rosatomin ja Fennovoiman hankkeessa. Varoituksiin vastattiin ala-arvoisesti puhumalla ”russofobiasta” tai sanomalla, että ”energia on vain energiaa”. Ei ole.

Jos Suomen hallituksen ministerit eivät kykene näkemään 2010-luvun ulkopoliittisen vallankäytön välineiden koko kirjoa, se on hyvin huolestuttavaa Suomen ulkopolitiikan kannalta.

Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalahanketta on toki päättäjällä täysi demokraattinen oikeus kannattaa. Mutta silmien sulkeminen siltä, että Rosatom ei olisi Venäjän valtion strategian väline, on jatkuvaa itsensä huijaamista.

Hanketta voi silti kannattaa, ja samaan aikaan myöntää, että sillä on myös ulkopoliittinen ulottuvuus. Sillä energia ei ole vain energiaa. 2010-luvulla vaikutusvallan keinoja on monia.

 Rakkaat ystävät,

Mitä Suomen kannattaa nyt tehdä? Venäjän kehitys aiheuttaa epävakautta kansainväliseen järjestelmään. Sitä aiheuttavat myös länsimaiden ja EU-maiden sisäpoliittiset ja keskinäiset erimielisyydet. Niitä Venäjä haluaa osaltaan ruokkia.

Meidän tulisi nyt vahvistaa ulkopolitiikallamme Euroopan unionin yhteistä linjaa. Ruotsi ajattelee, että EU:n solidaarisuuslauseketta tukevana maana se ei voi olla länsimaiden ja Venäjän välisen jännitteen ulkopuolella.

Suomikaan ei voi sitä tehdä, jolloin on ymmärrettävä kolme asiaa.

Ensinnäkin mahdollisimman hyvä eurooppalainen ulko- ja puolustuspoliittinen yhteistyö on Suomen etu. Oma puolustuskykymme on pidettävä kunnossa. Ensisijaisesti yhteistyötä kannattaa syventää Ruotsin kanssa. Askeleiden on oltava maltillisia. Nato-jäsenyyden haikailu tässä tilanteessa ei ole vakautta tuova ratkaisu, mutta sitä ei ole myöskään Venäjän myötäily.

Euroopan päämiehet kokoontuivat eilen Bratislavaan  keskustelemaan EU:n tulevaisuudesta. Keskiviikkona komission puheenjohtaja Juncker  hahmotteli EU:n puolustusyhteistyön syventämistä. Suunta on oikea.  EU:n on osoitettava, että kykenemme toimimaan yhdessä. EU on jo nyt syvä poliittinen liittouma, joka sitoo kohtaloitamme yhteen.

Siksi myös puolustusyhteistyön syventäminen on perusteltua. Yhteisillä materiaalihankinnoilla  ja erilaisten kapasiteettien yhteensovittamisella voimme varmistaa, että yhdessä me olemme enemmän.

Samalla on vaadittava Euroopan päättäjiltä johtajuutta. Kykyä vastata ihmisten huoleen eriarvoistumisesta ja työttömyydestä, kykyä ratkoa ympäristön ja talouden ongelmia inhimillisesti, kykyä osoittaa EU-maiden yhteistä toimintakykyä.

Omaan napaan tuijottavat puheenvuorot kannattaa jättää väliin. On Suomen etu, että Euroopan unionin yhtenäisyys vahvistuu.

Siksi pidän huolestuttavana sitä tapaa, millä pääministeri Juha Sipilä puhui Bratislavassa. Hän kertoi HS:lle, että ”unionin kriisi voi koitua Suomen eduksi EU-asioissa”. Suomen etu ei ole, että EU on hajautunut.

Juuri tällainen puhe,  jossa jokainen ajattelee poimivansa rusinoita pullasta, on EU:n ongelmien syy.

Lausunnollaan Sipilä asettuu Unkarin ja Puolan kaltaisten maiden johtajien joukkoon. Suomi ei ole maa, joka käy haaskalla. Pääministerimme ei näytä ottavan edes vakavasti vastuutaan sitä, minkälaisten kohtalonkysymysten edessä koko eurooppalainen yhteistyö on.

Suomi pärjää silloin kuin Euroopan unioni pärjää. Meidän on vahvistettava EU:n kykyä toimia  niin rauhan, kaupankäynnin kuin kestävän kehityksen airuena. Se on aikamme suuri testi. Sillä jos tämä Euroopan järjestyksen peruskivi rapautuu, ovat edessä epävakaammat ajat.

 Toiseksi Suomen on aktiivisesti rakennettava energiaunionia ja vahvistettava omaa energiahuoltovarmuuttamme. Kotimaisen uusiutuvan energian käyttöönottoa on vauhditettava.  Vihreät ovat ehdottaneet, että hallitus panostaa energiaremonttiin erillisellä hankkeella 200 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajan.

Tällä hankkeella saisimme käyttöön maalämpöä, aurinkoenergiaa, maatilakohtaista biokaasua ja energiatehokkuusratkaisuja. Kaikilla niillä vähennettäisiin riippuvuutta tuontiöljystä.

Olemme myös ehdottaneet, että uusiutuvan energian uudeksi kannustinjärjestelmäksi otettaisiin käyttöön huutokauppa.  Se on markkinaehtoinen ja kustannustehokas tapa lisätä uusiutuvaa energiaa. Sekin korvaisi riippuvuutta tuontiöljystä.

Suomen kannattaa myös ajaa Pohjoismaiden ja Baltian maiden yhteistä investointiyhtiötä energiayhteistyön syventämiseksi. Samalla nesteytetyn maakaasun LNG:n terminaalien rakentamista on vauhditettava.

Pohjoismaiden ja Baltion sähkömarkkinoiden toiminnan ja kapasiteetin parantaminen lisäisi merkittävästi riippumattomuuttamme ulkopuolisista toimittajista. Kaupankäyntikin on silloin helpompaa, kun et ole kauppakumppanista riippuvainen.

Kolmanneksi Suomen on ohjattava EU-maiden yhteistä ulkopolitiikkaa suuntaan, jossa kansainvälistä oikeutta kunnioittava turvallisuusjärjestely Venäjän kanssa on mahdollinen. Venäjä on naapurimme, jonka kanssa meidän kannattaa pyrkiä vuorovaikutukseen.

Suomen on kuitenkin omalla toiminnallaan varmistettava, että kahdenkeskinen yhteistyömme vahvistaa, ei hajota, EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa.

Sille on olemassa syy, että EU on kohdistanut Venäjään sanktiot. Suomen on osaltaan osoitettava, että Venäjän on palattava kunnioittamaan kansainvälistä oikeutta ja naapurimaidensa suvereenia asemaa.

Avain sopuun on yhä Ukrainassa. Minskin sopimuksen toteutumista on vauhditettava. Suomen maatalouteen kohdistuvat vastatoimet ovat Venäjän oma ratkaisu, eikä niitä voi yrittää purkaa lipsumalla sanktioista.

Meidän on muistettava se, että sillä on merkitystä Venäjän toimintaan, miten EU-maat toimivat. Jos hajottamalla ja pelaamalla EU-maita toisiaan vastaan, saa valtaa, sitä Venäjä käyttää. Jos voimankäytöllä saa valtaa, sitä Venäjä käyttää.

Siksi meidän on osoitettava, että palaamalla kunnioittavaan vuorovaikutukseen, joka nojaa oikeusvaltioon, kaupankäyntiin ja demokratiaan, Venäjä voi saavuttaa enemmän kuin voimapolitiikalla.

Kauppapolitiikassa meidän on etsittävä vuorovaikutusta, joka perustuu tasaveroiseen kumppanuuteen. Jo nyt olisi yhteistyöalueita, joilla voisi tehdä enemmän: hyvä ympäristöyhteistyö erityisesti Itämeren suojelussa on kärsinyt viime vuosien kiristyneiden välien takia.

Ympäristönsuojelu on pehmeän diplomatian ala, jossa molemmat hyötyvät yhteistyöstä. Sitä ei voi käyttää toista vastaan, hyöty ympäristölle on aina yhteinen.

Keskustelun kanavia tarvitaan, kunhan ne vahvistavat EU:n yhteistä linjaa. Olennaista on välttää riippuvuus ja alisteisuus. Silloin me voimme taata oman kansallisen liikkumisvapautemme.

 Rakkaat ystävät,

Suomi on pohjoismainen ja länsimainen oikeusvaltio. Samalla kun oman ulkopolitiikkamme on heijastettava niitä arvoja, joihin me uskomme, on meidän toimittava niiden mukaisesti myös kotimaassamme.

Se, kuinka me vastaamme kaikkein hädänalaisimpien tilanteeseen, kertoo eniten meistä itsestämme. Pakolaiskriisi ei ole Suomessa. Pakolaiskriisi on niillä ihmisillä, jotka joutuvat pakenemaan kodeistaan sodan, kidutuksen tai vainon takia.

Arvopohjamme ydintä ovat demokratian ja ihmisoikeuksien vaaliminen. Meidän on puolustettava hädänalaisia ja heidän oikeuttaan hakea turvaa vainolta ja hengenvaaralta.

Sipilän hallitus on tehnyt kovat leikkaukset kehitysyhteistyöhön, mikä vaikeuttaa hädänalaisten auttamista kotimaissaan.

Sipilän hallituksen suhtautuminen myös Suomesta turvaa hakeneisiin on synkkää: Hallitus on tehnyt käytännössä lähes mahdottomaksi pakolaisten perheenyhdistämisen, poistanut humanitaarisen suojelun ja heikentänyt oikeusavun saamista.

Nyt koventuneiden lakien lisäksi julkisuudessa on herännyt keskustelu siitä, kuinka Maahanmuuttoviraston päätökset kohtelevat turvapaikanhakijoita. Herää kysymys, saavatko turvapaikanhakijat edes nykyisten lakien takaaman kohtelun.

Mediassa on julkaistu tietoja, joiden perusteella Maahanmuuttoviraston johto ei pysty perustelemaan sitä, miksi Irakin, Afganistanin ja Somalian turvallisuusarvioita muutettiin. Samaan aikaan hallituspuolue perussuomalaisissa juhlitaan viraston linjan tiukentumista omana saavutuksena.

Maahanmuuttoviraston työntekijät työskentelevät kovan paineen alla. Heillä on oltava työrauha varmistaa jokaisen ihmisen oikeudenmukainen kohtelu. Nyt näin ei näytä käyvän.

Keskiviikkona kansallinen ihmiskaupparaportoija julkaisi selvityksen, jonka mukaan Suomi todennäköisesti käännyttää ihmiskaupan uhreja takaisin samaan kohtaloon.

Hänen viestinsä oli, että Suomen kansainväliset velvoitteet edellyttävät, että Suomi ei käännytä ihmisiä hyväksikäytetyiksi.

Suomi ei voi olla maa, joka laittaa hädänalaiset naiset ja lapset kärsimään. Suomi ei voi olla maa, joka käännyttää ihmisiä hengenvaaraan tai kaduille hyväksikäytetyiksi. Sen sanovat paitsi kansainväliset sopimukset, sen sanoo myös oikeuteen uskovan ihmisen arvot ja sydän.

Sipilän hallituksen on nyt käytävä avoimesti läpi lait ja käytännöt, joilla turvapaikanhakijoiden hakemuksia käsitellään. Olemme esittäneet hallitukselle asiasta kirjallisen kysymyksen, ja tulemme vaatimaan hallitukselta vastauksia eduskunnassa.

Ministerien puheet toistaiseksi eivät ole vakuuttaneet. On surullista lukea sellaisia sitaatteja kuin kokoomuslaisen sisäministeri Risikon Iltalehdelle antama lausunto: "Eihän Suomi voi olla vetovoimaisempi kuin mikään muu maa."

Miten synkeä tavoite päättäjälle? Uskon useimpien suomalaisten toivovan  johtajiltamme inhimillisyyttä:  sivistyksen ja jokaisen ihmisarvon kunnioittamista. Sivistysvaltiossa hädänalaisuuden mittari on  heidän itsensä kokema vaino ja kärsimys,  ei se kuinka muut maat heitä kohtelevat.

Tämä puhetapa on itsessään jo vakava varoitus  siitä kuinka kaltevalla pinnalla ihmisarvon kunnioittamisessa  maamme hallitus on. 

Tästä ovat varoittaneet myös maamme oikeusoppineet. Perustuslakiasiantuntija, professori Tuomas Ojanen on huolissaan siitä kuinka vähän hallitus kunnioittaa perustuslain ihmisoikeusvelvoitteita.

Eikä tämä ongelma koska vain turvapaikanhakijoita.  Samaan aikaan kun Sipilän hallitus on kiristänyt  turvapaikanhakijoiden asemaa,  on se myös leikannut kaikkein köyhimpien sosiaaliturvasta,  suunnitellut iäkkäiden vammaisten erityispalvelujen poistamista,  nostanut lääkkeiden ja terveydenhuollon kustannuksia pienituloisille  sekä patistellut raipalla ja rajoituksilla työttömiä. 

Hallituksen puhetavassa heikompiosaisia laitetaan keskenään  kisaamaan hyväosaisten pöydältä putoavista murusista,  toinen toisiaan vastaan.  Se on kova arvovalinta. Vihreiden Suomeni tavoite on se, että juuri tässä maassa  hädänalaisen ihmisen on parempi olla  kuin missään muussa maailman maassa. 

Haluamme rakentaa maata, jossa hänkin voi nousta  tavoittelemaan unelmiaan  ja saada hyvän koulutuksen, työn ja elämän.  Sellaista Suomea me haluamme rakentaa.

Rakkaat ystävät,

Tänä aikana meidän on myös vahvistettava suomalaisten ihmisten luottamusta toisiinsa. Meidän on vahvistettava omia kansallisia instituutioimme ja puolustettava oikeusvaltiota.

Juuri nyt on tärkeää, että hallituksen talouslinja antaisi toivoa kaikille suomalaisille. Juuri nyt on tärkeää, että ei ruokittaisi ihmisten asettamista toinen toisiaan vastaan omassa maassamme. Rasismille, syrjinnälle ja kiusaamiselle ei saa antaa tilaa.

Yhtä lailla on tärkeää, että me tuemme Yleisradion ja kaupallisten medioiden asemaa vahvoina ja vapaina tiedonvälittäjänä. Me emme voi antaa Suomen hukkua valemedioiden, trollien ja ääriliikkeiden valheiden ja vääristelyn alle.

Meidän on yksinkertaisesti puolustettava valistusta, sivistystä ja edistystä. Meidän on puolustettava ihmisten välistä oikeudenmukaisuutta, jokaisen osallisuutta yhteiskuntaan ja mahdollisuuksia hyvään elämään.

Sillä mitä jää jäljelle, jos me ne hylkäisimme? Kyllä me suomalaiset pärjäämme, kun me pidämme huolta kaikkien huomisesta.

Tänä aikana toivon viesti on tärkeää: Vähintään yhtä tärkeää kuin viisas ulkopolitiikka, on se, että emme jätä ketään kotimaassamme ulkopuolisuuteen.

Talous on vain väline. Ihmisen hyvinvointi on päämäärä. Parempi huominen lapsillemme. Kun me tämän muistamme, me kyllä pärjäämme.