Krista Mikkosen puhe puoluevaltuuskunnassa 11.2.2017

Rakkaat vihreät ystävät, Tällä viikolla eduskunnassa on puhuttu köyhyydestä. Kun torstaina käsiteltiin kansalaisaloitetta eläkkeiden taitetun indeksin poistamisesta, kääntyi puhe eläkeläisköyhyyden torjumiseen.

Kansanedustaja toisensa jälkeen kävi puhumassa siitä, kuinka pienituloisimpien eläkeläisten tilannetta on parannettava. Oli ilahduttavaa kuulla,
että olemme asiasta niin laajasti samaa mieltä yli hallitus–oppositiorajojen.

Seuraavaksi olisi kuitenkin aika päästä sanoista tekoihin. Tähän mennessä hallituksen politiikka on ollut pienituloisimpia kurjistavaa.

Hallitus on tehnyt jopa 90-luvun lamaan verrattuna historiallisen suuria indeksijäädytyksiä.
Se on pienentänyt lääke- ja matkakorvauksia ja korottanut asiakasmaksuja.
Nämä ovat syöneet pois takuueläkkeisiin tehdyn pienen korotuksen.

Eläkeläisten lisäksi hallitus on leikannut työttömiltä, lapsiperheiltä ja sairailta. Hallituksen politiikan seurauksena osattomuus on yhä yleisempää.

Leikkaukset ovat pakottaneet yhä useamman miettimään,
ostaako kunnollista ruokaa vai lääkkeitä,
tai onko varaa hankkia lapselle uusi talvitakki.

Tämän kehityksen päätepysäkki ja hyvinvointivaltiomme häpeäpilkku ovat leipäjonot. Tällä hetkellä leipäjonojen Suomi ja menestyjien Suomi erkaantuvat toisistaan.
Tämä kehitys meidän on saatava käännettyä. Viimeisen sadan vuoden aikana Suomesta on rakennettu hyvinvointivaltio.

Emme kai juuri nyt, Suomen 100-vuotisjuhlavuonna,
halua antaa tästä periksi?

Rakkaat ystävät,

Maailman muutoksessa sosiaaliturvamme on jäänyt ajastaan jälkeen.
Se kaipaa kipeästi muokkaamista tähän aikaan. On mielenkiintoista nähdä, millaisia tuloksia vuoden alusta alkaneesta perustulokokeilusta saadaan. Vaikka kokeilussa on omat puutteensa, on hyvä, että asiassa on päästy vihdoin liikkeelle.

Jatkossa on syytä laajentaa kohderyhmää,
jotta saamme kattavamman kuvan siitä, millaista uutta työtä perustulon avulla syntyy.
On myös syytä ottaa mukaan verotuselementti,
jotta perustulo säilyy kustannuksiltaan toteuttamiskelpoisena.

Vaikka eri puolueilla on erilaisia malleja perustulosta,
niin laaja yhteinen näkemys vallitsee siitä,
että nykyinen sosiaaliturva on uudistettava vastaamaan paremmin
tämän päivän työelämän pätkittäisyyttä ja pirstaloitumista.

Oli hienoa huomata, että demareissakin on nyt viimein herätty sosiaaliturvan päivittämistarpeeseen.
Viikko sitten puoluekokouksessaan he esittelivät oman mallinsa,
jota he kutsuvat yleisturvaksi.

Demareiden malli vaikuttaisi olevan hieman modernisoitu työttömyyskorvaus.
Toisin kuin perustulo, se on vastikkeellinen ja työnhakuun sidottu.

Kiinnostavan mallista tekee kuitenkin se, että mallissa asumistuki korvattaisiin yleisturvan asumisosalla, jonka määrään vaikuttaisivat perhekoko ja asuinpaikkakunnan keskimääräinen neliövuokra.
Siinä asumistuki ei enää suoraan määräytyisi vuokran suuruuden perusteella.
Tätä asumisen tuen erottamista vuokratasosta mekin olemme ehdottaneet,
ja on hyvä kuulla, että demareilla on tästä samansuuntaisia ajatuksia.

Rakkaat ystävät,

Kunnissa voimme tehdä paljon sen eteen, että kaikista pidetään huolta.
Kuntien tehtävä on edistää terveyttä, tasata hyvinvointieroja ja lisätä tasa-arvoa.

Kuten Villen puheesta jo kuulimme,
laadukas koulutus ja varhaiskasvatus ovat tässä aivan avainasemassa.

Tammikuussa kansanedustajia kehotettiin Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi jalkautumaan kouluihin.
Itse vierailin parissakymmenessä itäsuomalaisessa koulussa alakouluista amiksiin. Oppilaat saivat tentata kansanedustajien työstä.

Kyselytunnit olivat varsin antoisia. Mutta keskusteluista opettajien kanssa välittyi huoli lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Koulutuksesta leikkaaminen näkyy koulujen arjessa
suurina ryhmäkokoina,
tukiopetuksen vähyytenä,
erityisopetuksen riittämättömyytenä
ja oppimateriaalien puutteena.

Opettajat miettivät,
miten huomioida kaikki oppilaat,
tarjota riittävästi tukea tarvitseville
ja taata työrauha kaikille.

Hätkähdyttävintä vierailuilla oli kuulla,
kuinka yläkoululaiset, lukiolaiset ja amislaiset olivat huolissaan tulevaisuudestaan.
Monia mietitytti oma toimeentuloa opiskeluaikana.

Samoin koulutuspaikkojen karkaaminen yhä kauemmaksi
samalla kun julkinen liikenne heikkenee ja kallistuu.
Amislaiset olivat huolissaan lähiopetuksen vähäisestä määrästä
ja riittävän tuen ja ohjauksen saamisesta. Hyvät ystävät.

Me tiedämme,
että koulutussäästöistä maksetaan moninkertainen hinta tulevaisuudessa.
Siksi ne pitää perua ja kunnissa meidän on satsattava koulutukseen.

Koulutuksen ohella iso kysymys köyhyyden ja eriarvoistumisen torjunnassa on asuminen.
Asumisen hinta kallistuu koko ajan varsinkin suurissa kaupungeissa.
Korkeat vuokrat haittaavat jo työn perässä liikkumista.

Ne aiheuttavat asuinalueiden eriytymistä ja keskittävät pienituloiset samoille asuinalueille usein heikkojen julkisten kulkuyhteyksien päähän. Kohtuuhintaisen asumisen puute ei ole vain isojen kaupunkien ja pääkaupunkiseudun ongelma, vaikka siellä tilanne on kaikkein pahin.

Tarvetta kohtuuhintaisille asunnoille on kaikkialla. Kuntien tulee kaavoituksen ja maanhankinnan avulla kaikkialla maassa huolehtia, että kohtuuhintaisia asuntoja on tarjolla riittävästi.

Asuinalueista tulee tehdä monimuotoisia sekoittamalla erityyppisiä asuntoja.
Näin estetään asuinalueiden eriytymistä.
Myös yhteisöllistä asumista tulee lisätä,
se on hyvä keino torjua yhä kasvavaa yksinäisyyttä.  

Tärkeintä on, että jokaisella on asunto.
Tämä pitää varmistaa kunnissa.

Aina ei riitä pelkkä asunto, vaan tarvitaan myös tukea asumiseen,
mistä kuntien on myös huolehdittava. On mahdotonta laittaa muutakaan elämää raiteilleen,
jos ei ole asuntoa.

Hyvät ystävät, Vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät kunnista maakuntien vastuulle,
niin kuntalaisten palvelujen tarve ei katoa.
Ihmiset käyttävät palveluita vastedeskin siellä missä asuvat.

Uusien valtuustojen aloittaessa työnsä sote-palvelut ovat monissa paikoissa vielä kuntien tai kuntayhtymien vastuulla.
On tärkeää huolehtia, että sote-uudistuksen myötä painopiste on jatkossa uudistuksen tavoitteiden mukaisesti
terveys- ja hyvinvointierojen kaventamisessa,
ihmisten kokonaisvaltaisessa hoitamisessa ja auttamisessa
sekä perusterveydenhuollon vahvistamisessa.  

Kapulanvaihdon jälkeen kunnille jää vastuu kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä.

Myös syrjäytymisen vastainen työ tehdään kunnissa.
Tähän tarvitaan yhteistyötä koulujen, vapaa-ajan palveluiden,
työvoimapalvelujen sekä sosiaali- ja terveystoimen järjestäjän välillä. Varhainen puuttuminen on keskeistä. Etsivän nuorisotyön avulla on jo pitkään tavoitettu nuoria,
jotka uhkaavat muuten jäädä avun ja tuen ulkopuolelle.

Etsivän nuorisotyön rinnalle pitää tuoda myös etsivä vanhustyö.
Meillä on valtavasti vanhuksia, jotka liikuntakyvyn heiketessä jäävät yksin koteihinsa. Heidät pitää etsiä kodeistaan ja ohjata palveluiden piiriin.
Tällaisella toiminnalla on valtava vaikutus ikäihmisen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn ylläpidossa. Järjestöjen matalan kynnyksen palvelut ovat tärkeitä syrjäytymisen ehkäisyssä ja varhaisessa puuttumisessa.

Järjestöjen ylläpitämät erilaiset vertaistukiryhmät ovat monelle tärkeä keino saada apua ongelmiin.
Järjestöt tarjoavat myös vapaaehtoistyön paikkoja ja monenlaisia mahdollisuuksia osallisuuden lisäämiseen. Kuntien tulee pitää hyvää huolta alueensa järjestöjä tukemalla niitä tukea niin avustuksilla kuin antamalla tiloja käyttöön.

Matalan kynnyksen palveluita tarvitaan myös yksinäisyyden torjumiseen.
On tärkeää, että asuinalueilta löytyy yhteisiä tiloja, jonne voi tulla viettämään aikaa ilman, että pitäisi maksaa tai ostaa mitään.
Pidetään kunnissa huolta siitä, että siellä on lähikirjastoja, kylätaloja ja korttelitupia.

Monissa kunnissa on luotu hyviä malleja siihen, miten torjutaan yksinäisyyttä.
On kulttuurikummeja, jotka hakevat kotoa mukaan museoon tai näyttelyyn.
On liikuntakavereita, jotka hakevat lenkille tai tansseihin.
On kehitetty sähköisiä sovelluksia, jotka lähettävät muistutuksen,
kun on aika lähteä jumppaan.

Erilaisilla hankkeilla on myös mahdollista tuoda sukupolvet yhteen.
Varamummot ovat korvaamattomia perheille, jotka asuvat kaukana sukulaisistaan. Lukuvaareilla on aikaa auttaa koululaisia läksyjen teossa. On tärkeää, että vapaa-ajan palveluihin kaikki ovat tervetulleita riippumatta iästä, sukupuolesta tai ihonväristä.

Palvelumaksuja tulee mitoittaa asukkaiden maksukyvyn mukaan niin,
että myös köyhillä on mahdollisuus harrastaa.

Kunnissa pitää varmistaa, että kotouttaminen hoidetaan hyvin.
Siihen tulee panostaa alusta alkaen, jotta maahanmuuttajilla on hyvät eväät kiinnittyä yhteiskuntaamme.
Riittävä kielenopetus on avainasemassa.
Myös erilainen muu tuki ja apu on tärkeää.

Esimerkit kertovat siitä, ettei kuntien työ köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä tarvitse aina olla erityisen monimutkaista tai kallista.
Yhteistyöllä, hyvien käytänteiden jakamisella ja olemassa olevien rakenteiden hyödyntämisellä pääsemme jo pitkälle.

Hyvät ystävät,

Kaikissa päätöksissä on tärkeää pitää aina heikompien puolta. Näin voimme estää eriarvoistumista, torjua köyhyyttä ja ehkäistä syrjäytymistä.

Suomi on ollut maa, jossa kaikista on pidetty huolta. Sellainen me voimme olla myös tulevaisuudessa.
Me Vihreät haluamme, että kunnissa huolehditaan kaikista.