Heidi Hautalan puhe puoluekokouksessa 17.6.2017

Hyvät vihreät ystävät, Kaksikymmentäviisi vuotta sitten eräs toimittaja kysyi minulta, vihreiden silloiselta puheenjohtajalta, onko mahdollista, että vihreät saavuttaa joskus vielä viidentoista prosentin kannatuksen rajapyykin. Minulla oli päälläni samanlainen värikäs hippimekko kuin nyt.

Minulla oli päälläni samanlainen värikäs hippimekko kuin nyt. Purskahdin nauruun ja tokaisin, että “ei todellakaan”!

Aikaa siihen meni mutta näin kävi. Viidentoista prosentin kannatus on mielipidemittauksissa ylittynyt ja mehän teemme siitä totta seuraavissa vaaleissa. Se on uskomaton suoritus! Tässä me nyt olemme koolla, koko maan puolue vihreät.

Haluan muistaa yhtä vihreiden ensimmäisistä kansanedustajista, Erkki Pulliaista. Hän julisti kolme vihreää teesia. Luonnon kantokykyä ei saa ylittää, ihmisen sietokykyä ei saa ylittää eikä yhtään laskua saa jättää tulevien sukupolvien maksettaviksi. Me toteutamme tätä tehtävää edelleen.

Vihreät ympäri Suomen on tehnyt lujasti työtä ansaitakseen ihmisten luottamuksen. Ja se on kaikkien teidän ansiota. Erityisen painokkaan kiitoksen ansaitsee tietenkin väistyvä puheenjohtajamme Ville Niinistö.

Villen tapasin ensimmäistä kertaa Heinolan kesäpäivillä, taisi olla 2000-luvun alussa. Muistan ajatelleeni, että siinäpä terävä ja mukava tyyppi, josta kuullaan vielä. Ja ollaan kuultu.

Olet uskaltanut puolustaa ihmisoikeuksia aikana, jolloin moni vaikenee. Olet ollut ympäristöministerinä tekemässä vihreistä arvoista totta. Ja olet ollut tekemässä vihreistä inhimillistä vaihtoehtoa, johon yhä useampi tukeutuu. Kiitos, Ville, loistavasta työstä. Sinä olet vihreän edistyspuolueen airut ja tällä tiellä me kaikki jatkamme sinun kanssasi.

 

Hyvät Vihreät,

Kannatuksemme osoittaa, että vihreää liikettä tarvitaan. Moni on tänä päivänä yhtä mieltä siitä, että niin ympäristöä, ilmastoa kuin ihmisiä koskevien päätösten täytyy olla oikeudenmukaisia. Mutta sanojen lisäksi me olemme valmiita toimimaan.

Tällä viikolla politiikassa on päästy puhumaan arvoista - mutta petollisesti. Sipilän hallituksen kaudella olemme nähneet, miten todelliset arvot vaikuttavat tekoihin. Miten helppoa on puhua arvoista ylevästi yhtä ja tehdä toisaalla päätöksiä, jotka ovat täysin puheiden vastaisia. Sipilän hallituksen turvapaikkapolitiikka on tästä surullinen esimerkki.

Sanotaan, että jokaisen ihmisoikeuksia on kunnioitettava. Silti lähetetään turvapaikanhakijoita takaisin vaarallisiin oloihin ja suljetaan silmät seuraamuksilta.

Sanotaan, että kodeistaan pakenevia lapsia ja naisia pitäisi auttaa, mutta tehdään perheenyhdistämisestä mahdotonta ja jätetään heikoimmassa asemassa olevat konfliktien armoille tai pakolaisleireille pärjäämään omillaan.

Sanotaan, että turvapaikanhakijoiden auttamisen sijaan on keskityttävä pakolaisuuden juurisyihin. Tehtävä maailmasta sellainen, että vaarallinen merimatka kumiveneessä ei olisi kotimaan kamaraa turvallisempi vaihtoehto. Silti leikataan kehitysyhteistyövaroja hävyttömästi ja vaikeutetaan juuri niiden tahojen työtä, jotka pyrkivät torjumaan ilmastonmuutosta, torjumaan köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä ratkaisemaan konflikteja.  Kansainvälisiä sitoumuksia ja maailman kriisien kiihtymistä vasten Suomen leikkaukset kehitysyhteistyöstä ovat häpeällisiä.

Suuntaus on huolestuttava myös Euroopan tasolla. Tällä hetkellä näyttää siltä, että EU-maita kiinnostaa enemmän ulkorajojen tilkitseminen kuin köyhyyden vähentäminen. Euroopassa kehityspolitiikkaa katsotaan muuttoliikkeen hallinnan linssin läpi. Köyhyyden vähentämisen sijaan varoja halutaan ohjata yhä enemmän sotilas- ja poliisivoimien kapasiteetin vahvistamiseen, maahanmuuton estämiseen ja rajojen tiivistämiseen.

Tämä on paitsi väärin, myös typerää ja lyhytnäköistä. Vain vakautta ja rauhaa rakentamalla sekä ilmastonmuutokseen ja eriarvoisuuteen puuttumalla voimme luoda tilanteen, jossa ihmisten ei tarvitse paeta kodeistaan. Rajojen sulkemisen sijaan pitää etsiä yhteisiä ratkaisuja, jakaa vastuuta ja auttaa niitä, jotka apua tarvitsevat.

Suomi sekä EU kokonaisuudessaan ovat sitoutuneet YK:ssa kestävän kehityksen tavoitteisiin. Yksi tavoitteista tähtää äärimmäisen köyhyyden poistamiseen maailmasta.  Nämä 15 universaalia tavoitetta ovat pitkälti jo Vihreän politiikan ytimessä.

Politiikka liikkuu nopeasti, sen olemme huomanneet myös täällä kotimaassa viimeisen viikon aikana. Uusia liikkeitä syntyy ja tulee syntymään. Yhteistä näille liikkeille on se, että poliittinen kenttä Euroopassa on murtumassa ulos vasemmisto-oikeisto-jaottelusta. Yhä useammin valinta tehdään kansallismielisen sulkeutuneisuuden ja kansainvälisen avoimuuden välillä. Meidän vihreiden paikasta tällä akselilla ei ole mitään epäselvyyttä.

Nimittäin globalisaation myllerryksessä menneisyyteen katsominen ei auta. Euroopalle avoimia liikkeitä tarvitaan nyt. Niin me täällä Suomessa kuin esimerkiksi Macronin puolue Ranskassa ovat sellaisia edistyksellisiä, tulevaisuuteen katsovia liikkeitä, joita tämä aika tarvitsee. Ja jotka sanovat Euroopalle kyllä.

Nyt tarvitaan ihmisoikeuksien, inhimillisyyden ja tasa-arvon puolustajia, jotka eivät vastatuulessa taivu. Työ ihmisoikeuksien eteen on usein raskasta. Valtavien haasteiden edessä kokee helposti voimattomuutta, sitä kuulee järkyttäviä ihmiskohtaloita ja saa pahimmillaan osakseen roiman lastin vihapuhetta. Mutta vaikeuksien taakse ei saa mennä piiloon. Meidän Vihreiden on jatkettava rohkeasti sitä työtä, jota olemme tähänkin saakka tehneet jakamattoman ihmisarvon eteen.

Erityisen painokkaasti meidän on puolustettava kaikkein heikoimpien oikeuksia. Kun taantumukselliset voimat valtaavat tilaa naisten ja tyttöjen oikeuksien polkemiselle, meidän on tehtävä kaikkemme sen eteen, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja oikeuksia ei aleta nakertaa pala palalta. Työn tasa-arvon eteen on jatkuttava.

Kuuntelin viime viikolla amerikkalaisen professori Jeffrey Sachsin puhetta maailman kehitystavoitteista. Sachs totesi, ettei Yhdysvallat ole pystynyt vastaamaan globaalisaation haasteisiin, ja vielä vähemmän näinä aikoina, kun johdossa on akuuteista maailmanlaajuisista ongelmista piittaamaton presidentti. Lainaan pätkän Sachcsin puheesta:

“Tilanne  on vaarallinen, eikä sitä voi hyväksyä. Meitä on useita toisella puolella Atlanttia, jotka teemme kaikkemme, että tilanne paranee. Sitä ennen Euroopan tulee ottaa ohjat. Olemme astuneet uudelle aikakaudelle ja nyt EU:n tulee ottaa johtava rooli maailmassa.“

Sachs on oikeassa. Kaikesta huolimatta ilmassa on aistittavissa toivoa. Tarvitsemme eurooppalaisen suunnitelman, sillä pelkät tavoitteet eivät riitä. Aivan kuten tarvitsemme toimia, sillä puheet eivät riitä.

Eurooppa ei saa ummistaa silmiään maailmaamme ravistelevilta haasteilta. Päinvastoin. Nyt ei ole aika luovuttaa, nyt EU:n on aika astua johtoon.

 

Hyvät ystävät,

Tämä on jännittävä päivä. Näin 25 vuotta myöhemmin olen hyvin iloinen siitä, että ennustin vihreiden kannatuksen kasvun väärin. Positiiviselle, tulevaisuuteen katsovalle ja ratkaisukeskeiselle vihreälle puolueelle on nyt tarve ja kysyntää, ja tänään sitä johtamaan asettuu uusi puheenjohtaja. Hänelle haluaisin antaa neuvon. Politiikassa pikavoitot ovat makeita, mutta luottamuksen rakentaminen vaatii toisinaan niistä pidättäytymistä. Ja aikaa.

Minä ja me kaikki tulemme antamaan uudelle puheenjohtajalle kaiken tukemme.