Antero Vartian ryhmäpuhe ilmastopolitiikasta 27.9.2017

Arvoisa puhemies, viime vuosien sääilmiöt ovat osoittaneet, että seisomme kuilun reunalla. Vuosi 2016 oli kaikkien aikojen lämpimin. Samoin 2015 sitä ennen, ja 2014 vuotta aiemmin.

Olen kuullut tutkijoiden toistavan samaa ajatusta yhä useammin: ilmastonmuutos etenee rajummin kuin uskoimme. Lämpöasteet kasvavat nopeammin, merenpinta nousee korkeammalle ja tuulet puhaltavat voimakkaammin. Jo kahden asteen nousu aiheuttaa huomattavasti enemmän tuhoa, kuin olemme ymmärtäneet.

Suomen luullaan olevan ilmastonmuutoksen mallioppilas. Todellisuus on valitettavasti toinen.

Keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelma perustuu Suomen EU-tavoitteeseen vähentää päästöjä 39 %:lla päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla 2030 mennessä sekä ilmastolakiin kirjattuun vähintään 80 % tavoitteeseen 2050 mennessä.

Hallituksen metsä- ja bioenergiapolitiikka uhkaa kuitenkin vesittää nämä tavoitteet.

Suomi ajaa EU:ssa ennennäkemättömällä voimalla linjaa, jonka mukaan jäsenmaat saisivat pienentää metsiensä hiilinielua ilman seurauksia, kuten päästöoikeuksien ostoa tai lisätoimia muilla aloilla.

Bioenergiatavoitteiden vuoksi metsiemme hiilinielu uhkaa puolittua, mikä tekisi tyhjäksi kaikilla muilla sektoreilla tekemämme päästövähennykset. Lopputulos olisi, että Suomi ei vähennä kokonaispäästöjään ollenkaan vuoteen 2030 mennessä.

Ilmaston kannalta kokonaispäästöt ratkaisevat. Hiilinielun pieneneminen on sama kuin päästö. Jos lisäämme hakkuita ja pienennämme hiilinielua, pitää meidän kantaa vastuu ja lisätä päästövähennyksiä muilla sektoreilla.

Suomen tavoitteet eivät nykyisellään riitä Pariisin ilmastosopimuksen velvoitteiden täyttämiseen. Sitran mukaan meidän pitäisi vähentää päästöjä 60 % vuoteen 2030 mennessä. Vuoteen 2050 mennessä meidän pitäisi imeä hiilidioksidia ilmasta - sen lisäksi, että päästömme ovat nolla. Meidän pitäisi asettaa tämän mittaluokan tavoitteet itsellemme sen sijaan, että olemme harmissamme meille EU:ssa sovittujen tavoitteiden tiukkuudesta.

Arvoisa puhemies,

Kehotan hallitusta pohtimaan, olemmeko menossa oikeaan suuntaan. Kannustaako Suomen investointiympäristö radikaaleihin vähähiilisiin innovaatioihin, kiertotalouteen ja kulutuksen vähentämiseen? Vai olemmeko edistämässä vanhoja ratkaisuja?

Turvetta verotetaan edelleen kevyesti, vaikka sen ilmastovaikutus on pahempi kuin kivihiilen. Yrityksille luotiin juuri uusi saastutustuki päästökauppakompensaation muodossa. Fossiilisen energian verotuet yltävät satoihin miljooniin. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotukia on leikattu.

Sääntely ja verotus tulee ohjata osoittamaan oikeaan suuntaan. Meidän pitäisi edistää älyverkkoja, energiansäästöä, lämpöpumppuja, energian varastointia, aurinkoa ja tuulta - ei niitä ratkaisuja, jotka lisäävät ilmastopäästöjä edes lyhyellä aikavälillä. Saastuttamisen tuet tulee yksinkertaisesti lopettaa. Ilmastonmuutoksen torjumisen resursseja tulee lisätä.

Liian usein jumiudumme puolustamaan vanhan teollisuuden etuja uusien päästöjä vähentävien ratkaisujen kustannuksella. Jos panostaisimme reilusti puhtaisiin teknologioihin, Suomen vaikutus energiamarkkinoihin voisi olla samaa luokkaa kuin Nokian vaikutus kännyköiden maailmanlaajuiseen kehittymiseen. Osaamista meillä on. Hiilijalanjäljen laskemisen ohella meidän pitäisi kiinnittää huomiota hiilikädenjälkeen, eli niihin mahdollisuuksiin, joita talouden muuttaminen vähähiiliseksi meille tuo.

Arvoisa puhemies,

Suomen ilmastopolitiikka tarvitsee huomattavasti lisää konkretiaa ja erityisesti kunnianhimoa. Teemme paljon asioita, jotka vievät oikeaan suuntaan, mutta edelleen liikaa asioita, jotka vievät päinvastaiseen suuntaan.

Unohdamme myös usein, mikä on todellinen uhka taloudellemme. Se on ilmastonmuutos, ei sen torjunta. Toimimme globaalissa markkinataloudessa eikä meillä ole mitään keinoja välttyä ilmastonmuutoksen ikäviltä seurauksilta.

Ilmastonmuutoksen suurin uhka on sen synnyttämät levottomuudet, sodat ja kansainvaellukset. Jos maailma sotii, ei suomalaisella elinkeinoelämälläkään mene kovin hyvin.

Ilmastopolitiikan onnistuminen ratkaisee, mikä on koko ihmiskunnan tulevaisuus. Pahimmillaan koko sivilisaatiomme romahtaa. Tätä taustaa vasten oikeiden päätösten ja isompien reformien tekemisen pitäisi olla helppoa.

Maailman tulevaisuus on kiinni meidän poliitikkojen tekemistä päätöksistä. Me emme saa paeta tätä vastuuta. Siksi kannustan hallitusta huolehtimaan valtionvelan lisäksi ilmastovelasta, jota emme saa jättää lapsillemme.

Näillä vastuullisilla päätöksillä on tavaton kiire. Meillä ei ole yhtä ainutta vuotta hukattavana.