— Touko Aalto

Touko Aallon puhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa 2.12.2017

Hyvät ystävät,

Joulukuu alkaa juhlavissa
tunnelmissa.

Aivan muutaman päivän päästä
Suomi täyttää sata vuotta.

Siinä on paljon juhlimisen aihetta.

Edeltävät sukupolvet ovat
rakentaneet meille maan,
josta voi olla ylpeä.

Se on maa,
jossa yhteen hiileen puhaltamalla
olemme päässeet sodan ja kurjuuden yli.

Se on maa,
jossa on haluttu tarjota jokaiselle
tasavertaiset mahdollisuudet
tavoitella onnea elämässään.

Se on maa,
jonka lupaus lapsille on ollut,
että teillä on paremmin.

Suomen matka köyhästä ja syrjäisestä
maasta menestystarinaksi on
inspiraatio niin meille
täällä Suomessa
kuin monelle maailmassa.

Sen tarinan oppeja on hyvä syventyä
miettimään nyt näin satavuotisjuhlan
kynnyksellä.

Meidän tässä salissa,
muiden politiikassa toimivien
ja kaikkien suomalaisten
on pidettävä huoli siitä, että
lupaus tämän maan lapsille pitää.

Lupaus siitä,
että teillä on entistäkin paremmin.

Että itsenäisen Suomen 
satavuotiaan tarinan
seuraavatkin luvut ovat
tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden
ja tulevaisuudenuskon vuosia.

Aitoa kunnioitusta edeltävien sukupolvien
työtä kohtaan on kantaa vastuuta 
päättäjänä siitä, että perintö siirtyy eteenpäin, 
entistäkin paremmassa kunnossa. 


Hyvät ystävät,

Tänä syksynä on tehty valtion
talousarviota.

Suomen seuraavan sadan vuoden
ensimmäistä budjettia.

Suomi on tienhaarassa.

Hallitus on pannut pienituloiset 
kantamaan suurimman taakan 
leikkauspolitiikastaan. 

Samoilta ihmisiltä he leikkaavat
yhä lisää. 

Vihreiden valinta on toinen.

Meidän vaihtoehtobudjettimme
varmistaisi, että käänne
parempaan näkyisi kaikkien arjessa.

Valtion budjetissa jokainen euro
on arvovalinta.

Meidän arvovalintamme on pysäyttää
eriarvoisuuden kasvu ja vähentää köyhyyttä.


Hyvät ystävät,

Köyhyyteen ja eriarvoisuuteen
liittyy läheisesti näköalattomuus.

Epätoivo ja epäusko siitä,
että lähtökohdista huolimatta
omaa osaansa voi parantaa.

Tässä koulutuksella on ollut
ja tulee aina olemaan
keskeinen rooli.

Siksi on huolestuttavaa, että
asiantuntijoiden mukaan lapsen
sosioekonominen tausta
vaikuttaa entistä enemmän
lapsen saamaan koulutukseen.

Siis se, millaiset tulot lapsen vanhemmilla on,
ovatko he töissä, opiskelemassa vai työttömänä,
vaikuttaa heidän lapsensa koulunkäyntiin.

Tämä on hälyttävää.

Suomessa duunarin lapsesta
on voinut tulla tohtori,
ja jokaisella on ollut yhtäläiset
mahdollisuudet hyödyntää osaamistaan.

Olemme tekemässä käännöstä,
ja sen käännöksen suunta on väärä.

Menemme kohti
lasten luokkayhteiskuntaa.

Keskustan ja kokoomuksen johtama hallitus
on leikannut koulutuksesta
historiallisen suuria summia.

Se on vienyt subjektiivisen oikeuden
täyteen päivähoitoon.

Se on kasvattanut ryhmäkokoja,
ajanut amikset ahtaalle
ja korkeakoulut yt-neuvotteluihin.

Se on leikannut elintärkeän siivun
nuortemme tulevaisuudesta.

Se on heikentänyt sitä,
mistä olemme aina saaneet olla ylpeitä,
mistä meidät tunnetaan maailmalla, ja
jota olemme saaneet esitellä ulkomaisille vieraille.

Se on rikkomassa tämän maan
kruununjalokiveä -
tasa-arvoista koulutusta.

Se ei käy.

Me Vihreät emme hyväksy sitä.

Emmekä me vihreät jää toimettomiksi,
ja katso vierestä,
kun lapsiltamme viedään tasa-arvoisen tulevaisuuden 
rakennusaineet.


Hyvät ystävät,

Vihreät rakentaa lapsiystävällistä Suomea.

Siksi olemme esittäneet
puolen miljardin euron satsauksia
koulutukseen.

Palautamme subjektiivisen päivähoito-oikeuden.
Pienennämme ryhmäkokoja,
toteutamme osa-aikaisen maksuttoman
varhaiskasvatuksen viisivuotiaille.

Investoimme peruskoulun laatuun
ja tasa-arvon parantamiseen.

Lisäämme amiksille
aloituspaikkoja, lähiopetusta ja opettajia.

Varmistamme,
että suomalaisten yliopistojen korkean tason
opetus ja tutkimus on sitä jatkossakin.

Sidomme koulutusmenot takaisin indeksiin,
jotta hintojen nousu ei vie koulutusta laskuun.

Meidän kouluistamme
on tehtävä jälleen maailman parhaita, jotta
jokaisella lapsella ja nuorella olisi
mahdollisuus hyvään koulutukseen.

Postinumerosta tai lompakon paksuudesta
riippumatta.

Vain siten voimme vastata
muuttuvan maailman tarpeisiin
ja rakentaa Suomen seuraavasta
sadasta vuodesta vielä paremmat.


Hyvät ystävät,

Hallitus ei ole ehdotuksiimme
tarttunut.

Se ei ole tehnyt arvovalintaa,
jossa budjetin rajallisia rahoja
ohjattaisiin koulutukseen.

Hallitus ei ole ottanut vakavasti
koulutuksen eriarvoistumista.

Koulutuksen eriarvoistuminen 
ei ole enää vain uhkakuva.
 
Sitä tapahtuu jokainen päivä, 
tässä ja nyt. 

Kaikilla opintoasteilla. 

Aina varhaiskasvatuksesta korkea-asteelle
henkilökunta joutuu painimaan
liian niukkojen resurssien kanssa.

PISAn kaltaisissa koulutusvertailuissa näkyy, että 
Koulutuksen tasa-arvo on heikentynyt. 

Asuinalueen ja kotitaustan merkitys 
on kasvanut oppimistuloksissa. 

Liian moni valmistuu peruskoulusta ilman
riittävää lukutaitoa.

Liian moni putoaa opintieltä kesken toisen asteen.

Liian moni syrjäytyy yhteiskunnasta ja työelämästä
kokonaan.

Siksi Vihreät jättää pian välikysymyksen
koulutuksen eriarvoistumisesta.

Se on tehtävä, koska Sipilän hallituksen
välinpitämättömyys koulutuksen tasa-arvon
edessä
täytyy haastaa.

Talouskasvun seurauksena syntyvää liikkumavaraa
hallitus käyttää hyvätuloisille kasautuviin
veronkevennyksiin,
mutta koulujen arjen, opettajien työtaakan
ja lastemme tulevaisuuden se unohtaa.

Lainvalmistelutyössään hallitus jättää lapsi-
ja sukupuolivaikutusten arviot tekemättä.

Ei olisi kannattanut.

Niistä olisi selvinnyt, että hallituksen
leikkauspolitiikka kasautuu työttömien vanhempien
lapsille.

Juuri niille, jotka kaipaisivat eniten tukea
ja kannustusta.

Varallisuuserojen ja köyhyyden kasvu 
yhdistettynä
eriarvoistuvaan koulutukseen
on perintö, jota me 
emme voi jättää
jälkeemme.


Hyvät ystävät,

Haluaisin puhua myös lukemisesta.

Tässä kokouksessa käsitellään
lukutaitoa ja sitä, miten Suomi
saataisiin jälleen lukemaan
enemmän.

Tämä yhteiskunta on 
tekstien yhteiskunta.
Yhä useammassa ammatissa
lukeminen ja kirjoittaminen 
ovat irrottamaton osa työtä.

Oli kyseessä sitten
hoitaja tai laitoshuoltaja,
asiantuntija tai koodari,
on pystyttävä sisäistämään lukemaansa ja
raportoimaan kirjallisesti tekemäänsä.

Vietämme yhä enemmän vapaa-aikaamme
erilaisten tekstien parissa.

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat
tärkeämpiä taitoja kuin koskaan.

Arkemme täyttävät Facebook-päivitykset,
uutislinkit ja chat-viestit.

Silti meidän kouluissamme,
jotka joskus olivat maailman parhaita,
kasvaa lapsia,
joiden luku- ja kirjoitustaito on hyvin heikkoa.

Erityisesti lukutaidon ongelmista
kärsivät peruskoulujemme pojat.

Kolme neljästä heikosti lukevasta lapsesta
on poikia.

Ero lukutaidossa tyttöjen ja poikien välillä
on Suomessa,
koulutuksen mallimaassa,
suurempi kuin missään muussa OECD-maassa.

Suurempi kuin
missään muussa
OECD-maassa.

Joka vuosi suomalaisesta peruskoulusta
valmistuu tuhansia lapsia,
joiden lukutaito ei riitä
jatko-opinnoista selviämiseen.

Tätä ei voi ottaa olankohautuksella
tai kevyin mielin.

Lukutaito ja koulutus ehkäisevät syrjäytymistä
kaikista keinoista parhaiten.

Ilman niitä liian moni 
ei työllisty aikuisiällä.

Ilman niitä liian moni 
putoaa yhteiskunnan laitamille.

Sinne, mistä heitä on
entistä vaikeampi löytää.

Kierre kohti yhä vaikeampaa syrjäytymistä
on valmis.

Se on kallista ja raskasta yhteiskunnalle,
mutta erityisesti yksilölle itselleen.

Siihen tilanteeseen ei pidä joutua
kenenkään.

Jokaisen tilaston takana
on yksittäisiä ihmisiä ja
ihmiskohtaloita.

Unelmia, jotka valuvat hiekkaan.

Siksi tämä asia on niin tärkeä.

Me emme saa kadottaa yhtään lasta
emmekä yhtään nuorta.


Hyvät ystävät,

Tilastoissa näkyvistä poikien
ongelmista on puhuttu paljon.

Se ei tarkoita sitä, että koulutuksemme
ongelmakohdat koskisivat vain poikia.

Ne ovat yhteisiä kaikille.

Eivät suomalaiset pojat ole tyhmiä tai laiskoja.

Poikamme ovat ainutlaatuisia,
eri tavoin oppivia, innokkaita.

Aivan kuten muutkin lapset.

Kaikille lapsille,
olivat he mitä sukupuolta tahansa,
eivät sovi samat tavat oppia.

He eivät pidä samanlaisista teksteistä,
aivan kuin eivät samanlaisista ruoistakaan.

Toiselle maistuu makaronilaatikko ja proosa,
toiselle ennemmin salaatti ja sarjakuva.

Kummatkin ovat yhtä oikein.

Siksi meidän pitää pystyä
tarjoamaan lapsillemme monipuolisia tekstejä.

Etsiä se lukemisen muoto,
joka maistuu parhaiten.

Se vaatii lisää resursseja koulutukseen,
ja lisää tukea opettajille,
jotka tekevät mittaamattoman arvokasta työtä
kovien paineiden alla.

Tärkeintä on,
että lapsi oppii lukemaan,
nauttii lukemisesta
ja löytää itselleen mieluisia tekstejä
sekä itselleen sopivan tavan lukea.

Uudet oppimisvälineet ja sähköiset muodot
voivat lisätä lasten lukuintoa.

Lukemisen ei tarvitse välttämättä tarkoittaa
paikallaan istumista
klassikkoteosten äärellä.

Se voi olla paljon muutakin.

Lukiessa sanavarasto kehittyy.

Se antaa erinomaiset valmiudet
nykyiseen ja tulevaisuuden työelämään,
joka elää teksteistä.

Tarvitsemme lisää
positiivisesti lukemiseen suhtautuvia roolimalleja.

Tubettajia, urheilijoita ja artisteja,
jotka lukevat
ja kannustavat muitakin lukemaan.

Olemme nähneet jo,
millainen positiivinen vaikutus verkkopelaamisella
voi olla nuorten englannin taidoille.

Mistä löytäisimme samankaltaisen ilmiön
lukemiselle?


Hyvät ystävät,

sen lisäksi, että puolustamme
koulutuksen määrärahoja
eduskunnassa, kunnissa,
vanhempaintoimikunnissa,
mielenosoituksissa ja yliopistoissa,

voimme levittää yhdessä lukemisen iloa. 
Luetaan lapsille.
Luetaan yhdessä heidän kanssaan. 
Mennään yhdessä kirjastoon.
Mennään mukaan tarinoiden maailmaan. 

Lasten lukutaidon tukeminen
on koko Suomen yhteinen tehtävä. 
Siinä on meille haaste seuraavalle sadalle vuodelle.

Tällä hetkellä oma lukemiseni
jää liian usein työpapereihin.

Lapsena ahmin Viisikko-kirjoja.

Kun en juossut suunapäänä pihalla
omissa seikkailuissa,
uppouduin toisten seikkailuihin.

Luin myös kaiken,
mikä liittyi dinosauruksiin.

Kuten tiedätte,
siten opin myös suuresta innoittajastani,
Brontosauruksesta.

Löydetään ne tekstit,
jotka tekevät lapsiimme nyt vaikutuksen.

Ne eivät välttämättä ole Viisikkoja,
vaan ne voivat olla vitsikirjoja.

Ne voivat olla lehtiä,
räppilyriikoita tai tietokirjoja.

Sillä tämä maa,
ja tämän maan lapset,
tämän maan pojat,
kaipaavat enemmän lukemista.

Sitä uuden oppimista,
ajatusten syntymistä ja 
kirjoittamisen kehittymistä,
jota lukeminen tarjoaa.

Tämän maan tarinan kulmakiviä
on ollut koulutus.

Siksi lukutaidosta kiinni pitäminen
on niin valtavan tärkeää.

Emme saa hukata sitä,
mitä tämä yhteiskunta on
meille antanut.

Meidän sukupolvemme on saanut
tältä maalta paljon.

Meidän pitää pystyä
antamaan lapsillemmekin
sama hyvinvointivaltion lupaus,
jonka saimme omilta vanhemmiltamme.

Siitä hyvinvointivaltion lupauksesta,
Vihreät pitää kiinni.