— Olli-Poika Parviainen

Vihapuheeseen on puututtava jämäkämmin

Suomessakin on yleistynyt ilmiö, jossa toimittajiin ja muihin omalla nimellään julkisuudessa toimiviin ihmisiin kohdistetaan kasvavissa määrin systemaattista painostusta, uhkailua ja häirintää. Kyse on myös suoranaisesta vainoamisesta. Häiritsijöiden yhteistoiminta vaikuttaa useissa tapauksissa masinoidulta ja järjestelmälliseltä. 

Häirintä tuntuu kytkeytyvän sellaisiin maahanmuuton kaltaisiin yhteiskunnallisiin teemoihin, joiden ympärillä kuohuu muutenkin. Myös esimerkiksi Venäjään liittyvä keskustelu on vaikuttamisyritysten kohteena. Häirinnän kohteeksi joutuu useammin nainen. Vihapuhe kohdistuu julkisessa ammatissa toimivien ohella myös tavallisiin kansalaisiin.

Usein vaino tapahtuu verkossa, mutta sitä esiintyy myös muualla. Olemme saaneet lukea myös tapauksista, joissa toimittaja on jopa joutunut muuttamaan toiselle paikkakunnalle jatkuvan vainoamisen vuoksi. Tunnettuja vainon kohteeksi joutuneita toimittajia ovat esimerkiksi Turun puukotuksista kirjoittanut oikeustoimittaja Rebekka Härkönen ja järjestäytyneestä trollaamisesta raportoinut YLEn Jessikka Aro. 

Lukuisat häiriköt yksittäisten henkilöiden kimpussa ovat varsin tuore ilmiö, eikä asiaan ole osattu varautua riittävästi lainsäädännössä. Vainoaminen on ollut yleisesti rangaistavaa vasta muutaman vuoden ajan, eikä laissa mainita vainon organisointia tai masinointia. Tämä puute on korjattava.

Myös suomalaisten medioiden päätoimittajat ovat vaatineet pikaisia toimia poikkeuksellisessa kannanotossaan, jossa he vaativat toimittajien ja muiden julkisissa ammateissa toimivien ihmisten oikeusturvan parantamista. Tämä vaatimus on aiheellinen ja kannatettava.

Vainoaminen on uhka sananvapaudelle ja avoimelle yhteiskunnalle. Sen tarkoitus on vaientaa. Se vaikeuttaa toimittajan työtä ja uhkaa aiheuttaa itsesensuuria. Kyse ei olekaan vain häirinnästä, vaan tosiasiallisesta pyrkimyksestä rajoittaa toimittajien sananvapautta ja kaventaa yhteiskunnallista keskustelua. Siksikin asiaan on puututtava. Häirikön sananvapaus ei saa mennä muiden edelle.

Koska nykylainsäädäntö ei pysäytä tekijöitä, on lainsäädäntöä muutettava. Vihreä eduskuntaryhmä haluaa nämä muutokset tehdä. Meidän on arvioitava  lainsäädäntöä ja vallitsevia oikeuskäytäntöjä ja ryhdyttävä toimiin. Pallo on nyt hallituksella. Jätimme aiheesta kirjallisen kysymyksen oikeusministeri Häkkäselle. Vaadimme ripeitä toimia tilanteen korjaamiseksi.