Touko Aallon puhe puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä 26.5.2018

Hyvät ystävät,

Politiikassa meno on yhtä kuumaa
kuin kevätaurinko tuolla ulkona.

Hallituksen sote-soppa kiehuu pohjaan
ja hallituksen keittiömestareilta
tuntuu hukkuneen lieden säätimet.

Sote-uudistus on tärkeä jokaisen
suomalaisen elintärkeiden palveluiden
ja arjen kannalta.

Uudistus, saa sen tehtyä sitten tämä
hallitus tai seuraava,
tulee olemaan yksi Suomen historian
suurimmista hankkeista.

Sellaista ei pidä tärvätä hosumalla
turhanpäiten.

Järjestelmää on uudistettava,
koska terveyserot ovat Suomessa suuret
ja väestö ikääntyy.

Kun kyseessä on näin tärkeä asia,
ei uudistuksen valmistelusta pitäisi tehdä
sellaista farssia
kuin hallitus on saanut aikaan.

Uutiset sen kertovat:
kokoomuksen ja keskustan välinen 
markkinat sulle ja maakunnat mulle -lehmäkauppa 
alkaa purkautua. 

Viimeksi eilen 
kokoomuksen kansanedustaja Susanna Koski ilmoitti, 
että hän ei aio äänestää 
hallituksen sote- ja maakuntaesitysten 
puolesta eduskunnassa. 

Lepomäki, Harkimo 
ja nyt viimeisimpänä Koski 
uskaltavat sanoa ääneen sen, 
mitä muut hallituspuolueiden edustajat 
eivät ole ryhmäkurin vuoksi rohjenneet myöntää.

Hallituksen sote-esitys on kelvoton 
eikä se toteuta sille asetettuja tavoitteita.

Kullakin heistä on oma painotuksensa,
mutta heidän esittämänsä kritiikki
sisältyy siihen, 
mitä me olemme jo pitkään sanoneet.

Hallituksen sote-esitys
ei kavenna terveys- ja hyvinvointieroja.

Ei hillitse kustannusten kasvua.

Eikä turvaa saumattomia hoivaketjuja.

Soten takana edelleen olevat hallituspuolueiden
edustajat ovat jakaantuneet kahteen leiriin.

Hallituksen avokonttoriin on syntynyt kaksi bunkkeria,

Kokoomus ei voi hyväksyä sitä, 
että sote-palveluiden markkinamalli viivästyy
ja sitä kautta vaarantuu.

Kokoomus ei voi myöskään hyväksyä sitä,
että kokoomuksen vaatimuksesta maakuntien 
rahoitukseen rakennetun giljotiinin terää tylsytetään. 

Keskusta puolestaan ei voi hyväksyä sitä, 
että sen pyhän lehmän poikiminen vaarantuu
eikä keskustan ikiaikainen tavoite 
maakuntien Suomesta ehkä toteutuisikaan.

Kyseessä on pattitilanne. 

Tulevatko kokoomus ja keskusta toisiaan vastaan 
vai ajautuvatko he yhä kauemmaksi toisistaan?

Näinä päivinä hallituksessa käydään varmasti
vakavaa keskustelua siitä, 
otetaanko lusikka kauniiseen käteen 
vai laitetaanko lusikat jakoon. 

Panoksena ei ole enempää ja vähempää kuin se, 
että järjestetäänkö Suomessa seuraavaksi 
eduskuntavaalit vai maakuntavaalit. 

Maakuntavaalit ainakin varmuudella siirtyvät 
ja tämän myönsi myös ministeri Saarikko eilen.

Yksi asia keskustaa ja kokoomusta myös yhdistää. 

Se on tuo maakuntien rahoitukseen rakennettu giljotiini. 

Tuo giljotiini tarkoittaa sitä, 
että maakuntien rahoitusta 
leikataan mekaanisesti 
1,5 prosenttiyksikköä vuodessa. 

Siitä hallituksen puhuma kolmen miljardin euron
menovähennys vuoteen 2029 mennessä tulee.

Leikkauksilla, joita johtaa valtiovarainministeriö.

Sen vuoksi hallitus ei ole
missään vaiheessa osannut sanoa,
miten sen tavoittelemiin menojen vähennyksiin päästään.

Ei ole mitään keinoja.

On vain valtiovarainministeriön kabineteista
pakotettavat leikkaukset.

Maakunnille ei jää mitään liikkumavaraa.

Ainoaksi vaihtoehdoksi
jää kurjistaa palveluita
ja nostaa asiakasmaksuja.

Siitä kärsivät eniten ne,
jotka toimivia sosiaali- ja terveyspalveluita
kipeimmin kaipaisivat. 


Hyvät ystävät,

Suomalainen sosiaali- ja terveysjärjestelmä
on maailman kolmanneksi tehokkain.

Eurolla saadaan maailman kolmanneksi
eniten terveyshyötyä.

Se johtuu siitä, että meillä on vahva
järjestämis- ja rahoitusvastuu julkisella
sektorilla.

Malli ei ole ongelmaton.

Meillä on isoja terveys- ja hyvinvointieroja.

Meillä on liian monta pientä kuntaa,
joiden hartiat eivät riitä.

Meillä on liian paljon eriarvoisuutta siitä
miten nopeasti palveluiden piiriin pääsee.

Perusterveydenhuollon on annettu Suomessa
heikentyä liian pitkälle ja eurot ja osaavat työntekijät
valuvat työterveyshuoltoon, 
yksityiselle sektorille ja erikoissairaanhoitoon

Perus- ja erikoissairaanhoidon välinen kuilu
on kasvanut liian suureksi.

Valta ja vastuu kokonaisuudesta
on karannut liian kauaksi toisistaan. 

Tilannetta pahentaa niin sanottu monikanavainen 
rahoitus, joka johtaa kokonaisuuden kannalta
haitalliseen osaoptimointiin ja siihen, että eri rahoittajat
katsovat vain omaa tonttiaan. 

Nämä ongelmat pitää korjata.

Sehän tämän sote-uudistuksen tarkoitus piti olla.

Hallitus ei näitä ongelmia kuitenkaan aio korjata.

Sen sijaan se on tekemässä kohtalokkaan virheen.

Sen virheen ydin on monituottajamallin
ja heikon maakunnan yhdistelmä.

Se tärvelisi kaiken sen, 
missä olemme nyt hyviä.

Eikä tekisi mitään parantaakseen sitä,
missä olemme heikkoja.

Tämä vain siksi, että kokoomuksen
ja keskustan
yön pimeinä tunteina sopima
lehmänkauppa
markkinat mulle, maakunnat sulle,
saataisiin vietyä läpi.

Se on virhe sen vuoksi, että markkinamalli 
rikkoo ne toimivat käytänteet, joiden kautta
ihmisten terveyttä on voitu kustannustehokkaasti
hoitaa. 

Koko uudistuksen sydän on integraatio. 

Hallitus käyttää oman esityksensä perusteluna
sellaisia Suomen alueita, joissa
integraatio on viety pisimmälle.

Harmi vain, että hallituksen oma esitys
rikkoo juuri kaiken sen hyvän, 
mitä noilla alueilla on saatu aikaan.


Hallituksen esitys heikentää integraatiota
entisestään laittamalla julkisen ja yksityisen
sektorin kilpailemaan samoista perusterveydenhuollon
palveluista. 

Tämä tehdään vielä siten, että ihmisten palvelut
ripotellaan ympäriinsä niin, että ihmisten hoitosuhteet
muuttuvat katkonaisiksi ja eri toimijat eivät keskustele 
keskenään. 

Ja mitä kilpailua se on, jos yksityisten terveysasemien
tehtäväksi jää hoitaa vain niitä perusterveitä ihmisiä, 
joista saa kyllä veronmaksajien rahat, 
mutta joita ei tarvitse hoitaa

Ja jättää kaikki enemmän hoitoa tarvitsevat ihmiset 
maakunnan hoidettavaksi

Tämä kyhäelmä mahdollistaa kermankuorinnan.

Kun maksetaan vääristä asioista,
saadaan vääriä asioita.

Tässä tapauksessa yli- ja alihoitoa
ja vastuun siirtelyä.

Hyötyjä on terveysfirma,
häviäjä on tavallinen suomalainen.


Kun tämänkaltainen järjestelmä
istutetaan heikkoon maakuntaan, 
koko järjestelmä ajautuu kriisiin.

Maakunta on heikko, koska sillä 
ei ole mahdollisuutta kerätä
veroja toimintansa maksamiseen.

Eikä tosiasiassa vaikutusvaltaa
palveluiden tuottajiin.

Maakuntien itsehallinto rajoittuu rahoituksen
osalta lähinnä siihen, mihin valtiolta saatuja 
rahoja käytetään ja kuinka paljon
maakunnan asukkailta voisi kerätä lisää rahaa
asiakasmaksuina.

Nyt ollaan siis luomassa tilannetta, jossa maakunnilla
ei ole selviämisen mahdollisuutta ja niiden rahat saattavat
loppua jo lokakuussa. 

Ihmiset on kuitenkin hoidettava.

Tämän vuoksi budjettileikkuri ei voi toimia.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on 
perustuslain takaama perusoikeus.

Tässä maassa ei voi jättää sairasta hoitamatta.

Ja sen vuoksi me Vihreät emme voi hyväksyä
hallituksen epäinhimillistä budjettileikkuria, joka 
Jättää ihmiset heitteille

Kustannuksissa voitaisiin säästää, jos 
keskityttäisiin uudistuksen alkuperäisten
tavoitteiden toteuttamiseen.

Sen sijaan kustannuksia lisätään, jos tehdään valtava
tulonsiirto veronmaksajilta terveysbisnekselle
ja sen rahoittamiseksi leikataan
eniten apua tarvitsevien ihmisten palveluista.

Hallituksen virhe kostautuu jo heti 
maakuntauudistuksen alkumetreillä.

Maakunnille voidaan myöntää rahoituskriisin
sattuessa vain lyhytaikaista lainaa, 
valtiontakauksia tai harkinnavaraista lisärahoitusta.
 
Näitä viimesijaisia keinoja joudutaan käyttämään
kuitenkin jo heti ensimmäisinä toimenpiteinä. 

Näin sen vuoksi, että valtio leikkaa maakunnille
antamansa sote-rahoituksen kasvua 1,5 prosenttiyksikköä, 
koko uudistuksen käyntiin saattaminen sekä markkinamalli
 
nostavat kustannuksia tilanteessa, jossa
huoltosuhde heikentyy ja palveluiden määrä kasvaa. 

Kun toimintansa ensimmäisinä vuosina maakunnat
joutuvat elämään osin vanhassa ja osin uudessa 
järjestelmässä, jyrkkä menoleikkuri ajaa lähes 
kaikki maakunnat aluksi vararikon partaalle. 
 
Koska hallitus ei ole pystynyt missään
vaiheessa perustelemaan, miten uudistuksen
säästötavoitteisiin päästään ja minkälaisia
vaikutuksia uudistuksella on, ei esitystä 
voida myöskään hyväksyä. 

Hallituksen esitys pitää sisällään
myös merkittäviä riskejä, joita ei 
voi ottaa silmät sidottuna. 

Pahimmillaan uudistus johtaa
järjestelmään, joka ei täytä yhtään 
uudistukselle annettua tavoitetta, 
mutta lukitsee huonon järjestelmän 
pitkälle tulevaisuuteen.

Hyvät ystävät,

Yhtä vakavaa. 
kuin hallituksen esittämän uudistuksen kelvottomuus,
on ollut sen piittaamattomuus demokratian normeista.

Eduskunnassa on turvauduttu 
mitä omituisimpiin vippaskonsteihin,
jotta oppositio ei pääsisi vaikuttamaan valiokunnissa.

Pääministeri on peräti pyrkinyt määräilemään,
millä aikataululla eduskunnan tulisi historian suurin uudistus
käsitellä.

Ja se aikataulu on ilmiselvästi liian tiukka.

Tässä on katsottava isoa kuvaa
ja sitä, mitä tämä pitkällä tähtäimellä tarkoittaa.

Yhdenkään hallituksen sisäiset ristiriidat
ja poliittiset kriisit
eivät saa horjuttaa demokratiamme hyviä
toimintatapoja.

Niihin kuuluu se, että eduskunta käsittelee
jokaisen lain huolellisesti.

Niihin kuuluu myös se, että vaaleja ei
järjestetä turhan päiten pika-aikataululla.

Hallitus on pyrkinyt aikatauluun, jossa maakuntavaalit
järjestettäisiin alle neljän kuukauden sisällä siitä,
kun sote-lait hyväksytään.

Keskustelun tästä asiasta pääministeri
kuittasi hölynpölyksi.

Hölynpölyä se ei ole.

Liian kireä aikataulu vaalien järjestämiseen
uhkaa perustuslaissa turvattua kansalaisten
osallistumisoikeutta.

Se käytännössä estäisi eduskunnan ulkopuolisten
puolueiden ja valitsijayhdistysten osallistumisen vaaleihin
asianmukaisesti.

Niille ehdokkaiden ja rahankeräyslupien hankkiminen 
olisi tällä aikataululla kohtuuttoman vaikeaa.

Myös äänestäjien on vaikea hahmottaa, 
mistä äänestetään,
jos lait valmistuvat aivan loppumetreillä.

Oikeuskanslerinvirasto onneksi heräsi asiaan
ja totesi, että lakien on oltava voimassa kuusi kuukautta
ennen maakuntavaaleja.

On hyvä, että ministeri Saarikko 
uskaltautui myöntämään, 
että maakuntavaaleja ei tulla järjestämään 28. lokakuuta.

Se on hopeareunus tässä sote-farssissa.

Hyvät ystävät,

Tässä valtuuskunnan kokouksessa
hyväksytään Vihreiden sote-ohjelma
ja Vihreiden sote-malli.

Se viitoittaa tien sille,
miten Suomen
sosiaali- ja terveyspalvelut 
uudistetaan vastuullisesti
ja jokaisesta suomalaisesta huolehtien.

Se on malli, jota Vihreät ajaa
eduskunnassa oppositiossa.

Se on malli, jota Vihreät ajaa,
jos Sipilän hallituksen sote-malli
ja koko hallitus kaatuu.

Vihreiden malli korjaisi nykyisen
sosiaali- ja terveysjärjestelmämme ongelmia
tuhoamatta sen vahvoja puolia.

Me siirtäisimme soten isommille hartioille
eli maakunnille,
joilla olisi aito itsehallinto ja verotusoikeus.

Ja järjestäisimme maakuntavaalit,
joissa suomalaiset pääsisivät päättämään
palveluistaan.

Me emme sen sijaan antaisi terveysfirmojen
kuoria kermaa ja temmeltää vapaasti,
vaan kehittäisimme valinnanvapautta hallitusti
ja asteittain.

Kullekin alueelle sopivalla tavalla.

Meidän mallissamme ei myöskään lähdettäisi
ajamaan alas kaupunkien mahdollisuutta
huolehtia elinvoimastaan, kun valtionhallintoa
uudistetaan.

Eikä siinä etenkään ajettaisi alas ympäristöhallintoa.
ja uhrattaisi yhteistä ympäristöämme
kansainvälisille kaivosyhtiöille.

Meidän mallimme on toteuttamiskelpoinen
ja se on vapaasti hallituksen käytettävissä.

Jos hallitus kuitenkin saa kelvottoman mallinsa
kitkutettua läpi eduskunnan,
tulee Vihreät pyrkimään siihen,
että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen
me korjaamme sote-uudistuksen vakavat virheet.


Hyvät ystävät,

Hallitus yrittää nyt eduskunnassa estää sen,
että sote-esityksen ongelmakohdat nousisivat
käsittelyssä esiin.

Hallitus yrittää estää näiden ongelmien korjaamisen.

Se ei käy.

Tämä soten umpisolmu pitää avata.

Se voidaan tehdä kahdella tavalla.

Joko hallituksen on pistettävä lusikat jakoon.

Ja annettava kansan päättää eduskuntavaaleissa,
kuka uudistuksen saa viedä loppuun.

Hallituksen kaatuminen on pienempi paha kuin se,
että kiirehtimällä ja hutiloinnilla,
horjutetaan suomalaisten luottamusta eduskuntaan
ja siihen, että lait valmistellaan huolellisesti.

Tai vaihtoehtoisesti on annettava eduskunnalle 
aito työrauha käsitellä sote-lakeja.

Eduskunnalle täytyy antaa aito mahdollisuus varmistaa,
että saadaan tehtyä sellainen sote-uudistus,
joka turvaa suomalaisten palvelut
ja täyttää ne uudistuksen alkuperäiset tavoitteet, 
joista kaikki ovat samaa mieltä.

Terveyserojen kaventaminen, integraation parantaminen
ja kustannusten kasvun hillintä.

Hallituksen täytyy tähän työhön ottaa opposition
vastuulliset voimat mukaan,
jotta suomalaisten palveluiden kehittäminen
ei vie ojasta allikkoon.

Perustuslakivaliokunnan työlle täytyy antaa
sille kuuluva arvo suomalaisten perusoikeuksien
turvaajana.

Sosiaali- ja terveysvaliokuntaa ei saa painostaa
hutiloimaan liian nopealla aikataululla.

Sote-uudistus on korjattavissa.

Kyse on enää siitä,
kumpi on hallitukselle isompi asia.

Kasvojen menetyksen pelko,
vai jokaisen suomalaisen edusta huolehtiminen.

Siihen kysymykseen kiteytyy koko
viimeaikainen sote-kuohunta.

Toivon, että hallitus lopulta ottaa lusikan
kauniiseen käteen.

Ja tekee sote-uudistuksen
yhdessä opposition kanssa.

Se on pohja, jonka mukaista
sote-uudistusta Vihreät ajaa.

Jos hallitus ei siihen kykene,
on sen aika pistää lusikat jakoon
ja järjestyttää vaalit.

Ei maakuntavaalit,
vaan eduskuntavaalit.

Suomi odottaa ratkaisuja.

Ja ratkaisuja se ansaitsee.

Kiitos.

Jaa sivu: