— Olli-Poika Parviainen

Sivistys ja elinikäinen oppiminen ovat elinehtomme

Yhteiskuntamme ja oikeastaan koko maailma on nopeassa muutoksessa, jota esimerkiksi teknologian ennätysnopea kehitys kiihdyttää entisestään. Uuden oppiminen ja laaja sivistys ovat nykypäivänä tarpeen vähintään yhtä paljon kuin aiemmin, elleivät jopa enemmän.

Lapseni kysyvät minulta mitä hämmentävämpiä kysymyksiä. Tämä lienee tuttua monille. Lapset janoavat tietoa. Lapsi ihmettelee, kysyy ja kokeilee. Lapsi ei opi vain, kun häntä opetetaan vaan hän haastaa muut opettamaan ja myös oppimaan vain silkan ihmetyksen ja uteliaisuuden kautta. Näin lapsi rakentaa paitsi arjen osaamistaan myös inhimillisen sivistyksensä perustaa.

Sivistykselle ei ole yhtä määritelmää, mutta kaikilla on käsitys siitä, mitä se tarkoittaa. Omaksutun ja sisäistetyn tiedon lisäksi yhtenä sivistyksen osa-alueena pidetään avarakatseisuutta ja kiinnostusta tai uteliaisuutta maailmaa kohtaan. Se, että kantaa mukanaan uteliaisuuden kipinää, on arvokas apu paitsi uuden oppimiseen myös ihmisenä kasvamiseen.

Yhteiskuntamme ja oikeastaan koko maailma on nopeassa muutoksessa, jota esimerkiksi teknologian ennätysnopea kehitys kiihdyttää entisestään. Uuden oppiminen ja laaja sivistys ovat nykypäivänä tarpeen vähintään yhtä paljon kuin aiemmin, elleivät jopa enemmän.

Teknologiamurros tuo mukanaan myös työn murroksen. Kokonaisia ammattialoja katoaa ja uusia syntyy tilalle, yllättäenkin. Internet on miljardien ihmisten ulottuvilla, ja monissa maissa verkko ja teknologia ovat läsnä kaikkialla arjessa lähes jatkuvasti.

Teknologia mahdollistaa paljon uutta, mutta toisaalta tuo mukanaan myös esimerkiksi sosiaalisia ja ekologisia ongelmia. Voimme edistää esimerkiksi terveyttä ja hyvinvointia yhä yksityiskohtaisemmilla tavoilla mm. bioteknologian kehittyessä, ja ihmiskunta on tosissaan lähdössä avaruuteen. Samaan aikaan meillä arjen tallaajilla on enemmän tietoa älylaitteissamme kuin yhdelläkään historian keisarilla koskaan.

Kääntöpuolena alustajätit ja huomiotamme imevät algoritmit haastavat ja pahimmillaan ohjailevat meitä tavoilla, jotka voivat horjuttaa kokonaisia yhteiskuntia. Yhteyttä ja verkostoja luova teknologia esimerkiksi autoritääristen hallintojen käsissä puolestaan johtaa helposti dystooppisiin seurauksiin. Katsokaapa, mitä vaikkapa Kiinan kiiltävän pinnan alla tapahtuu.

Teknologian voimaan suhtaudutaan varsin usein kuin luonnonlakiin. Se oletetaan joko ratkaisevan ilmastonmuutoksen kaltaiset asiat tuosta vain tai vastaavasti johtavan suoraan turmioon. 

Tämä murros haastaa sivistyksen. Ja sivistyksellä voimme hallita murrosta. Sivistys on sitä, että tarkastelemme maailmaa eettisistä näkökulmista. Sen sijaan että ottaisimme asiat annettuina, muistamme esittää kysymyksiä. Samalla se on avoimuutta uusille mahdollisuuksille, ovi elinikäiseen oppimiseen.

Työelämä ei ole enää yksi raide vaan kyseessä on risteävien polkujen verkosto. Mahdollisuuksia avautuu ja sulkeutuu. Vastaamme tähän haasteeseen parhaiten edistämällä jatkuvaa oppimista ja sivistystä myös poliittisilla päätöksillä.

Meidän on Suomessakin koulutettava uudelleen tulevina vuosina satojatuhansia ihmisiä. Yleinen hokema puhuu jopa miljoonasta ihmisestä. Tämä määrä lienee ylimitoitettu, mutta haaste on silti todellinen.

Jatkuvaa oppimista ei kuitenkaan edistetä leikkaamalla koulutuksesta miljardi euroa neljän vuoden hallituskauden aikana, kuten nyt on tehty. Sitä ei edistetä rankaisemalla ihmisiä siitä, että he ovat esimerkiksi vailla työtä, kuten nyt on tehty. Jatkuvaa oppimista edistetään lisäämällä kouluttautumisen mahdollisuuksia ja koulutuksen resursseja tässä ja nyt. Toimia tarvitaan aina ammatillisesta koulutuksesta oppisopimuksiin ja korkeakoulujen ja perustutkimuksen rahoitukseen. Koulutuksen tulisi olla myös saavutettavaa. Siksi esimerkiksi toisen asteen koulutuksen maksuttomuuson niin tärkeää.

Sivistystä edistetään myös huolehtimalla siitä, että ihmisillä on oltava tilaa hengittää ilman jatkuvaa painetta. Siksi tarvitsemme yhteiskunnan tukiverkkoa ja esimerkiksi laadukkaita kulttuuri- ja liikuntapalveluita. Myös sosiaaliturva on uudistettava perustulon suuntaan, askelia on otettava jo nyt. 

Sivistyksen edistäminen lähtee kotoa ja jatkuu varhaiskasvatuksen kautta koulussa ja koko opintopolulla. Se on avuksi työelämässä, jossa tullaan jatkossa tarvitsemaan paitsi yksityiskohtaista asiantuntemusta, myös laajaa ymmärrystä eri asioista ja niiden suhteista. Sivistys on sitä, että säilytämme uteliaisuutemme. Yhteiskunta voi olla tässä mahdollistaja.

Luodaan siis jatkuvalle oppimiselle pohjaa satsaamalla koulutukseen. Turvataan sillä kestävä tulevaisuus.