Olli-Poika Parviaisen puhe valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 2. osasta käydyssä keskustelussa 4.3.2019

Arvoisa puhemies,

Työn murroksesta on puhuttu paljon. Tulevaisuusselonteossa ja siihen laatimassamme mietinnössä on keskitytty siihen, miten työ muuttuu ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia muutos tuo tullessaan.

Työn rakennemuutokset ovat todellisuutta ja teknologiamurros on voimakas, mutta työ itsessään ei ole katoamassa. Kuten olen aiemminkin todennut, esimerkiksi robotit eivät lähtökohtaisesti vie työtä vaan muuttavat sitä. 

Työelämä ei myöskään ole enää yksi raide jota pitkin edetään koulutuksesta työelämään ja eläkkeelle, vaan yhä useammille työura näyttäytyy risteävien polkujen verkostona, jossa mahdollisuudet ja olosuhteet elävät ja muuttuvat ajassa. 

Ihmisten jaottelu esimerkiksi työttömiin, yrittäjiin ja palkansaajiin ei ole enää tätä päivää, puhumattakaan tulevaisuudesta. 

Työelämän epävarmuuteen ja ylipäätään työn murrokseen vastataan monin keinoin. Yksi niistä on sosiaaliturvan kokonaisuudistus, joka on käynnistettävä heti seuraavalla eduskuntakaudella.

Uudistuksen yhteydessä on syytä ottaa askelia kohti perustuloa, joka tekee työn vastaanottamisesta mielekkäämpää ja tuo turvaa muutoksissa.

Perustulo lisäisi elämän ennakoitavuutta ja suunnitelmallisuutta sekä kannustaisi satunnaisenkin työn vastaanottamiseen.

Taannoin toteutettu perustulokokeilu oli otannaltaan liian suppea ja seuraavassa vaiheessa kokeilua tulisi laajentaa esimerkiksi yrittäjiin ja itsensätyöllistäjiin.

 

Arvoisa puhemies,

Toinen tärkeä keino työn murrokseen vastaamiseen on koulutus.

Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen rooli kasvaa. Oppimaan Oppiminen korostuu.

Työn ohessa opiskelua ja uudelleenkouluttautumista on edelleen helpotettava. Yksilöjä ei myöskään saa rangaista siitä jos heidän valintansa eivät kannakaan pitkälle tulevaisuuteen. 

Kaiken tämän keskellä eräs näkökulma jota pitäisi myös pohtia paljon laajemmin on teknologiamurroksen ja sivistyksen välinen suhde. 

Kun esimerkiksi työelämän ammattiosaaminen vaatii yhä pikkutarkempaa erikoistuvaa osaamista, on uhkana se, että esimerkiksi yleissivistyksen perustaa nakerretaan koulutuksessa. 

Suomessakin hallitus on toteuttanut miljardiluokan koulutusleikkauksia juuri nyt, kun teknologiamurros edellyttäisi aivan erityisiä satsauksia koulutukseen.

Ilman vankkaa yleissivistävää pohjaa meidän on paitsi vaikeaa synnyttää uusia innovaatioita, myös pitkän päälle mahdotonta pärjätä ja toimia avoimena yhteiskuntana. 

 

Arvoisa puhemies, 

Tarvitsemme laajempaa ja myös eettistä keskustelua siitä mitä teknologialta oikeastaan haluamme.

Esimerkiksi kouluissa puhutaan kyllä digiloikasta, mutta eteneminen on yhä usein laitevetoista, vailla syvempää ymmärrystä siitä mitä teknologialta oikeastaan halutaan. 

Tabletti kädessä on vain työkalu eikä kännykän räplääminen infoähkyssä synnytä yhtään innovaatiota, vaan päinvastoin voi rapauttaa jopa kykyämme keskittyä ja ajatella.

Myös esimerkiksi algoritmien valta on jo niin suuri, että algoritmisen ajattelun opettaminen ja asiaan liittyvän ymmärryksen lisääminen tulisi nähdä kansalaistaitoina, joita kaikkien tulisi jossain määrin hallita. 

Erityisen tärkeitä ovat myös monipuoliset medialukutaidot, joiden avulla voimme suojautua esimerkiksi kaikenlaiselta valeinformaatiolta, jonka levittämiseen tekoäly ja uudet teknologiat tuovat uusia keinoja.

Teknologiapolitiikan ei pidä perustua pelkkiin yltiöoptimistisiin odotuksiin, vaan laajaan analyysiin, myös varjopuolista.

Tulevaisuusselonteossakin teknologiaan suhtaudutaan paikoin naiivisti, kuvitellen sen ratkaisevan kysymyksiä kuin itsestään. 

Selonteossa sivuutettiin täysin esimerkiksi eettiset haasteet, jotka liittyvät mm. ihmisistä kertyvän datan käyttöön.

Tai otetaan esimerkiksi ilmastonmuutos. Teknologialla voimme kenties hillitä sitä, mutta teknologiaan itseensä liittyy laajoja ympäristöhuolia, ja keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi ovat olemassa jo nyt. 

Ei kannata tuudittautua siihen, että teknologioiden avulla päästöt yhtäkkiä nollataan. Kyse on meidän, ihmisten ratkaisuista ja siitä miten ja millaisia teknologioita hyödynnämme.

Teknologiaa voisimme osaltaan tulevaisuudessa hyödyntää paremmin myös mitatessamme hyvinvointia ja kestävyyttä. Bruttokansantuotteen rinnalle olisi hyvä tuoda muita, kokonaisvaltaisempia mittareita yhteiskunnan menestyksen ja hyvinvoinnin arviointiin.

 

Politiikkaa ei kannatakaan tehdä pelkkä teknologia edellä, vaan työtä on tehtävä planeetan ja ihmisen parhaaksi. Työn murrokseen on haettava ekologisesti ja sosiaalisesti kestävät ratkaisut. Tämä on eksistentiaalisen tärkeä asia.

Yhteiskunnan suuret trendit, teknologian kehitys, ilmastonmuutos ja työn murros haastavat tulevaisuudessa myös sen, miten ymmärrämme menestystä, hyvinvointia, toimeentuloa ja työtä. Meidän on valmistauduttava ajattelemaan näitä asioita hyvin perustavalla tavalla uudestaan tulevina vuosina.

Me kyllä pärjäämme, kunhan pidämme huolta toisistamme ja elinympäristöstämme.

Jaa sivu: