— Maria Ohisalo

Suomesta koulutuksen ja tutkimuksen suurvalta

Maria Ohisalo

Peruskoulujärjestelmä 1960-luvulla. Opintorahan korotus 1990-luvulla. 

Sekä peruskoulu että opintorahan korotus ovat oman aikansa rohkeita tekoja koulutuksen tasa-arvon eteen. Maksuton peruskoulu luotiin, jotta entistä useampi pääsisi opintielle perhetaustastaan riippumatta. Opintorahaa korotettiin kesken syvän laman, jotta myös korkeakoulujen ovet avautuisivat yhä useammalle ja Suomi nostettaisiin lamasta korkean osaamisen avulla. 

Kuten tiedämme, edellä mainitut uudistukset ovat kantaneet pitkälle: koulutuksen periytyvyyttä on onnistuttu hieman kaventamaan, ja korkeakouluihin hakeutuvat myös vähävaraisempien perheiden lapset. Uudistukset osoittavat hyvin sen, miten Suomen kehityksen tie on aina rakennettu koulutuksen ja osaamisen varaan. Myös vaikeina aikoina on edistetty koulutuksen tasa-arvoa ja panostettu osaamistason nostamiseen. 

Koulutuspolitiikka on tehokasta ja toimivaa köyhyyden ja eriarvoisuuden vastaista työtä. Koulutus antaa paitsi hyvät eväät elämään ja oppimiseen myös pitää mukana osana yhteiskuntaa. Koulutuksen ulkopuolelle jääminen voi syrjäyttää. 

Ensimmäistä kertaa tämän maan historiassa koulutuspolitiikan suunta käännettiin alaspäin vajaa neljä vuotta sitten, kun istuva hallitus päätti leikata koulutuksesta ja tutkimuksesta lähes miljardin. Leikkauksia perusteltiin heikolla taloustilanteella ja sillä, että velkaa ei saa jättää tuleville sukupolville. Toisin kuin aiemmin, rohkeutta panostaa koulutukseen ja osaamiseen ei tällä kertaa löytynyt. 

Kun keskusteltiin taloudesta, velasta ja kilpailukyvystä, keskustelusta unohtui se, millaisen osaamisvelan jätämme tuleville sukupolville, jos koulutuksen tasa-arvosta ja laadusta ei pidetä huolta. Samalla unohtui myös se, miten koulutusta rapauttamalla syrjäytämme nuoria. Tehdyt leikkaukset ovat johtaneet muun muassa ryhmäkokojen kasvamiseen, koulutuksen laadun heikkenemiseen ja aivovuotoon ulkomaille. Koulutusta rapauttamalla sivuutamme myös sen, että ilmastonmuutoksen ja työn muutoksen vuoksi tarvitsemme jatkuvasti uutta osaamista ja osaamisen päivittämistä.

Suomen ja suomalaisten tarina ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut juurikaan. Yhä edelleen koulutus ja osaaminen ovat meille kehityksen ja kestävän kasvun tae. 

Tarvitsemme miljardiluokan panostukset koulutukseen tulevalla hallituskaudella, ja panostukset tulee tehdä kaikille koulutusasteille taaperoista tohtoreihin ja jatkuvaan oppimiseen saakka. Se tarkoittaa sitä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle annetaan mahdollisuus opiskella niin pitkälle ja niin paljon kuin ikinä haluaa ja jaksaa. Se tarkoittaa myös sitä, että bussikuskin lapsesta voi tulla ydinfysiikan professori ja siivoojan jälkeläisestä maailmankuulu kapellimestari. 

Ennen kaikkea kyse on siitä, että jokainen on pidettävä mukana. Koulutuksen on kannateltava myös niitä, joille koulunkäynti syystä tai toisesta ei ole helppoa. Kun pidämme ryhmäkoot sopivan kokoisina, jokainen oppija saa riittävän tuen. Kun lisäämme henkilökohtaista ohjausta ja tukea, annamme mahdollisuuden kokeilla ja yrittää.

 

Kuva: Petri Artturi Asikainen