— Emma Kari

Emma Karin ryhmäpuhe 17.3.2020

Emma Kari

Meillä on ollut etuoikeus elää vakaassa maassa, jossa ajatus poikkeustilasta on ollut jotain kaukaista. Jotain mitä tapahtuu toisissa maissa tai toisessa ajassa.

Nyt me olemme ne ihmiset, joiden tehtävänä on viedä Suomi läpi poikkeuksellisen kriisin. Meidän edessämme on aika, joka tulee muuttamaan tätä maata. Me päätämme yhdessä, mihin suuntaan.

Olemme ryhtymässä täysin poikkeuksellisiin toimiin epidemian hidastamiseksi. Me suojaamme nyt mummojamme ja vaarejamme, isiämme ja äitejämme, sekä niitä jo valmiiksi sairaita ihmisiä, joille virus voi olla kohtalokas.

Me siirrymme poikkeusoloihin rakkaidemme suojelemiseksi. 

Epidemia pelottaa ja ahdistaa monia. En varmasti ole ainoa, joka on meinannut menettää hermonsa selittäessään äidilleen puhelimessa miksi lapsenlapsi ei nyt tule kylään ja miksi illan teatterilippu on jätettävä käyttämättä.

Monella vanhuksella on edessään yksinäisiä päiviä ja viikkoja. Kirjastot, teatterit ja uimahallit sulkevat ovensa. Harrastuksia tai päivätoimintaa ei järjestetä. Läheisten vierailut hoitolaitoksiin ja sairaaloihin loppuvat. Samalla heitä velvoitetaan pitämään etäisyyttä meihin.

Mutta fyysinen etäisyys ei saa tarkoittaa yksin jättämistä. Kirjoittakaa viestejä. Laittakaa oven taakse jätettyyn kauppakassiin kirje. Perustakaa perheryhmiä whatsappiin. Lähettäkää videoita lapsenlapsista.

Soittakaa. Jutelkaa. Kuunnelkaa. Me pidämme heihin nyt fyysistä etäisyyttä rakkaudesta.  Kaikessa muussa mielessä nyt on aika pitää rakkaat entistäkin lähempänä.

Meidän lapsemme tulevat muistamaan tulevat viikot ja kuukaudet koko elämänsä. Koulut sulkevat ovensa. Jalkapallotreenit on lopetettu. Tanssitunteja ei pidetä. Lähiopetuksen lakatessa lasten on edelleen saatava laadukasta opetusta. Myös opettajat tarvitsevat nyt tukea.

Toisiin lapsiin koulujen sulkeminen osuu kovemmin kuin toisiin. Meidän on pidettävä huolta niistä, joille koti ei aina ole turvallinen paikka tai joille kouluruoka on ollut päivän ainoa lämmin ateria.

Ketään ei saa jättää yksin. Lasten on voitava luottaa siihen, että he ovat turvassa. Aikuiset hoitavat tämän kyllä, lapsen ainoa vastuu on muistaa pestä kätensä.

Maailma on tässä kriisissä yhdessä. Me etsimme ratkaisuja ja parannuskeinoa yhteistyössä. Suljemme rajojamme vain, jotta voimme avata ne uudelleen. Rajoitamme vapauttamme vain, jotta vapauden rajoitukset voidaan taas purkaa.

Me tarvitsemme nyt toisiamme. Korona voitetaan vain, koska koko maailma kamppailee sitä vastaan.

Edessämme ovat kuitenkin rankat viikot ja kuukaudet. Moni tulee saamaan tartunnan. Huoli rakkaista on suuri. Epidemiaa hidastetaan, jotta terveydenhuolto ei ylikuormitu ja vakavasti sairastuneet pystytään hoitamaan.

Lääkärit, sairaanhoitajat, ensihoitajat lähihoitajat ja siivoojat tekevät nyt kaikkialla maassa korvaamatonta työtä. Nämä ihmisten ansaitsevat kaiken tukemme ja kiitollisuutemme.

Terveydenhuolto saa kaiken tarvitsemansa. Viruksen hoitaminen ei tule jäämään rahoituksesta kiinni.

Jokainen voi nyt tehdä osansa. Mitä paremmin noudatamme suosituksia, sitä nopeammin pääsemme palaamaan normaaliin arkeen.

Se voi kuitenkin kestää vielä pitkään. Nopeita ratkaisuja ei ole. Ja helppoa tästä ei tule.

Ihmiset tässä maassa ovat aina näyttäneet parhaat puolensa aikojen ollessa vaikeita. Me olemme parhaimmillamme, kun laitamme oman etumme sivuun  ja keskistymme tekemään työtä toistemme puolesta, niiden puolesta, jotka ovat heikoilla.

Poikkeuksellinen aika ja suomalaisten yhteinäisyys kriisissä näkyy myös tässä salissa. Erityisesti haluan kiittää opppositiota. Riidat on haudattu, kun on tosi kyseessä.

Koko eduskunta, koko Suomi kantaa nyt yhdessä vastuuta, jotta meidän vanhempamme ja lastemme isovanhemmat olisivat turvassa. He ovat koko ikänsä tehneet töitä meidän puolestamme. Nyt on meidän vuoromme. Me teemme tämän heidän takiaan.

Ja me selviämme kyllä. Vihreä eduskuntaryhmä tukee hallituksen toimia epidemian hoitamiseksi ja kannattaa valmiuslain käyttöönottoa.