Emma Karin puhe valtuuskunnan etätapaamisessa 25.4.2020

Hei rakkaat ystävä! Ihana nähdä teitä ruudun ääressä. Vaikka vähän kummallistahan tämä kyllä on.

Olisipa hauskaa joskus puhua valtuuskunnassa
sellaisena normaalina aikana
Jolloin ei olisi mitään kriisiä päällä.

Toivottavasti seuraava valtuuskunnan kokous menee jo erilaisissa tunnelmissa.
Mutta ehkä sellaisia valtuuskuntia ei ole ihan heti tulossa.
Itselläni pyörii täällä kotona yksi eskarilainen ja yksi neljäsluokkalainen
ja täytyy kyllä sanoa, että hattu päästä kaikille vanhemmille.

Näiden viikkojen jälkeen
Opettajien arvostus on suomalaisissa kodeissa noussut entisestään.
Onhan tämä aikamoista.

Mutta ystävät,
Enemmän aikaa, vähemmän roinaa.
Niinhän me olemme vuosikymmeniä toivoneet.

Mutta ehkä joku on voinut tässä viimeisen puolentoista kuukauden aikana miettiä,
että rajansa kaikella.

Mutta monelle perheelle tämä on ollut hyvää aikaa.
On enemmän aikaa yhdessä,
Itse olen ainakin huomattavasti paremmin perillä lapseni koulunkäynnistä.
Me jutellaan enemmän,
opetellaan yhdessä tunnistamaan lintuja metsäkävelyillä,
(joille lapsen nyt suostuvat lähtemään),
tehdään yhdessä käsitöitä
leivotaan, kokataan.

Monelle tämä on ollut rauhoittumisen,
itsetutkiskelun ja kotoilun aikaa.

Ne joilla menee hyvin, menee todella hyvin.
Mutta ne, joilla on mennyt aikaisemminkin huonosti,
menee nyt entistä huonommin.

Lapset eivät ole koronaviruksen riskiryhmää,
mutta kun puhutaan korotoimien seurauksista,
niin silloin lapset ovat riskiryhmää.

Rakkaat ystävät,

Tässä maassa on monia perheitä,
joissa vanhempien jaksaminen on normaalioloissakin kortilla.

Perheitä, joissa kouluruoka on päivän ainoa lämmin ruoka,
joissa selvitään koulujen ja varhaiskasvatuksen takia,
joissa arki pysyy kasassa oppilashuollon ja lastensuojelun
tai päihde- ja mielenterveyspalveluiden tuella.

Monessa kunnassa neuvolapalveluita on nyt rajattu.
Ja käytännöt perheiden tukipalveluissa ovat vaihdelleet.

Jos lasten neuvolatarkastuksia jätetään pitämättä,
jo päiväkoti-ikäiset lapset 
jäävät tukipalveluiden ulkopuolelle
eikä tukea tarvitsevia perheitä ei tunnisteta.

Me tiedämme, että tässä maassa perhe- ja lähisuhdeväkivallan määrä
kasvaa jouluisin ja juhlapyhien aikaan,
kun perheet ovat paljon yhdessä.

Lastensuojeluilmoituksia tehdään nyt entistä vähemmän.
Ja vaikka luulisi, että se on hyvä asia,
se on kaikkea muuta.

Nyt jaksaminen ja mielenterveys voi olla kovilla
taloushuolet voivat painaa ja ongelmat kasaantua.

Kotien ongelmat ja lasten avuntarve
koteloituvat neljän seinän sisälle.

Ja kun hätää ei nähdä, on apua vaikeampi tarjota.

Rakkaat ystävät,
Päiväkotien ja koulujen sulkeminen
on osunut toisiin lapsiin kovemmin kuin toisiin.

Meillä on useita sellaisia lapsia,
joihin ei olla saatu päiväkodista tai koulusta
yhteyttä lainkaan koko tämän poikkeustilan aikana.

Oppimiserot ovat kasvaneet Suomessa jo pitkään.
Se, mikä vaikuttaa jatkuvasti enemmän lasten oppimistuloksiin,
on perhetausta.

Erot näkyvät jo pienissä lapsissa.

Ja nyt yhä suurempi vastuu oppimisesta
on jäänyt perheiden vastuulle.

Meidän iso tavoite tässä hallituksessa
oli saada lasten eriarvoistuminen
ja oppimiserojen kasvu pysähtymään.

Jos päiväkoteja ja kouluja ei pystytä avaamaan ennen kesätaukoa,
lapset tässä maassa ovat ilman lähiopetusta yli viisi kuukautta putkeen.
Se on lähes puoli vuotta.
Sitä, miten tämä tulee vaikuttamaan,
ei kukaan voi täysin varmasti tietää.

Mutta kaikella todennäköisyydellä
erot lasten välillä tulevat kasvamaan entisestään.

Väestöliitto on todennut selvästi,
että varhaiskasvatus, esikoulu
ja alkuopetus on avattava heti,
kun se terveysnäkökulmasta vaan on mahdollista.

Viimeksi eilen illalla lastensuojelujärjestö Pelastakaa lapset
vetosi lasten ja perheiden puolesta
ja totesi, että koulujen avaaminen parantaisi
lasten hyvinvointia.

Tämän takia päiväkotien ja koulujen avaamisen on
oltava ensimmäisiä asioita listalla
kun poikkeustoimia punnitaan.

Tämä on asia, johon on oltava valmiita,
vaikka se tarkoittaisi lisäkiristyksiä toisaalla.

Rakkaat ystävät,
Tärkeää on myös tunnistaa ne lapset,
joilla tarve päästä lähiopetukseen on suurin.

Varsinkin erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret,
sekä nivelvaiheessa olevat kuudes- ja ysiluokkalaiset
kaipaavat kipeästi lähiopetusta.

Esi- ja alkuopetuksessa oleville pienille lapsille
etäopetuksen antaminen on käytännössä todella vaikeaa
eikä etäopetusvelvoitetta ole.

Eli kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista,
vastuu oppimisesta on voinut jäädä poikkeusaikana kokonaan vanhemmille.

Siksi kaikkein pienimmillä erot voivat revetä kaikkein suurimmiksi.

Rakkaat ystävät,
Kriisien vaikutukset lapsiin näkyvät usein vasta viiveellä.

Korona ei saa haavoittaa kokonaista sukupolvea.
Tämän päivän lapsiin ei saa jäädä sellaista arpea,
jonka lama jätti minun sukupolveeni.

Kun me toistelemme, ettei 90-luvun virheitä saa toistaa,
sen on tarkoitettava myös sitä,
että nyt ei jätetä lapsia ja nuoria yksin tyhjän päälle.

Ja rakkaat ystävät,

Keskiviikkona hallitus käy tärkeän keskustelun
päiväkotien ja koulujen jatkosta.
Ja vielä ennen kesää päätetään
lasten ja nuorten tukipaketista kriisin jälkihoitoon.

Meille on selvää, että päätös lasten palaamisesta päiväkoteihin ja kouluihin
pitää tehdä terveysasiantuntijoiden suositusten perusteella.
Sen pohjalta on edettävä lasten etu ja hyvinvointi edellä.

Selvää on, että nyt tarvitaan panostuksia
neuvoloihin ja perheiden tukeen,
mielenterveys- ja päihdepalveluihin,
sekä päiväkoteihin ja kouluihin.

Varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostaminen
on nyt tärkeämpää kuin koskaan.
Pienimmät eivät saa jäädä kriisissä jalkoihin.

Rahat varhaiskasvatuksen kolmiportaisen tuen toteuttamiseen
ja koulujen oppilashuollon vahvistamiseen on nyt löydyttävä.
Tämä työ ei ole riittävästi edistynyt,
ja nyt se on entistäkin tärkeämpää.

Samalla opettajien työhyvinvoinnista on pidettävä huolta.

Se raha, joka käytetään nyt syntyvien ongelmien ehkäisemiseen ja korjaamiseen,
on rahaa, joka maksaa itsensä takaisin.

Koska on paljon helpompaa kasvattaa ehjiä lapsia
kuin korjata rikkinäisiä aikuisia.

Ja rakkaat ystävät,

Tämäkin kriisi päättyy joskus.

Ja kuten Maria hyvin kävi läpi,
pahinta mitä nyt voidaan tehdä on todeta,
että tämän kriisin takia kaikki tulevat kriisit voidaan unohtaa.

Me pelastetaan nyt ihmishenkiä epidemialta
ja suojataan taloutta syöksykierteeltä ja konkurssiaallolta.

Ja ihan samalla tarmolla meidän pitää
estää oppimiserojen kasvua
vastustaa eriarvoisuuttaa ja köyhyyttä
torjua ilmastonmuutosta
ja pysäyttää luonnon monimuotoisuuden hupeneminen.

Sillä jos tämä kriisi on meille jotain näyttänyt, se on se,
että tosipaikan edessä me pystymme toimimaan todella nopeasti ja tehokkaasti.

Kun ymmärretään, että nyt on tosi kyseessä,
mikään ei ole mahdotonta.

Me pystytään ihan mihin vaan.

Ja rakkaat ystävät,
Suomi on selvinnyt tähän mennessä tästä epidemiasta näin hyvin
pääasiassa siksi
että ihmiset ovat noudattaneet ohjeita.

Meillä on sairaalat, terveysasemat, koulut ja kodit
täynnä tämän koronan vastaisen taistelun sankareita.

Mutta koko ajan ei tarvitse olla sankari.
Muistakaa, että on ihan okei,
On ihan okei, jos aina ei jaksa.

Pitäkää nyt vain itsestänne huolta.

Tämä ei kestä ikuisesti.
Ja tästä selvitään kyllä.