Ihmisoikeudet ja vammaispolitiikka -seminaari

Vihreän eduskuntaryhmän ja Vihreiden vaivaisten järjestämässä seminaarissa tarkasteltiin vammaispolitiikkaa ihmisoikeusnäkökulmasta ja keskusteltiin ajankohtaisista asioista.

Avauspuheenvuorossaan Vihreät vaivaiset ry:n varapuheenjohtaja Tuomas Tuure kritisoi erityisesti sitä, kuinka työmarkkinajärjestöjen "sosiaalitupo" vaikeutti perusturvan parantamista.

- Perusturvan ja ansioturvan välisen kytköksen säilyttäminen tekee perusturvan korottamisesta niin kallista, että merkittäviä korotuksia on vaikea saada aikaan.

Kelan etuuspäällikkö Helena Ahtonen kysyi alustuksessaan löytyykö tahtoa luoda tasa-arvoa edistäviä ratkaisuja vammaisille.

- Tasa-arvo työssä edellyttäisi suurempia mahdollisuuksia mm. osatyöaikaan. Sosiaaliseen tasa-arvoon kuuluu taas vahvasti oikeus omaan persoonaan. Vammaisia ihmisiä on sopeutettu vammaansa Suomessa jo vuosisadan ajan, mutta toimintaympäristön sopeuttaminen ja muuttaminen on unohdettu.

Ahtonen myös ehdotti, että Kelan kuntoutuksen ja vammais- ja hoitotukien välistä kytköstä lievennettäisiin siten, että vammaistuella saisi myös kuntoutusta, koska näiden etuuksien tavoitteet eroavat toisistaan.

- Vaikeavammaiset ihmiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, lähtökohtana tulisi kaikessa olla henkilökohtaiset, itse asetetut tavoitteet, Ahtonen summasi lopuksi.

Kommenttipuheenvuorossaan Heta ry:n Johannes Karvonen yhtyi Hannele Ahtosen näkemykseen joustavammasta työstä. Jokaisen pitäisi pystyä osallistumaan työelämään oman työkykynsä mukaisella panoksella. Karvonen ehdotti, että eläkkeen suuruinen perustoimeentulo jatkuisi vuoden verran jo työn alettua. Näin työnteko olisi useammin kannattavaa, eikä mahdollinen riski vammaiselle henkilölle.

Sosiaali- ja terveysministeriön vammaispoliittisen ohjelman valmistelutyössä mukana oleva ylitarkastaja Aini Kimpimäki katsoi ohjelman olevan työkalu vammaispolitiikan strategiselle kehittämiselle. Tarkoituksena on laajentaa vammaispolitiikka sosiaali- ja terveysministeriöstä kaikille yhteiskunnan osa-alueille kuten liikenteeseen, rakentamiseen ja työhön. 

Ohjelman johtavina periaatteina ovat vammaisten henkilöiden oikeus yhdenvertaisuuteen, osallisuuteen ja tarpeellisiin palveluihin ja tukitoimiin.

- Ohjelma on myös työkalu YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista annetun yleissopimuksen toimeenpanemiseen. Sopimus on merkittävä erityisesti ihmisoikeusnäkökulmasta, sillä se sisältää syrjinnän kiellon ja täyden ihmisarvon.

Kimpimäki toi seminaariväen pohdittavaksi ajatuksen osan työhön kuntoutumisen tuen siirtämisestä työnteon tukemiseen. Kimpimäki arvioi, että painopisteen siirto voisi madaltaa työhön osallistumisen kynnystä. 

Vihreät vaivaiset ry:n puheenjohtaja Amu Urhonen kehui omassa kommenttipuheenvuorossaan vammaispoliittisen ohjelman lähtökohtaa, joka on vammaisen henkilön itsenäinen elämä. Hän kuitenkin totesi, että kuntatasolla ollaan tässä jäljessä, mikä näkyy mm. vammaispalvelujen toteuttamisessa.

Urhonen toi voimakkaasti esille myös kysymyksen siitä, mikä on vammaisen henkilön määritelmä. Tätä kautta määrittyy osaltaan myös vammaisen henkilön arvo, arvostetaanko vammaista henkilöä sellaisena kuin on.

SATA-komitean jäsen Osmo Soininvaara valotti alustuksessaan komitean työn vammaispoliittista näkökulmaa. Soininvaara kertoi aluksi, ettei komitea käsittele vammaispolitiikkaa erityisesti omana lohkonaan. Hyvänä uudistuksena hän toi esille vuodesta 2011 voimaan tulevan 685 euron takuueläkkeen.

- Tämä on myös suuri vammaisuudistus, sillä kolmasosa työkyvyttömyyseläkeläisistä on vammaisia. 

Työn alla on lisäksi eläkkeellä olevan työoikeus. Tällä hetkellä kansaneläkkeellä oleva saa ansaita 575 euroa ilman eläkkeen menetystä. Yhdenkin euron ylitys aiheuttaa koko kansaneläkkeen menetyksen. Ansioeläkettä koskevat säännöt ovat erilaiset ja näiden kahden yhtenäistäminen on työn alla.

Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäki kokosi seminaarin loppupuheenvuorossaan yhteen päivän puheenvuoroissa esiin tulleita näkökulmia ja korosti, ettei vammaisia tulisi pelkästään trimmata täyttämään työelämän yhä kovenevia vaatimuksia.

- Työelämään osallistumisen kynnystä on alennettava ja työelämään on voitava osallistua sellaisena kuin on. Toisaalta kuntouttamista voi tapahtua myös työnteon ohella.

Katja Väänänen

 

Jaa sivu: