Eläkepommeja nuorten niskaan


Hallituksen puolivälitarkastelu sekä kehysriihi lähestyvät ja keskustelu julkisen talouden kestävyydestä käy kuumana. Kahvipöydissä, mediassa, työmailla, ja neuvottelupöydissä kysellään kenen velvollisuus on osallistua kestävyysvajeen korjaamistalkoisiin. Keskustelun ytimessä on myös eläkepolitiikka, joka kaipaa puhumisen lisäksi huutavasti myös tekoja. 



Pääministeri Katainen odottaa työmarkkinajärjestöiltä keinoja työurien pidentämiseksi ja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Nuorena keskustelun seuraaminen on tuskastuttavaa; SAK ei ole valmis edes keskustelemaan työurien pidentämisestä (HS 14.1.2013) eikä enemmistö suomalaisista olisi valmis nostamaan eläkeikää (Yle 26.12.2012). Vuosi sitten keväällä työmarkkinajärjestöt olivat valmiita toimimaan eläkepolitiikan ratkaisuissa vasta vuonna 2015 uuden hallituksen aloittaessa. Tämä, jotta SDP:n ei tarvitsisi tällä vaalikaudella rikkoa vaalilupauksiaan.



Väestön nouseva elinikäennuste ja heikkenevä huoltosuhde kuitenkin edellyttävät eläkeikäkeskustelun viemistä pintaa syvemmälle. Vanheneva väestö tarkoittaa kasvavia eläke- ja hoivamenoja ja hyvinvointivaltion rahoitus jää auttamatta nuorille sukupolville. Mitä kauemmin ratkaisujen tekemisessä viivytellään, sitä kovemman taakan nuoret saavat kantaakseen.



Vaikuttaa siltä, että sukupolvet, jotka nyt ovat vallan kahvassa, ovat järjestäneet itselleen hyvät eläkkeet, eikä huolta huomisesta ja sen sukupolvista haluta ottaa tosissaan. Työurien pidentäminen vain opintoaikoja lyhentämällä on absurdi vaatimus niin kauan kuin nykyinen opintotuki ei mahdollista täysipäiväistä opiskelua, vaan opiskeluaikana on työskenneltävä vähintään osa-aikaisesti. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja todellisen kestävyyden kannalta olisi aika toteuttaa eläkejärjestelmän uudistuksia yhdessä ja mahdollisimman nopeasti. 



Haluamme hallitukselta seuraavia päätöksiä:



Eläkeiän alarajan nosto: 
Ensisijaisesti työuria on pidennettävä työelämän laatua parantamalla, mutta eliniän noustessa myös eläkeikää on nostettava. Työssäjaksamiseen panostaminen on sijoitus siinä, missä ennaltaehkäiseviä toimia kaikessa politiikassa voidaan pitää tulevaisuudessa näkyvänä säästönä. Työurien pidentämiskysymystä täytyy toki pohtia alakohtaisesti: esimerkiksi toimistotyössä on mahdollista jaksaa kauemmin kuin raskaassa fyysisessä työssä.



Työeläkemaksujen nosto
: Työeläkemaksujen nykyinen taso ei riitä kattamaan tulevien vuosikymmenien eläkevastuita. Niin työntekijöiden kuin työnantajienkin työeläkemaksujen korotus täytyisi toteuttaa jo nyt, jotta korotuksiin osallistuisivat kaikki, eivät vain myöhemmin työelämään mukaan tulevat.



Kaikkien saaminen mukaan työelämään: 
Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä vahvistettaisiin myös kaikkien mukaan ottamisella työelämään: työllisyysastetta pitää lisätä kaikissa työikäisissä ikäryhmissä. Erityisesti eläkeikää lähestyvien ikäryhmien osallistuminen työelämään täytyisi olla nykyistä yleisempää. Myös vajaakuntoisten ja osatyökykyisten työllistämiseen täytyy luoda enemmän mahdollisuuksia. Perustulo olisi mahdollisuus monessa kohdassa tehdä töitä osa-aikaisesti ilman pelkoa, että työtulo söisi pienen sosiaaliturvaetuuden. Perustuloa tarvitaan, jotta kaikki työnteko olisi kannattavaa. Perustuloon ja kaikkien mukaan ottamiseen liittyy vahvasti myös työn jakamisen ajatus. Nyt elämme tilanteessa, jossa toiset uupuvat työelämän paineista ja toiset ovat täysin syrjässä koko työelämästä. On myös tuottavuuden kannalta tehokkaampaa, että töitä tehdään jaksamisen rajoissa, ei rajoilla.



Valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen: 
Puolustusvoimien pakkotyössä kuluu vuosittain lähes 20 000 henkilötyövuotta, eli menetämme hävittyjä STX:n telakkatilauksia enemmän työnteon mahdollisuuksia joka ikinen vuosi. Valikoivaan asevelvollisuuteen siirtymällä vapautamme nuoret opiskelemaan aiemmin, jolloin työurat pidentyvät myös alkupäästä.



Maria Ohisalo ja Veli-Matti Partanen

Kirjoittajat ovat Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton vuoden 2013 puheenjohtajat.

 
Jaa sivu: