Jonas Eriksson: "Kortsiktiga ekonomiska intressen rättfärdigar inte kränkning av Samernas rättigheter"

FN:s rasdiskrimineringskommitte riktar skarp kritik mot Sverige för hanteringen av Samernas rättigheter som urfolk men kolonialiseringen och exploateringen samernas landområden fortsätter med regeringens stöd och goda vilja.

Tidigt i historien samexisterade inflyttade skandinaver och samer. När nationalstaten började formas sågs inte Samerna som mer främmande än andra folk och Lappland var lapparnas. Med tiden blev skogen, tillgången till vatten för vattenkraft och mineraltillgångarna i norra Sverige dock mer intressanta för staten och ekonomiska förmåner gavs de skandinaver som flyttade norrut som nybyggare. Snart var nybyggarna fler än Samerna. Samerna började betraktas som invandrare utan rätt till sin kultur, sitt språk och de landområden de sedan urminnes tider brukat. Bofasta samer skulle assimileras och nomadiserande samer uteslutande ägna sig åt renskötsel. Det är en skamfläck i svensk historia som sällan omnämns.

Sverige har numera erkänt samerna som ett urfolk men har tyvärr långt ifrån gett Samerna de rättigheter som följer av ett sådant erkännande. Flera utredningar har lämnat konkreta förslag på hur man ska gå tillväga för att kunna ratificera ILO:s konvention 169 om skydd av ursprungsfolkens rättigheter. Ingen regering har dock tagit vara på dessa och tagit ett samlat grepp för att lösa de konflikter staten själv varit med och byggt upp.

I den svenska skolan är det svårt att finna några historiebeskrivningar om Samerna. Kunskapen om Samerna och Samernas historia allmänhet är låg. Det är så mycket lättare att tala om urfolks rättigheter i andra länder än i vårt eget land. Men nu måste frågan om Samernas rättigheter i Sverige upp på bordet. Vi närmar oss ett vägskäl där den samiska kulturen och det samiska folkets överlevnad som folkgrupp står på spel.

Intresset för att utvinna mer av Sveriges mineraltillgångar, produktion av förnybar el och den infrastruktur som krävs för detta hotar rennäringen och ställer frågan om Samernas rätt att bestämma över den mark man traditionellt innehaft och nyttjat på sin spets. Samebyars möjligheter att fortsätta bedriva en livskraftig rennäring står något förenklat mot intressen att öppna nya gruvor och bygga vindkraftsparker. En del skulle troligen kunna lösas med ökad dialog men för att en dialog ska kännas meningsfull måste parterna känna sig jämbördiga.

Alla markintressekonflikten kan heller inte lösas genom dialog och samtal – intressen står ibland mot varandra. Menar man allvar sitt erkännande av samerna som urfolk måste man respektera deras rättigheter och integritet. Kortsiktiga intressen och arbetstillfällen ska inte väga tyngre än Samernas rätt att själva bestämma över sitt folks utveckling och den mark de brukat. Samerna måste ges rätt att säga nej. Det är bland annat bristen på dessa rättigheter som FN:s rasdiskrimineringskommitte kritiserar och som det är dags för Sverige att göra något åt.

Samerna har traditionellt sätt rört sig över områden som idag sträcker sig över flera nationsgränser. Samernas rättigheter som urfolk är därför inte en fråga enbart för Samer i Sverige utan även i våra nordiska grannländer.

Jonas Eriksson

Miljöpartiet de gröna
Riksdagsledamot i Sveriges riksdag

 

Lyhyen tähtäimen taloudellinen etu ei oikeuta loukkaamaan saamelaisten oikeuksia

YK:n rasisminvastainen komitea kritisoi Ruotsia saamelaisten oikeuksien polkemisesta alkuperäiskansana. Kuitenkin saamelaisten maiden asuttaminen ja hyväksikäyttö jatkuu hallituksen tuella ja hyväksynnällä.

Aikoinaan maahan muuttaneet skandinaavit ja saamelaiset elivät sovussa. Kansallisvaltion syntyessä saamelaisia ei pidetty sen ihmeellisempinä kuin muitakaan kansoja. Lappi kuului lappalaisille. Aikojen myötä metsät, vesivoimaloita varten tarvittavat vesivarannot sekä mineraalivarannot herättivät valtion kiinnostuksen ja pohjoiseen muuttaneille skandinaaveille myönnettiin taloudellisia erioikeuksia. Pian uudisrakentajia oli enemmän kuin saamelaisia. Saamelaisia alettiin pitää maahanmuuttajina ilman oikeuksia kieleen, kulttuuriin tai maihin, joita he olivat viljelleet aikojen alusta. Vakituisesti kylissä asuvien saamelaisten piti sopeutua valtakulttuuriin ja saamelaisnomadien taas kuului pysytellä poronhoidon piirissä. Ruotsin historiassa tämä on häpeäpilkku, häpeällinen aikakausi, jota harvoin edes kuulee mainittavan.

Ruotsi on tätä nykyä hyväksynyt saamelaiset alkuperäiskansana, mutta ei ole myöntänyt heille kuuluvia oikeuksia. Useissa selvityksissä on kannatettu kansainvälisen työjärjestön ILO:n sopimuksen 169 ratifiointia alkuperäiskansojen oikeuksista. Mikään hallitus ei kuitenkaan ole seurannut suosituksia, tai ryhtynyt toimiin valtion itse kehittämien konfliktien ratkaisemiseksi.

Ruotsin koululaitoksesta on vaikea löytää saamelaisista kertovaa historiankirjoitusta. Tiedot saamelaisista ja saamelaisten historiasta ovat yleensä hyvin puutteellisia. On niin paljon helpompaa puhua alkuperäiskansojen oikeuksista muissa maissa kuin omassa maassaan. Nyt olisi kuitenkin korkea aika saada saamelaisten oikeudet kansakunnan agendalle Ruotsissa. Pian koittaa nimittäin totuuden hetki. Saamelaisten elonjääminen etnisenä ryhmänä on uhattu.

Kiinnostus Ruotsin mineraalivarantoja kohtaan, niiden hyödyntämiseen sekä uusiutuva sähköntuotanto ja siihen liittyvät infrastruktuurivaatimukset uhkaavat poronhoitoa ja kärjistävät kysymyksiä saamelaisten oikeuksista heidän perinteisesti hallitsemiin maihin. Saamelaiskylien mahdollisuudet jatkaa kannattavaa poronhoitoa sotii muita intressejä vastaan. Näitä ovat esimerkiksi uusien kaivoksien avaamiset ja uudet tuulivoimalat. Joitakin ristiriitoja pystytään ehkä sovittelemaan vuoropuhelua lisäämällä. Vuoropuhelu tuntuu kuitenkin mielekkäältä vasta siinä vaiheessa, kun osapuolet tuntevat olevansa tasavertaisia.

Kaikkia maanomistuskiistoja ei myöskään ratkaista vuoropuheluilla tai keskustelemalla - intressit eivät kohtaa. Saamelaisten oikeuksia ja kulttuuria on kunnioitettava, mikäli tarkoituksena on tosissaan hyväksyä heidän oikeutensa alkuperäiskansana. Lyhyen aikavälien edut ja työmahdollisuudet eivät saa ohittaa saamelaisten oikeuksia tai määrittää heidän käyttämiensä maiden kohtaloa. Saamelaisille on annettava oikeus kieltäytyä. Näiden oikeuksien puuttumista YK:n rasisminvastainen komitea nimenomaan kritisoi. Ruotsin on aika ryhtyä sanoista tekoihin.

Saamelaiset ovat perinteisesti liikkuneet laajoilla, nykyään kansallisia rajoja ylittävillä alueilla. Saamelaisten oikeudet alkuperäiskansana eivät siis koske ainoastaan Ruotsia, vaan myös pohjoismaisia naapureitamme.

Jonas Eriksson

kansanedustaja (Miljöpartiet de Gröna/Vihreät)
Ruotsi

Eriksson puhui Rovaniemellä la 9.11. Euroopan parlamentin vihreän ryhmän kaivosteollisuutta käsittelevässä seminaarissa.

 

Jaa sivu: