Nobelin rauhanpalkinto tulisi antaa kansainväliselle ilmastotyölle

Maapallon kannalta vuoden 2015 tärkein uutinen kuultiin joulukuussa: Pariisin ilmastoneuvotteluissa maailman maat onnistuivat saavuttamaan yksimielisyyden siitä, että ilmaston lämpeneminen tulisi rajoittaa selvästi alle 2 asteeseen, tavoitellen 1,5 astetta. Sopimus on ensimmäinen sitova kansainvälinen sopimus, joka näyttää tien ilmastokriisin välttämiseen.

Vuonna 2007 Nobel-komitea totesi ilmastonmuutoksen ihmiskunnan keskeiseksi haasteeksi jakaessaan rauhanpalkinnon Hallitustenväliselle ilmastopaneelille (IPCC). Ilmastopaneeli on tuottanut tieteellisen tietoa ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen suhteesta ja lisännyt tietoisuutta ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista. Tietoisuus ongelmasta ei kuitenkaan vielä riitä, kuten ilmastoneuvottelujen pitkä historia aina 1980-luvun lopulta alkaen osoittaa.

Globaalien ongelmien ratkaiseminen edellyttää poliittista tahtoa, solidaarisuutta ja ratkaisukykyä, joita Pariisin ilmastosopimuksella juuri toteutetaan. Pariisin sopimus on ensimmäinen kattava kansainvälinen sopimus, joka sisältää sitovat päästörajat käytännössä koko maailmalle ja asettaa tavoitteen, joka käytännössä tarkoittaa fossiilisista polttoaineista luopumista tällä vuosisadalla.

Olemmekin ehdottaneet Nobel-komitealle, että jatkona vuoden 2007 palkinnolle vuoden 2016 Nobelin rauhanpalkinto annetaan kansainvälisestä ilmastotyöstä Christiana Figueresille, joka on Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ilmastosopimuksen pääsihteeri ja Laurent Fabiukselle, Ranskan ulko- ja kehitysministerille joka johti Pariisin ilmastoneuvotteluja.

Christina Figueres on tehnyt pitkän uran ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi. Hän on johtanut periksiantamattomasti YK:n ilmastoneuvotteluita vuodesta 2010 alkaen, myös läpi vaikeiden aikojen. Sitä ennen hän vaikutti Latinalaisen Amerikan maiden ilmastopolitiikkaan aina vuodesta 1995 alkaen, jolloin hän ensimmäisen kerran osallistui ilmastoneuvotteluihin Costa Rican neuvottelutiimissä. Hän on myös perustanut kestävän kehityksen rahoitukseen keskittyvän järjestön, Center for Sustainable Development:in. Figueresin osoittamalla rohkeudella, kuuntelukyvyllä ja diplomaattisilla taidoilla on ollut suuri merkitys Pariisin sovun saavuttamiselle.

Laurent Fabius on pitkän linjan ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1984–1986. Ranskan ulko- ja kehitysministerinä sekä Pariisin ilmastokokouksen puheenjohtajana hän teki valtavan työn niin ennen Pariisin kokousta kuin sen aikana sovittaen yhteen 195 maan kannat. Ennen ilmastoneuvotteluja Fabius vieraili useimmissa kokouksen osallistujamaissa kartoittaen maiden kantoja ja merkittäviä neuvottelukysymyksiä. Lukuisien neuvotteluosapuolten kehumien diplomaattitaitojensa ansiosta hän onnistui kokouksen puheenjohtajana tuomaan maat lähemmäs toisiaan ja löytämään ratkaisun, johon kaikki pystyivät sitoutumaan.

Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole vain luonnonsuojelua, vaan se on myös ihmisille turvallisen elinympäristön turvaamista. Lämpenevä ilmasto ja sen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt uhkaavat ihmisten mahdollisuutta asua, tuottaa ruokaa ja löytää puhdasta juomavettä monilla alueilla. Toisaalta lämpenevä ilmasto voi pahentaa ja luoda myös ihmisten konflikteja ja sotia, ja pakottaa yhä useamman jättämään kotinsa pakolaisena.

Pariisin ilmastosopimus on monella tapaa merkittävä edistysaskel maapallon tulevaisuuden ja turvallisuuden kannalta. Sopimuksessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa kansainvälisesti, että ilmastonlämpeneminen tulisi rajoittaa kahteen, mieluummin puoleentoista asteeseen. 187 maata, jotka kattavat yli 98 % maailman päästöistä, ilmoitti Pariisin kokouksen alla tai aikana YK:lle päästörajansa vuodelle 2030 tai 2025.

Merkittävää oli myös se, että teollisuusmaat sitoutuvat keräämään vuosiksi 2020-2025 vähintään 100 miljardin dollarin vuotuisen rahoituksen kehitysmaiden ilmastotoimiin, päästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Historiallisen kattavan sopimuksen saavuttaminen osoittaa sen, että kansainvälinen yhteistyö on mahdollista ihmiskunnan yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi. Sopimus hyväksyttiin Pariisin ilmastokokouksessa yksimielisesti. Yhdenkään hallituksen edustaja ei riitauttanut päätöstä.

Vaikka Pariisin sopimus onkin historiallinen askel kohti turvallisempaa tulevaisuutta, se ei vielä yksinään riitä. Päästörajoituksia tulee kiristää, jotta lämpenemisen rajoittaminen 2 tai 1,5 asteeseen onnistuisi. Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen kansainväliselle ilmastotyölle korostaisi ilmastonmuutoksen ratkaisemisen merkitystä turvalliselle tulevaisuudelle.

Kansanedustajat Olli-Poika Parviainen ja Satu Hassi