— 7 Ingervo Sirkku

Kunnallisvaaliblogi: Yhteisöllisyys lisää kuulumisen tunnetta

Yhteisöllisyys on päivän sana. Suomea pidetään perinteisesti yhteisöllisenä maana, sillä talkootyö on ollut kunniassa. Mutta mitä yhteisöllisyys on tämän päivän Helsingissä?

Yhteisöllisyyden pikamääritelmänä voidaan pitää normaalia hyvää käytöstä ja toisten huomioon ottamista suhteessa ympäröiviin ihmisiin.

Vihreät pitävät yhteisöllisyyden lisäämistä välttämättömänä niin järjestöjen, asuinalueiden, asukasyhteisöjen kuin asukastalojenkin avulla.

Apulaiskaupunginjohtaja Sauri määritteli kerran yhteisöllisyyden pähkinänkuoressa seuraavasti: "Yhteisöllisyyttä on se, että ihmisen yksilöllisen käyttäytymisen ja hänen ryhmäsuhteittensa välillä on tasapaino. Ihminen toimiessaan yhteisöllisesti osallistuu erilaisten ryhmien toimintaan kuten esimerkiksi perheen, taloyhtiön, urheiluseuran, Mannerheimin lastensuojeluliiton. Ja saa vastavuoroisesti tukea ja apua omilta yhteisöiltään yhteisön luonteen mukaan."

Kuulumisen ja kuulluksi tulemisen tunne on tärkeää yhteisöllisyydessä. Jokainen meistä kuuluu tai lasketaan kuuluvan useaan eri ryhmään. Yhteisöön kuulumisen tunne luo turvaverkkoja ajassa, jossa muuttoliike voimistuu ja juuria asuinalueelleen, on yhä harvemmalla. Yhdessä tekeminen yhteisen tavoitteen puolesta on tärkeää yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Pihatalkoot useimmiten lisäävät yhteisöllisyyttä, paitsi jos kovin sapekkaasti pohditaan poissaolevien asioita. Se, että voi antaa avaimen jollekulle samassa talossa asuvalle kaikenvaralta, on jo hyvinvointia lisäävää. Kaupungin tasolla yhteisöllisyyden lisäämiseksi on tärkeää antaa kaiken ikäisille kokoontumistiloja ja mahdollisuuksia muokata omaa lähiympäristöään.

Kuinka moni aikuinen kokee kuuluvansa työpaikkaansa ja olevansa täysivaltainen osa sitä? Vastaus riippuu varmaan paljolti työpaikan ilmapiiristä, johtamisesta ja kuinka kovasti on kyseistä työtä halunnut. Ainakin sairauspoissaolot vähenevät, kun tuntee olevansa osa työyhteisöä ja voivansa vaikuttaa työhönsä.

Kuinka moni koululainen on voi kokea kuuluvansa luokkaansa ja olevansa siellä hyväksytty niin muiden oppilaiden kuin opettajien taholta? Tästä riippuu paljolti koulussa viihtyminen ja myönteinen käsitys itsestään oppijana. Kotien kasvatusvastuuta ei voi koskaan vähätellä.

Toisaalta lapset ja nuoret viettävät 4-8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa aikaa koulussa. Myöskään koulun ja sen ilmapiirin merkitystä ei voi vähätellä.

Helsingin kokoisessa kaupungissa ei perheillä välttämättä ole suvun tukea arjessaan. Koko kylä ei aina kasvata – ainakaan myönteisellä tavalla. Siksi kanssakasvattajuus on tärkeää. Tähän ei riitä yksin ydinperhe. Myönteisiä aikuissuhteita lapsia ja nuoria kohtaan tarvitaan yhä enemmän.

Aikuisen huonoon päivään perustuvat negatiiviset kohtaamiset lasten ja nuorten kanssa vaikuttavat osaltaan siihen, minkälaisen kuvan lapset saavat aikuisten maailmasta. Juha Siltalan mukaan myös keskiluokan lasten ihmissuhteissa on tapahtunut ohentumista. Maa on rikas. Mutta ei ole varaa pienempiin ryhmiin päivähoidossa ja koulussa! Huomiovaje on rakenteellinen ilmiö. Nykynuoret lohduttavat toisiaan vertaisryhmissä. Mutta entä ne, joilla ei ole hyviä ystäviä?

Lapset ovat merkittävin luonnonvara. Meitä kaikkia tarvitaan tukemaan tämän päivän lapsia ja nuoria kasvamaan kohti itsestään välittävää ja toisista huolta pitävää ja yhteisöllistä aikuisuutta. Pelkkä ystävällinen tervehdys voi pelastaa päivän. Kokemus, että kelpaa ja on arvokas on tärkeää jokaiselle.

 

Sirkku Ingervo

Kirjoittaja on Vihreä kaupunginvaltuutettu ja erityisopettaja. Hän on ehdolla Helsingissä numerolla 151.

Kunnallisvaaliblogiin kirjoittavat Vihreiden kunnallisvaaliehdokkaat ympäri Suomen.

Jaa sivu: