— Aija Salo

VuoigatvuoDat sámi mánáide - oikeuksia saamelaislapsille

Monissa kaksikielisissä perheissä, joissa toisen vanhemmista äidinkieli on saame ja toisen suomi tai ruotsi, vanhemmat haluavat antaa lapsille elävän kontaktin saamen kieleen. Se on kuitenkin Uudellamaalla vaikeaa, koska saamenkielistä päivähoitoa ei täällä etelässä järjestetä, vaikka saamelaislapsia on jo pelkästään pääkaupunkiseudulla päiväkodillisen verran. Kouluopetusta on jonkin verran saatavissa videolähetyksenä Lapista. Suurin osa saamenkielisistä tv- ja radio-ohjelmista näkyy ja kuuluu nykyisin vain Pohjois-Suomessa. Maanantaina Citysámit ry:n kokouksessa keskusteltiin siitä, miten valtiovalta voisi tukea saamelaisalueen ulkopuolella asuvien saamelaisten oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin. Saamelaiset ovat alkuperäiskansa, jolla on lainsäädännössä tietyissä asioissa erityisasema. Palveluja on oikeus saada saamen kielellä tietyissä saamelaisalueen kunnissa. Saame ei ole kuitenkaan Suomen virallinen kieli samassa mielessä kuin suomi ja ruotsi. Esimerkiksi Uudellamaalla asuvat saamelaislapset ovat oman äidinkielensä kouluopetuksen suhteen samassa asemassa kuin maahanmuuttajat. Suomen 8000 saamelaisesta noin tuhat asuu pääkaupunkiseudulla. Koko Uudenmaan alueella saamelaisia on enemmän. Viime vuosina nuoret saamelaistaiteilijat, kuten Amoc, Tiina Sanila ja Angelit, ovat tuoneet pohjois-saamen, inarinsaamen ja kolttasaamen kieliä ja uutta saamelaiskulttuuria esille myös etelässä. Maaoikeuksista ja alkuperäiskansasopimuksesta on kirjoitettu paljon lehdissä. Saamelaisuutta tunnetaan kuitenkin edelleen liian vähän. Olemme tottuneet näkemään saamelaisia lähinnä sketsisarjoissa hampaat mustattuina ja Linnan juhlissa eksoottisena kuriositeettina. Vuosittain saamelaisten kansallispäivänä 6.2. tv-uutisissa näytetään perinteinen Saamen lipun nosto Porthanian edessä. Saamelaisuuden vieraus valtaväestölle ja saamelaisten pieni määrä ei saa kuitenkaan estää saamelaisten perusoikeuksien toteuttamista ja kulttuuriperinteen säilyttämistä. Kiinnostuin saamelaisuudesta vuonna 2002. Tutustuin silloin isoisäni serkkuun, joka on muuttanut yli viisikymmentä vuotta sitten Utsjoelle ja mennyt siellä naimisiin saamelaisen kanssa. Nykyisin olen City-Sámit ry:n kannatusjäsen.
Jaa sivu: