— Aija Salo

Kirkko siirtyy pienin askelin avarampaan suuntaan

Evankelis-luterilainen kirkko aloitti tänään kolmipäiväisen seminaarin, jossa käsitellään kirkon suhtautumista homoseksuaalisuuteen. Annoin yhden radio- ja yhden tv-haastattelun tästä aiheesta, niistä tarkemmin kotisivuillani. On merkittävää, että kirkko järjestää seminaareja aiheesta - tänä vuonna niitä on luvassa vielä toinen. Samalla ihmetyttää, miksei näitä seminaareja järjestetty kymmenen vuotta sitten, miksi vasta nyt? Kirkko on julkisen vallan käyttäjä: Se vihkii, hautaa, pitää väestörekisteriä ja saa valtiolta yhteisöveroa. Kahden kristityn kirkon erityissuhde julkiseen valtaan näkyy edelleen myös esimerkiksi valtiopäivien avajaisissa, koulujen joulukirkoissa ja vastaavissa. Kirkot pitävät kiinni tästä erityisasemastaan, mutta yrittävät silti ottaa itselleen erioikeuksia suhteessa lainsäädäntöön: kirkossa monet syrjivät yhä sekä naisia että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Mielestäni kirkon pitää valita: Joko se noudattaa Suomen perustuslakia ja muuta lainsäädäntöä, kuten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeja, tai sitten se irrottautuu valtiosta ja alkaa toimia erillisenä, itsenäisenä instituutiona, joka ei hoida mitään julkisia tehtäviä eikä käytä valtion verovaroja. Jälkimmäinen ratkaisu voi pidemmällä tähtäimellä olla joka tapauksessa perusteltu, mutta se ei tietenkään ratkaise kirkon sisäisiä syrjintäongelmia. Toivon, että Suomen kristilliset kirkot seuraavat Ruotsin luterilaisen kirkon mallia ja laativat lähivuosina kaavan samaa sukupuolta olevien avioliittojen siunaamiseksi. Myöhemmin kaavan voi muuttaa suoraan vihkikaavaksi. Kirkkojen pitää myös tunnustaa niiden palveluksessa olevien homo- ja biseksuaalisten työntekijöiden ja trans-ihmisten oikeus elämään ja työskentelyyn avoimesti omana itsenään.
Jaa sivu: