— Aija Salo

Voitto kotiin homovisassa

Z-lehti juhli eilen 32-vuotista taivaltaan ravintola dtm:ssä. Kaikki kansanedustajaehdokkaat oli kutsuttu paikalle kertomaan, mikä on itse kunkin mielestä seuraavan hallituskauden tärkein tavoite seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta. Minun mielestäni se on perheen sisäisen adoption mahdollisuus. Lisäksi hallituskauden aikana pitää laajentaa yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain määrittelemää syrjintäsuojaa. Uskon, että hiukan pidemmällä tähtäimellä toteutuu myös avioliittolain muuttaminen sukupuolineutraaliksi ja siten kaikkien perheoikeuksien tasa-arvoistaminen perhemuodosta riippumatta, mutta sisäinen adoptio on ensi hallituskaudelle realistinen tavoite. Hedelmöityshoitojen ja perhevapaiden kohdalla lainsäädännössä on onneksi jo tunnustettu se, että samaa sukupuolta olevilla pareilla on lapsia. Lasten ja perheiden tasavertaisen kohtelun toteuttamiseksi johdonmukainen seuraava askel on, että näille lapsille annetaan juridinen turva ja oikeus molempiin vanhempiinsa. Bileissä ehdokkailta tentattiin tietämystä sateenkaarikansaan liittyvistä tärkeistä vuosiluvuista, tapahtumista ja määritelmistä. Visan juonsi toimittaja Mikko Silvennoinen, jonka oma talk-show alkaa maaliskuussa. Idolsin juontaja ja uusimman Z-lehden kansikuvapoika Jani Toivola jakoi osallistujille pisteet liimaamalla rintaamme pinkkejä tarralappuja. Minulle kertyi eniten tarroja, ja jaoin kisan ensimmäisen palkinnon yhdessä helsinkiläisen vihreän ehdokkaan Ville Ylikahrin kanssa. Palkinnoksi sain vastasuomennetun laadukkaan historiateoksen Rakkaus samaan sukupuoleen. Lainasin paksun kirjan saman tien vasemmistoliiton helsinkiläiselle ehdokkaalle Miina Kajokselle, koska en kampanjan aikana taida ehtiä lukea juuri muuta kuin päivänpoliittisia lehtiä ja eri kansalaisjärjestöjen hallitusohjelmatavoitteita. Olisi ollutkin vähän noloa, jos en olisi osannut vastata oikein kysymyksiin, jotka liittyvät suoraan myös työhöni Setan pääsihteerinä, kuten "Mitä oikeuksia sateenkaariperheiden lapsilla jo on: A) oikeus tavata vanhempiaan B) oikeus elatukseen C) oikeus lapsilisään?" (oikea vastaus C) ja "Mitä tarkoittaa lyhenne hlbt: A) homot, lesbot, biseksuaalit ja transvestiitit B) homot, lesbot, biseksuaalit ja transsukupuoliset C) homot, lesbot, biseksuaalit ja trans-ihmiset?" (oikea vastaus C). Myöhemmin keväällä nähdään, jatkuuko vai päättyykö Z-lehden tarina. Työnantajani Seta luopuu lehden kustantamisesta, mutta lehden työntekijät neuvottelevat kustannustoiminnan ostamisesta. Vaikka järjestöllä ei olekaan enää edellytyksiä toimia lehden kustantajana, on tietenkin sääli, jos Suomen ainoa kotimainen sateenkaariväen lehti katoaa kokonaan. Juhlissa oli paikalla parikymmentä ehdokasta eri puolueista, lähinnä Helsingin ja Uudenmaan vaalipiireistä. Vihreitä oli paikalla Vaasan ja Pirkanmaan vaalipiirejä myöten, Vaasasta Ingela Wikman ja Pirkanmaalta Oras Tynkkynen. Ingela nosti esiin tärkeän epäkohdan, vahvat sukupuoliroolit maaseudulla: työt ovat monella sektorilla jakautuneet "miesten ja naisten töihin", ja rajoja rikkova kohtaa helposti ennakkoluuloja. Uudeltamaalta paikalla oli mm. vasemmistoliiton Jukka Karhula. Tutustuin Jukkaan asuessani useita vuosia Lintuvaarassa hänen naapurinaan. Puolustimme molemmat läheisen koivumetsän ja ulkoilualueen säilyttämistä ja vastustimme puolustusvoimien suunnitelmia louhia alueelle maan alle pääesikunnan tilat. Pääosin paikalle tulleet ehdokkaat olivat melko samanmielisiä tärkeimmistä poliittisista hlbt-tavoitteista. Muutaman vastaukset olivat kuitenkin aika kalpeita. Eräs nuori keskustalainen miesehdokas ei kertonut mielipidettään tärkeimmästä tavoitteesta. Hän kertoi pelänneensä ennen dtm:ään tuloa ja huomanneensa kuitenkin, että "ihmisiähän te olette". Hän kehotti meitä "parantamaan imagoanne Suomessa". Vilpitöntä puhetta sinänsä. Olin juuri lähdössä kotiin, kun erään ehdokkaan nuoret kannattajat alkoivat nimitellä toisen puolueen ehdokasta ikävästi. Tällä kertaa haukkujat olivat kokoomuslaisia, mutta varmaan huonosti käyttäytyviä voi periaatteessa löytyä mistä tahansa puolueesta. Toivottavasti kaikki vihreät ehdokkaat ja tukiryhmäläiset tekevät kampanjaa reilusti ja toisia ihmisiä kunnioittaen, uskon niin. Erilaisista näkemyksistä huolimatta kaikkia eri puolueidenkin ehdokkaita yhdistää halu toimia yhteiseksi hyväksi ja muuttaa maailmaa. Törkeä käytös kilpakumppaneita kohtaan on turhaa ja kertoo vain loukkaajasta, ei loukkausten kohteesta.
Jaa sivu: