— Aija Salo

Kynnyskysymyksistä

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) loihe viikonvaihteessa lausumaan, että ruoan arvonlisäveron alentaminen on keskustalle kynnyskysymys hallitusneuvotteluissa. Hämmentävää! Kynnyskysymyshän tarkoittaa sitä, että puolue kieltäytyy menemästä mukaan hallitukseen, jos tietty asia otetaan / ei oteta hallitusohjelmaan. Keskustalle ruoan arvonlisäveron alentaminen on siis todellakin niin keskeinen ideologinen kysymys, että se ei aio mennä mukaan hallitukseen sellaisessa kokoonpanossa, jossa alennusta ei toteutettaisi. Kuulostaa monella tavalla älyttömältä taktiikalta. Ruoan arvonlisäveron alentajat tavoittelevat (tai näin ainakin sanotaan) edullisempaa ruokaa (myös) köyhille. Sen tavoitteen jakavat varmaankin kaikki. Siksi se, pitääkö ruoan arvonlisäveron alentamista hyvänä keinona tähän vai ei on nähdäkseni enemmänkin pragmaattinen kuin vahvasti ideologinen kysymys. Esimerkiksi vihreiden näkemys on, että parempaa sosiaalipolitiikkaa olisi alhaisimpien tulonsiirtojen, kuten minimivanhempainpäivärahojen, nostaminen. Ruoan arvonlisäveron alennusta kun ei pysty suuntaamaan pelkästään köyhille (ja tuskin myöskään pelkästään esim. luomuruokaan tai terveelliseen ruokaan, koska rajausta olisi vaikea määritellä). Aika moni muukin puolue vihreiden lisäksi on skeptinen ruoan arvonlisäveron alennusta kohtaan, joten luulisi, että tuon ratkaisun ympärille saisi hallituksen kasaan myös ilman keskustaa. Siinä mielessä vähän hassua keskustalta hirttäytyä juuri tuohon kysymykseen - ellei keskusta ole sitten aivan varma omasta hallituspaikastaan. Lehdistössähän on spekuloitu punamullan kassakaappisopimuksesta jatkaa sdp:n ja keskustan yhteistyötä. Toisaalta porvarihallituksen masinointi oli jossain vaiheessa syksyllä käynnissä, joten ehkä keskusta luottaa siihen, että hallituspohja ei missään tapauksessa ole sdp - kokoomus. Jos asia on näin, niin keskusta tarkoittaakin kynnyskysymyksellä ihan muuta kuin mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Silloin kynnyskysymys ei kohdistukaan heihin itseensä, vaan vaatimuksena - ja tavallaan kiristyksenä - muita puolueita kohtaan. Yrittääkö keskusta kynnyskysymys-retoriikalla sanella muille ehtoja hallitusyhteistyölle? Näin päin ajateltuna kuulostaa epäreilulta ja taas vähän hassulta. Hyvä puoli Pekkarisen heitossa on se, että nyt kynnyskysymys-ajattelu yhdistyy edes jollain tavalla muihinkin puolueisiin kuin vihreisiin. Tämän vaalikampanjan aikana kun on jostain syystä tuntunut olevan niin, että ainoa ajateltavissa oleva kynnyskysymysasia on ollut ydinvoima, ja moni taho on halunnut väen vängällä asettaa sitä ulkoapäin vihreiden kynnyskysymykseksi hallitukseen osallistumiselle. Muilta puolueilta en ole kuullut kenenkään kysyvän, mikä heidän kynnyskysymyksensä kenties on. Halukkuus osallistua hallitukseen ratkaistaan hallitusneuvotteluissa. Hallitusohjelma on kaikki hallinnonalat kattava järkäle, jossa on monia ulottuvuuksia. Jokainen hallitusneuvotteluihin osallistuva puolue on todennäköisesti valmis jonkinlaisiin kompromisseihin joissain asioissa, ja jokainen hallitukseen päätyvä puolue luultavasti joutuu kompromisseja tekemään, oli hallituspohja mikä tahansa. Hallitusneuvotteluissa kuitenkin lähdetään kunkin puolueen tärkeimmistä priorisoinneista, katsotaan kortit ja väännetään siitä, millainen kokoonpano voidaan saada aikaan. Neuvotteluissa ratkaistaan, mistä pidetään kiinni, missä joudutaan joustamaan ja onko hallitukseen osallistuminen kenties mahdotonta. Etukäteen tuskin kannattaa minkään puolueen nostaa yhtä tai kahta asiaa kynnyskysymykseksi, vaan hallitukseen kannattaa pyrkiä tosissaan ja kokonaisvaltaisella ohjelmalla. Hallituksessa oleminen on vastuun kantamista, ja hallituksen sisällä hallitusohjelman painopisteisiin ja toteuttamiseen pystyy vaikuttamaan, kun taas oppositiossa pystyy lähinnä olemaan nokkela ja ärtynyt. Tästä huolimatta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä loputkin puolueet vastaavat kynnyskysymys-kysymykseen.
Jaa sivu: