— Aija Salo

Tutkijan haave tasa-arvosta - utopiaako?

Ehdin tänään Naisen tutkijanura - tohtorinhatusta vedettyä? -seminaariin sopivasti kuuntelemaan korkean tason paneelikeskustelua, jossa tutkijan ammattia tarkastelivat sukupuolinäkökulmasta kaksi Helsingin yliopiston vararehtoreista, opetusministeriön tiedepolitiikan yksikön johtaja, Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja ja Suomen Akatemian hallituksen varapuheenjohtaja. Seminaarin järjesti Helsingin Tutkijanaiset ry Tieteiden talolla. Ks. http://blogit.helsinki.fi/tutkijanaiset/ Helsingin yliopiston vararehtorit Hannele Niemi ja Marja Makarov myönsivät yliopiston henkilöstörakenteen sukupuolivinoumat: johtajista ja professoreista vain neljännes on naisia, vaikka tohtoreista heitä on jotakuinkin puolet ja opiskelijoista yli puolet. Professuurien ja muiden virkojen osalta naisten osuuden lisääntymistä hidastaa mm. virantäyttötoimikuntien miesvaltaisuus: hyvä veli -verkostot pelaavat opinahjoissa, ja erityisesti kutsuprofessuurit suosivat miehiä. Ongelmien näkyviksi tekemiseen ja muuttamiseen tarvitaan mm. tilastoja uuden palkkausjärjestelmän toteuttamisesta sukupuolittain. Arviointi ja vertailu ei ole helppoa, koska nykyisellään yliopistolla on jopa 300 eri työ- ja virkanimikettä. Johtaja Anita Lehikoinen Opetusministeriöstä näki naisten tutkijanuran esteet yleisemmällä tasolla: Hän uskoi optimistisemmin, että vakivirkoja ja kunnon rahoitusta löytyy naisillekin, kunhan yliopistojen perusrahoitusta saadaan lisättyä. Opetusministeriön uusi toimenpideohjelma tutkijakoulutuksen ja tutkijanuran kehittämiseksi on parhaimmillaan apuväline myös sukupuolten epätasa-arvon kitkemiseksi tutkijoiden työmarkkinoilta. Itse yliopistoyhteisössä kymmenen vuotta toimineena olen vakuuttunut siitä, että viimeistään jatko-opinnoista alkaen miehen on helpompi edetä tutkijana ja yliopiston virkahierarkiassa kuin naisen. Kyse ei ole pelkästään enemmän tai vähemmän tietoisesta miesten suosimisesta vaan myös esimerkiksi siitä, että kun naispuolisia professoreja ei ole, naisopiskelijoiden on vaikeampi löytää samaistumiskohteita ja solmia uraansa tukevia verkostoja. Myös suoraa syrjintää ja häirintääkin esiintyy. Tutkija Johanna Kantola tutki yleisen valtio-opin laitosta työ- ja opiskeluyhteisönä sukupuolen näkökulmasta ja julkaisi siitä taannoin tutkimuksen Mykät, kuurot ja kadotetut. Sukupuolten tasa-arvo valtio-opin laitoksella. Mainio tutkimus löytyy netistä, mutta suora linkki on niin pitkä, että teknisistä syistä en liitä sitä tähän.
Jaa sivu: