— Aija Salo

Miksi puolueeseen?

Väittelin eilen Bar Oliversissa Thomas Wallgrenin, Arja Alhon ja Outi Alanko-Kahiluodon kanssa puoluevalinnoistamme. Mielenkiintoisesta ja välillä kiihkeästäkin keskustelusta pari poimintaa. Arja Alho, joka liittyi puolueeseen jo 15-vuotiaana vuonna 1970, ei ole koskaan hävennyt sitä, että on marxilainen. Hän kannattaa perusturvan uudistamista - kuten varmaan monikin demari salaa tekee, vaikka nyt vaalien alla sitä on demarin paha sanoa ääneen. Arvostan Arjaa poliitikkona ja ihmisenä. Väitteeseeni demarien äijäpainotteisesta toimintakulttuurista Arja totesi, että sellaista on kaikissa puolueissa (varmasti totta!) ja että (naisen) ei pidä olla puudeli. Äijämeininkiin sanon kuitenkin, että monet hakeutuvat varmasti edelleen vihreisiin osittain juuri sen takia, että vihreissä äijäilyä on vähemmän ja vapautta olla oma itsensä on enemmän. Thomas Wallgren, joka on liittynyt monien yllätykseksi demareihin, puolusti demareita yllättävän kiihkeästi. Hän oli sitä mieltä, että vihreistä ei ole ollut viimeisen 15 vuoden aikana mitään hyötyä. Aika rankkaa. Wallgrenin mielestä meneillään on "uusliberalistinen maailmanvallankumous", jota vihreät hänen mukaansa eivät ole torjumassa. Rajua puhetta tuokin. Oman puoluevalintani taustoista kerron tarkemmin joku muu kerta, koska nyt lähden valtakunnallisten nuorisovaalien tulosten julkistamistilaisuuteen. Eilisessä keskustelussa nostin erityisesti esiin neljä syytä, miksi Vihreät on minulle ideologisesti sopivin puolue. Lisäksi puhuin toimintakulttuurista ja esikuvista. Eilen oli oikein mukavaa myös kaksissa vihreissä vaalibileissä: ensin Johanna Sumuvuoren ja Jukka Relanderin, sitten Outi Alanko-Kahiluodon ja Frank Johanssonin. Pääsin tanssilattiallekin, mikä teki hyvää pohkeilleni, jotka joutuivat eilen koville Hyvinkäällä jakaessani mainoksia kolmen tunnin ajan postiluukkuihin pääosin hissittömissä kerrostaloissa.
Jaa sivu: