— Aija Salo

Muistikapasiteetista ja sateenkaarimessusta

Lyhyinä huomioina taas kuluvaa viikkoa: Pikku-Huopalahden Alepan kassa yllätti minut iloisesti luontevalla arkipäivän kaksikielisyydellä. Huomasin ihmetteleväni, miksei pääkaupunkiseudun liikkeissä ja virastoissa ole yleisemmin käytäntönä, että asiakkaita puhutellaan kahdella kotimaisella. "Se on sitten kolme ja viiskytviis, tre och femtiofem varsågod". Sähköpostiin tupsahtavien roskapostien otsikot ovat aina yhtä oivaltavia ja rakentavia. "Make your fat friends envy you." Porvoon hiippakunnan piispa Gustav Björkstrand puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sateenkaarimessua, joka järjestetään ruotsinkielisen sateenkaariviikonlopun yhteydessä Vantaalla 13.4. Hienoa! Obs.:n debattiohjelmassa, joka käsitteli taiteilijoiden toimeentuloa, kansanedustaja Hanna-Leena Hemming piti muiden keskustelijoiden tavoin itsestäänselvänä, että apurahoilla tuetaan vain "niitä taiteilijoita, jotka hyödyttävät yhteiskuntaa". Miten tämä yhteiskunnan hyödyttäminen mitataan, jäi epäselväksi. Toivottavasti Hemmingistä ei tule kulttuuriministeriä. Valtiopäivien avajaispuheessaan tänään Tasavallan Presidentti totesi, että EU tarvitsee uuden perussopimuksen. Saksa ajaa pj-kaudellaan voimakkaasti vanhat perussopimukset korvaavan sopimuksen laatimista. Kyse on käytännössä samasta asiasta kuin perustuslakikiistassa, mutta provosoiva perustuslaki-termi on korvattu hillitymmällä. Perussopimusten uudistustarve on totta, mutta ratkaisevaa on se, mikä tulevan perussopimuksen sisältö tulee olemaan: vahvistaako se ensisijaisesti demokratiaa, avoimuutta ja perusoikeuksia vai esim. suurten jäsenmaiden valtaa, sotilaallista yhteistyötä ja konservatiivisuutta. Presidentti totesi kansanedustajille myös, että "toivottavasti mielenkiintonne riittää maailman parantamiseen myös laajemmin kuin Suomessa". Maailmanparannusta! Jee! Vähän häiritsi, että presidentti puhui niin paljon katse paperissa. Se on toki välttämätöntä, kun puhe on pitkä ja sen sisältö ja pitäjä poliittisesti painava. Ja kun puhuja ei ole itse laatinut puhettaan. Pidän kuitenkin paljon enemmän luontevammasta puhumisesta, jossa puhuja voi katsoa yleisöään koko ajan. Tuskinpa itsekään eduskunnan pöntössä pystyisin paperitta sanomaan kaiken juuri niin kuin olisi fiksuinta. Tosin sain City-lehden Mastermind-muistikilpailussa hyvän tuloksen: muistikapasiteettini on monipuolisen testauksen perusteella "todella erinomainen". Ihan palkintopallille tulos ei riittänyt, vaan sijoituin tiukassa kisassa sijoille 4-6. Arjessa oma muistikapasiteetti ei aina vakuuta: työelämän ja politiikan, kuten vaalikampanjan, multitasking-tilanteissa päästäni tuntuu katoavan joskus enemmän tavaraa kuin kehtaa myöntää. Sormessani on taas haava leipäveitsen jäljiltä, joten kirjoittaminen näppiksellä on hankalaa. Hyvä opetella välillä uutta motoriikkaa: korvata etusormi keskisormella. Onneksi kyseessä ei ole tekstiviestisormi.
Jaa sivu: