— Aija Salo

Pieniä haikeita tarinoita Lohjalla ja Espoossa

Eilinen kampanjapäivä Leppävaarassa ja Lohjalla oli intensiivinen. Yllättävän moni ihminen jäi juttelemaan ja kertomaan kuulumisiaan, kun jaoin esitteitä tai houkuttelin ihmisiä maistamaan Länsipuron Jannen kasviswokkia. Muutamaa ihmistä, joiden kanssa eilen keskustelin, elämä oli heitellyt viime aikoina rajusti. On riipaisevaa, että yksittäinen kansanedustajaehdokas ei pysty erityisen hyvin lohduttamaan esimerkiksi silloin, kun itse rakennettu talo on palanut tai lapsi sairastunut. Eräälle eläkeikää lähestyvälle työttömälle vihreiden ehdotus perustulosta antoi toivonkipinän. Hänelle oli tärkeää, että töihin mennessä käteen jäisi edes hiukan enemmän rahaa kuin työttömänä ollessa. Perustulo ei vähennä pieniä työtuloja, joten sen myötä esimerkiksi lyhytaikaisen sijaisuuden vastaanottaminen olisi kannattavaa. Ikääntyvälle työttömälle ei pysyvämpiä töitä valitettavasti välttämättä ole tarjolla. Illalla kävin toimittajaystäväni 30-vuotisjuhlissa. Paikalla oli useita muitakin (erityisesti politiikan) toimittajia, ja puhuimme paljon siitä, miltä vaalikampanja näyttää puolin ja toisin: ehdokkaan ja toimittajan näkökulmasta. Useaan kertaan tuli todettua, miten jännittävä Uudenmaan tilanne on: reilun viikon päästä vaalit ovat ohi, mutta on hyvin vaikea ennustaa, miten niissä käy kullekin ehdokkaalle tai puolueelle. Kampanjainnon kannalta se on hyvä: Kun hyvin monella on mahdollisuus tulla valituksi, moni myös satsaa kampanjaan paljon energiaa ja jaksaa työskennellä yhteisten tavoitteiden eteen.
Jaa sivu: