— Aija Salo

Euroviisuja odotellessa

Aika kuluu. Yhtä nopeasti koko ajan, mutta silti välillä uskomattomilla harppauksilla. Ensi viikolla Suomi järjestää Euroviisut. Suomi. Helsinki. Ja sitten ne ovat ohi. Esikatselujen aikana olen sittenkin alkanut ihan hiukan uskoa Leave me alone'iin. En voittoon asti, mutta että finaalipaikka ensi vuodeksikin voisi olla mahdollinen. Emäntämaan sympatiapisteiden voimalla ehkä. Näen paikan päällä vain semifinaalin ennakkonäytöksen, mutta tv on ihan hyvä korvike. Aina ennenkin on pärjätty katsomalla kisoja telkkarista. Toivottavasti vaan kesämökin antenniviritys tulee yhteistyöhaluiseksi finaaliin mennessä. Ruumiinkulttuuriakin on tullut harrastettua, vaikkakin minimaalisesti. Lihakseni ovat suurin piirtein toipuneet viime sunnuntain Länsiväyläjuoksusta. Tulos (sijoitus lyhyellä matkalla 35. noin 90 naisen joukossa) on kohtuullinen ottaen huomioon, että en ole keväällä treenannut juoksua ollenkaan. Itse asiassa olen sitä mieltä, että viimeinen pätkä kuuden kilometrin kyltin jälkeen oli ainakin pari sataa metriä pidempi kuin väitetty puoli kilometriä. Pitäisi käydä mittaamassa reitti.
Jaa sivu: