— Aija Salo

Homokuoron repertuaari sen kuin laajenee

Eilen vietettiin kansainvälistä homofobian vastaista päivää. Alustin Ranneliike ry:n (www.ranneliike.net) järjestämässä keskustelutilaisuudessa ravintola dtm:ssä siitä, miten homo- ja transfobia ilmenevät tänä päivänä. Keskustelusta lisää tämän postauksen lopussa. Viihdepuolesta vastasi sympaattinen homomieskuoro Out'n'loud. Kuorolla on ensi viikolla kunnianhimoinen projekti: oma show Itäkeskuksen Stoassa neljänä iltana peräkkäin! www.outnloud.fi/ol1.htm Tilaisuuden virallisena puhujana oli europarlamentaarikko ja parlamentin lesbo- ja homokysymysten työryhmän varapuheenjohtaja Alexander Stubb, joka puhui hyvin ja maanläheisesti, kuten tavallista. Hän kertoi mm. likasankopalautteesta, jota hän on saanut sekä Suomesta että yksittäin myös muista maista pidettyään johdonmukaisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksia esillä kirjoituksissaan ja poliittisessa toiminnassaan. Ranneliike ry valitsi vuoden 2007 homofobian vastaisen työn lähettilääksi Jone Nikulan. Jonen valinta oli minulle yllätys, mutta hetken mietittyäni tajusin, että se voi olla yllättävyydessään jopa nerokas. Sitä paitsi ratkaisu ei ole niin kaukaa haettu: olen nähnyt Jonelta ainakin yhden seksuaalivähemmistöjä puolustavan kolumnin Ilta-Sanomissa, ja se on Suomessa kuitenkin aika harvinaista herkkua rokkimiehiltä. Siis ääneen ja oma-aloitteisesti sanottuna. (En väitä, että rockmaailma välttämättä olisi erityisen homofobinen, ehkä päinvastoinkin - rock-kukoillehan sallitaan perinteisesti ehkä hiukan laveampi miesrooli kuin insinööreille). Alustuksestani vielä: Yleisö osallistui mukavasti keskusteluun, jossa pohdittiin mm. sitä, miten toimia perheenjäsenen kanssa, joka ei hyväksy läheisensä homo- tai biseksuaalisuutta. Tyhjentäviä vastauksia ei ole, moni keskusteluun osallistunut lähestyi asiaa henkilökohtaisten kokemustensa kautta. Yhteistä yllättävän monille puheenvuoroille oli puhujan uskonnollinen perhetausta jossakin herätysliikkeessä tai muussa uskonnollisessa yhteisössä ja sen pohtiminen, miten esimerkiksi uskonnolliset vanhemmat olivat eri vuosikymmenillä suhtautuneet lapsen ei-heteroseksuaalisuuteen. Yksityistä ja yleistä homo-, lesbo-, bi- ja transhistoriaa Suomesta on esillä syyskuun loppuun Vantaan kaupunginmuseossa Tikkurilassa Sateenkaari-Suomi -näyttelyssä. www.vantaa.fi/i_alaetusivu.asp?path=1;218;1858;1878
Jaa sivu: