— Aija Salo

Serbia ansaitsi voiton - ja Suomikin saisi voittaa

Minulla oli ilo viettää viikonloppua hyvässä seurassa ja kauniissa maisemissa ystävien juhlissa Fiskarsissa. Niinpä seurasin myös viisufinaalia epätavanomaisesti: pieneen, mutta tyylikkääseen hotellihuoneeseen ahtautuneessa iloisessa hääseurueessa. Viisuyön kruunasi perusteellinen savusaunonta uinteineen. Serbian voitto oli erittäin hieno homma. Serbia oli koko ajan yksi suosikeistani ja finaaliesitys vakuutti minut vielä kertaalleen. Todella hyvä laulaja, esityksessä oli voimaa, kappale oli uskottava ja esitys teki askeettisuudessaan naurunalaiseksi pikkupöksyshowt, joita euroviisuissa vilisee. Ilonaihe oli myös Ukrainan kakkossija. Vaikka Hanna Pakarinen oli vasta 17. sijalla, Suomi oli tuloslistalla paras Länsi-Euroopan maa (ellei Kreikkaa lasketa sellaiseksi). Elämme mielenkiintoisia aikoja. Ruotsin The Arkia kohtaan tuntemaani marttyyrisympatiaa väljähdyttävät pseudonyymi-sukunimikaimani Ola Salon katkerat ulostulot. Huumorintajutonta, sanon minä. Tarkempaa viisuanalyysia esim. http://elinasojonen.livejournal.com/ Nyt on vähitellen aika hiljentyä odottamaan Suomen maailmanmestaruutta. Vuonna 1995 lätkä ei olisi voinut minua vähempää kiinnostaa, enkä seurannut voitonjuhlia - eikä se nytkään kiinnosta ihan suunnattomasti - mutta annan äijäkulttuurille ja kansallistunteelle periksi sen verran, että toivon vilpittömästi riemujuhlaa niille suomalaisille, joille jääkiekon MM-kulta avaisi taivaan. Ja kyllä itsekin juhlin jollain tavalla, jos voitto tulee. Hillitysti tosin. Varmuuden vuoksi todettakoon kuitenkin, että mitali on jo itsessään hieno saavutus, vaikka sitten hopeinenkin. Lausahtihan Erkka Westerlundkin eilen lehtitietojen mukaan, että MM-finaali on paras mahdollinen päätös maajoukkuevalmentajuudelle. Ei siis maailmanmestaruus, vaan jo finaalissa oleminen riittää antamaan Erkalle kiksit. Ehkä siihen on hyvä tyytyä. Toivottavasti joukkue kuitenkin uskoo, että valmentaja uskoo heihin.
Jaa sivu: