— Aija Salo

Päin seiniä, seiniä päin

Kokeilin äsken noin toista kertaa elämässäni seinäkiipeilyä. Se sujui helpommin kuin olin olettanut (kokeilin tietysti vain helpoimpia seiniä). Parin tunnin sessiossa oli oikein kivaa ja fyysisesti uuvuttavaa. Kiitos kavereille, jotka kutsuivat meidät mukaan. Kokeneiden toverien kanssa saa nimittäin mennä kokeilemaan lajia ilman alkeiskurssin käymistä. Kesken ekan nousun tuli hetkellisesti pelko, sellainen että putoan ja käy huonosti. Mutta menin ylös asti (reilut 10 m?) ja sitten vielä neljä-viisi kertaa uudestaan. Kävelymatka Helsingin Kiipeilykeskukseen (www.kiipeilykeskus.fi) Tapanilan asemalta oli idyllinen, tuoksui sateelta ja savulta, kauniita puutaloja. Onkohan tästä blogista tullut turhan henkilökohtainen? Kirjoitan näköjään aika paljon siitä, mitä olen itse milloinkin tehnyt ja kokenut, enkä niinkään politiikasta. Niin - omiin poliittisiin mielipiteisiini saatan välillä väsyä, annan vain harvoin niiden yllättää itseni. Kesä taas on yllättänyt minut jo monta kertaa. Postauksen otsikko on tietenkin se taikasana, jolla Vinski muuttui näkymättömäksi ja takaisin näkyväksi.
Jaa sivu: