— Aleksi Laine

Turvaverkko joka repesi

Facebookissa on viime päivinä kiertänyt kirjoitus kuulovamman saaneen lapsen vanhempien vaikeuksista kunnan sosiaalitoimen ja Kelan puristuksessa. Mari Saarion kirjoittama muistiinpano lähti leviämään vauhdilla. Tapaus on järkyttävä. Suomalainen kunta esiintyy kertomuksessa asukkaansa pahimpana vihollisena, joka pyrkii ajamaan ahdingoon joutuneen perheen vielä syvemmälle, tai vähintään muuttamaan pois kunnasta.

Kolmannen sektorin toimijat ovat Suomessa joutuneet reikäisen järjestelmän paikkaajan rooliin. Esimerkiksi erityislasten vanhempia auttamaan perustettu Leijonaemot ry. antaa varmasti korvaamatonta vertaisapua. On kuitenkin haaskausta, mikäli auttajien voimavarat kuluvatkin taistelussa niitä tahoja vastaan, joiden pitäisi olla auttamassa. Jatkuvat sairaalakäynnit ja muut vaikeudet ovat riittävä huolenaihe ilman, että julkisten tahojen pitää aiheuttaa lisähuolia.

Usein traagiset kertomukset yksittäisistä ihmiskohtaloista herättävät ihmisissä huolen ja auttamisen halun. Kuntaa tai virkailijaa painostamalla voidaan saada ehkä ratkaistua yksittäinen tapaus, mutta kaikkein tärkeintä olisi pystyä estämään vastaavien tapausten synty. Niin tärkeää kuin pulaan joutuneiden ihmisten auttaminen onkin, olisi vielä tärkeämpää huolehtia siitä, ettei uusia tapauksia kehittyisi liukuhihnalta. Tähän tarvitaan politiikan ja rakenteiden muutosta.

Meidän pitää purkaa järjestelmästämme lähes automaation kaltaisesti inhimillisiä tragedioita tuottavat piirteet. Millään yhdellä muutoksella syvällä rakenteissa piilevää ongelmaa ei voida ratkaista, mutta ainakin seuraavasta neljästä kehitysaskeleesta olisi apua.

1) Syyperustaista sosiaaliturvaa pitäisi osin korvata jokaiselle maksettavalla vastikkeettomalla perustulolla. Näin työnteon muuttuessa väliaikaisesti mahdottomaksi ei ensimmäistä tukipäätöstä joutuisi odottamaan pahimmillaan useita kuukausia. Perustulo tilkitsisi nykyisen järjestelmän aukot. Toimeentulotukihakemusten vähentyessä sosiaalityöntekijät vapautuisivat tekemään huolella työtä, johon ovat koulutettuja.

2) Kaikkien kuntien pitäisi ottaa käyttöön sosiaalinen luototus. Äkkinäiseen hankalaan tilanteeseen joutuvia ihmisiä ei missään tapauksessa pidä ahdingossaan ajaa pikavippiloukkuun. KELAn päätöstä ja takautuvaa tukimaksua odotellessa kunnan myöntämä laina auttaisi vaikeimman yli ja sen voisi maksaa pois takautuvasti maksetuilla tuilla.

3) Terveydenhuollon rahoituksen monikanavaisuus pitää purkaa. Niin kauan kuin osasta rahanmenoa vastaavat kunnat ja osasta valtio tai KELA, jatkuu ihmisten kustannuksella tehtävä osaoptimointi ja pompottelu maksajalta toiselle. Vihreät onkin sosiaali- ja terveyspoliittisessa ohjelmassaan esittänyt mallia, jossa 20 maakuntaa tai vaihtoehtoisesti 5 hyvinvointipiiriä huolehtisisivat terveys- ja hyvinvointipalveluiden tilaamisesta. Tällöin suurella ylätason rakenteen muutoksella päästäisiin eroon yksittäisten ihmisten omassa arjessaan kokemasta epäoikeudenmukaisesta pallottelusta.

4) Lisäksi, ehkä kaikkein vaikeimpana asiana: koko sosiaaliturvan ja muiden julkisten palveluiden ajattelumallin pitää tehdä täyskäännös. Nykyisin on kansalaisen itsensä tehtäväksi on jätetty selvittää, mikä kaikista mahdollisista tuista on se, mikä hänen tilanteeseensa sopii ja missä on se luukku, mistä sitä haetaan. Tukiviidakossa selviytymistä edellytetään tilanteessa, jossa yleensä henkiset resurssit ovat jo muutenkin vähäiset vaikean elämäntilanteen takia. Tämä on nurinkurista. Kunta on luotu kuntalaisiaan varten. Kuntien tulee lopettaa lyhytnäköisten budjettisäästöjen tavoittelu avuntarvitsijoiden kustannuksella, sillä säästöä ei pidä ottaa tukea tarvitsevien selkänahasta. Silloin kun apua tarvitaan, pitää kunnan sitä myös tarjota. Jos säästöjä sosiaalitoimessa halutaan, niin pitää panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan.

Vaikka rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä ihmisiä syrjäyttävän automaatin hajoittamiseen, ovat ne kuitenkin myös hitaita ja vaikeita toteuttaa, ellei yhteistä tahtoa poliitikoista löydy. Siksi niitä odotellessa onkin syytä jatkaa auttamista. Jos lähipiirissäsi on perhe tai ihminen jolla on vaikeaa, tarjoa heille apua. Tai tue kolmannen sektorin toimijoita, he tekevät tärkeää työtä. Päätökset tehdään suurelta osin kunnissa ja kuntiin tarvitaan päättäjiä, joten lähde ehdolle kunnallivaaleissa.

Jaa sivu: