— Anna Mäkelä

Apurahat ovat tutkijan vihollinen

Entinen kollegani Tarja Savolainen kirjoitti aamun Hesarissa tutkimusapurahoista, joiden vastaanottaminen vie pahimmillaan oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan apurahakauden päätyttyä. Koko apurahajärjestelmä on järkyttävä. Apurahoista suurin osa myönnetään väitöskirjatutkimukseen, vuodeksi kerrallaan. Niiden suuruus verottomana on noin 1200e/kk. Tuhannet akateemisesti koulutetut ihmiset tekevät siis työtä nälkä”palkalla” työoloissa, joihin mikään kunnon ammattiliitto ei suostuisi. Kuka sanoi, että Suomessa arvostetaan koulutusta? Minusta koko käytäntö syö tutkijan ammatin arvoa. Tutkijoiden etu olisi, että suolarahojen sijaan säätiöt jakaisivat useampivuotisia apurahoja, joista tutkija pystyisi maksamaan itselleen eläkevakuutusta ja esimerkiksi luokanopettajan palkan suuruisen eli ruhtinaallisen korvauksen työstään. Tehtyjen tutkimusten määrä romahtaisi, mutta ammattikunnan asema paranisi. Sillä on yleensä vain myönteisiä seurauksia. Ehkä jopa opetusministeriö alkaisi rahoittaa tutkimusta ja maksaa kelvollisia palkkoja tutkijoille?
Jaa sivu: